Miltä kuulostavat seuraavat sanat: herpes, aggressiivinen stafylokokkibakteeri, visva, veri, arpi, kudosvaurio ja nekroosi? Rumilta ne kuulostavat, ja rumaa jälkeä ne myös tekivät Helsingin Sanomien toimittajan Kimmo Oksasen kasvoille. Oksasen kirja Kasvonsa menettänyt mies on kirja vakavasta sairaudesta, ulkonäön menettämisestä, kuoleman läheisyydestä ja kiitollisuudesta: siitä, että sai toisen mahdollisuuden. Se on kirja häpeästä, joka ulottuu syvemmälle kuin pelkästään huiveilla peitettäviin kasvoihin. Se on kirja elämästä, jonka Oksanen oli vähällä menettää.
On hyvä ratkaisu, että Oksanen ei ole valinnut kirjaansa yhtään kauhukuvaa sairautensa vaiheista. Kannessa oleva, kasvonsa menettänyt mies, on ainoa kuva, joka on jo melko hyvä, vaikka kuitenkin kaukana hyvästä ja entisestä. Ei tässä asiassa ole mitään syytä tirkistellä. Nekroosi-sanalla voi googlettaa kuvahaulla, jos haluaa. Kun näkee nekroosijalan, voi syvemmin ymmärtää, mitä nekroosi mahtoi olla kasvoissa.
Ammattitoimittajana Kimmo Oksanen kirjoittaa hyvin ja rehellisesti. Muutaman voileivän ja tomaattiviipaleen olisin jättänyt pois, mutta mikäpä minä olen sanomaan, mikä lause kenenkin elämäntarinassa on turha.
Lisätietoa voi lukea mm. täältä: http://www.hs.fi/sunnuntai/a1424429835318
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti