Markus Leikola: Sodan ja rauhan kronikka: kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan

Uutiset ovat olleet pelottavia ja ahdistavia viime keväästä asti. En olisi ikinä uskonut, että lukisin Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan vielä kirjakin, mutta nyt olen tyytyväinen, että luin Markus Leikolan Sodan ja rauhan kronikan: kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. (2022). 

Kirja on kronikka, eli aikakirja tai historiateos, johon on kirjattu historiallisia tapahtumia aikajärjestykseen. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kronikka  Luettu 29.10.2022) Se seuraa ja kommentoi sodan tapahtumia helmikuun 21. päivästä toukokuun 13.päivään vuonna 2022. 

Takakannen mukaan Sodan ja rauhan kronikka esittelee Ukrainan ja Venäjän konfliktin vuosisataiset taustat ja yllätyskäänteet. Oivaltavassa esseeteoksessaan Markus Leikola kietoo yhteen sotatoimet, diplomatian, kulttuurin, talouden ja viestinnän."

Takaliepeen tekstin mukaan "kirjailija-toimittaja Markus Leikola on palkittu Itä-Euroopan raportoinnistaan valtion tiedonjulkistuspalkinnolla ja Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla. Lisäksi Leikola on kirjoittanut useamman näytelmän Kremlin uskomattomista käänteistä."

Sotaan liittyvät asiat ja tapahtumat ovat maailmanlaajuisesti niin suuria, etten kykene niitä kaikkia edes ymmärtämään saati  kommentoimaan. Leikolan asiantuntemus on niin valtaisa, etten haluakaan mitään kommentteja räpeltää. Ihailen hänen perehtyneisyyttään ja kykyään yhdistää asioita sekä selkeää kirjoitustapaansa. Leikolan teos paljastaa niin paljon uutisten taustalla olevia asioita, että ahdistus helpottaa ja toivo viriää. Hyviä asioita tapahtuu koko ajan, vaikka ei näy. Yhtenä näistä voisi mainita kansainvälisen hakkeriarmeijan toiminnan ja myös venäläisten sodan vastaisen toiminnan,  jota on jo näkyvissä, vaikka ei julkisesti. Sodan taustoja valottaessaan Markus Leikolan kronikka on vahvasti rauhan puolella:

"Mutta tulitauko, aselepo ja rauha. Niidenkin aika koittaa jonakin päivänä."

Sodan ja rauhan kronikan luettuani olen yhä vahvemmin lukemisen, koulutuksen, sivistyksen ja rauhan puolella. Rauhan toivossa somistin kirjankin rauhanseppeleellä, jossa on näkyvissä sinistä ja keltaista.

Päivi Alasalmi: Onnellisia ihmisiä ja Ei jälkeäkään - Lukuprojektini tämänhetkinen päätös

 

Onnellisia ihmisiä on Päivi Alasalmen kolmas romaani vuodelta 1992. Kiiltokuva keikahtaa irvikuvaksi. Takakansitekstin mukaan "Marianne ja Jali asuvat tiilitalossa maaseutukaupungissa, heillä on kaksi pientä lasta ja hyvä toimeentulo. Ritva on lähikaupungin taidemuseossa töissä. Hänen, Jalin ja Mariannen kohtalot liittyvät toisiinsa omituisella, sattumanvaraisella ja järkyttävällä tavalla."

Tämä kuvio, jossa asiat keikautetaan päälaelleen, toistuu myöhemmin muissakin Alasalmen teoksissa kehittyen jopa tunnusomaiseksi tyylipiirteeksi,  Se, mikä ei näy, on kiinnostavampaa kuin se, mikä näkyy.  Museovahti on päällisin puolin mitäänsanomaton laiha blondi, mutta hänelläkin on oma tarinansa, joka on johtanut nykyiseen tilanteeseen: pelkoon, epäilyyn, eristäytymiseen, harhoihin, pillereihin, ja kertakaikkisen outoon käytökseen. Hänen sisäinen maailmansa saa yhä makaabereimpia ilmenemismuotoja. 

Marianne joutuu kohtaamaan kovia asioita: miehensä katoamisen, poliisitutkimuksen, tirkistelijän hiippailun talon lähettyvillä, omituisen puhelinhäirikön, koiran päälle ajamisen ja sen omistajan väkivaltaisen raivon. Itsepuolustuksena Marianne joutuu ampumaan. Kaikesta on vain selvittävä. Loppu on yllättävä. Onko niin, että kulissit on kuitenkin pidettävä pystyssä?

Onnellisia ihmisiä sisältää mielenkiintoista ajankuvaa: on lankapuhelimet, puhelinpöydät, puhelinluettelot ja hyvätuloisilla jopa kaksi NMT:tä, molemmissa autoissa. Lisäksi painetussa kirjassa näkyy myös historiallinen kädenjälki, mikä on viehättävää. Sivut ovat kellastuneet ajan ja monien lukijoiden käsissä. Kirjaston kirja on ostettu oululaisesta Pohjalainen Oy:n kirjakaupasta. Se on maksanut 139 markkaa. Tällaisia tietoja ei äänikirjoista saa.

Viimeisenä projektihaasteenani kuuntelin Alasalmen dekkarin Ei jälkeäkään, joka on alun perin ilmestynyt Storytelin äänikirjana 2020. Lukijana on Sanna Majuri. Nyt sen saattoi kuunnella BookBeatistakin. (Kuva on anteeksiantamattoman kehnolaatuinen, kun tekniikan ihmelapsena otin vain kuvan BookBeatin sivulta.)

Ei jälkeäkään on tyylipuhdas chriestiemäinen suljetun paikan dekkari, jonka tapahtumapaikkana on Suomen Lapissa oleva tunturihotelli. Tämä oli kiva ja viihdyttävä kuuntelukokemus ja mukava päätös tähänastiselle projektilleni.

Olen nyt kahlannut kirjailijan laajan proosatuotannon ainakin 98%: sesti läpi. Olipas se intensiivinen ja mielenkiintoinen projekti!😀 Kiitos kirjoista @Päivi Alasalmi!

Postauksen lopussa on lista, johon olen osoittanut vahventamalla lukemani teokset. Näytelmiä ja jatkokertomuksia en ole lukenut. (Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Etusivu )

Blogistani postaukset löytyvät tästä linkistä päivämäärän mukaan lajiteltuna:

 https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=P%C3%A4ivi+Alasalmi&max-results=20&by-date=true

Projektissani jäi muutama Alasalmen teos lukematta. Novellikokoelma Suden hetki jäi kesken, koska sen henkilöt herättivät minussa niin ärsyyntyneitä tunteita, että en halunnut olla heidän kanssaan missään tekemisissä, ellei ole pakko. Samalla tavalla ja samasta syystä kävi myös Hanna-Riikka Kuisman Kerrostalon porukan kanssa. Kesken sekin jäi. Sudenraudat jäi kesken, koska kirja herätti minussa liian voimakkaita mielikuvia, jotka tulivat uniin. Nämä ovat lukijan ongelma, ei kirjojen.

********************************************************************************

Romaanit

·         Saana  Gummerus, 1988. 

·         Lopettajat  Gummerus, 1990.

·         Onnellisia ihmisiä Gummerus, 1992. 

·  Vainola Gummerus, 1996. 

·         Metsäläiset Gummerus, 2000. 

·         Ystävä sä naisien Gummerus, 2002. 

·         Tuo tumma nainen Gummerus, 2006.

·         Valkoinen nainen Gummerus, 2008.

·         Joenjoen laulu Gummerus, 2013. 

·         Pajulinnun huuto Gummerus, 2015. 

·         Siipirikon kuiskaus Gummerus, 2017. 

·         Riivatut Gummerus, 2018. 

·         Alamaailman kuningatar Storytel, 2019 äänikirja, painettu 2022

·         Häkkilinnut Storytel, 2020. Äänikirja (Ei ole ilmestynyt painettuna.)

·         Kyy povellani Storytel, 2021. Äänikirja (Ei ole ilmestynyt painettuna.)

·         Myrkynkylväjä Storytel , 20222  Äänikirja (Ei ole ilmestynyt painettuna.)

·         Sudenraudat Gummerus, 2021.   

Novellikokoelmat

·         Suden hetki Gummerus, 1995. 

·         Koirapäinen pyöveli Gummerus, 2010. 

Satukirjat

·         Turhamainen aasi Gummerus, 2009.

·         Sinnikäs meripoika Kuvitus: Riikka Jäntti. Gummerus, 2011. 

·         Kultainen kissanpentu Kuvitus: Riikka Jäntti. Gummerus, 2013.

·         Unten puutarha ja muita satuja Tammi, 2018.

·         Sirkus kummajuna Kvaliti, 2022

Muut

·         Matkalla paratiisiin. Matkakertomus. Gummerus, 1999.

·         Loistava yksinhuoltajuus. Tietokirja. Gummerus, 2011. 

·         Taivaan tulet. Punainen kukko. Romaanisovitus tv-sarjan käsikirjoituksesta.

Niko Kettunen: Viikon eläimet: tiedetoimittaja kertoo luonnon kummajaisista

Niko Kettunen on kirjoittanut Helsingin Sanomiin tiedejuttuja, ja Viikon eläin on ilmestynyt lehden tiedesivuilla joka viikko jo kymmenen vuoden ajan. 500 palstalla ilmestyneestä tekstistä kirjaan on poimittu sata. Mielenkiintoista on, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö on viestintäpäällikkönsä välityksellä lähettänyt palautetta kirjoittajalle ilahduttavasta suomen kielen käyttämisestä. Toinen mielenkiintoinen kirjaan liittyvä asia on, että sen julkaisijana on SKS Kirjat, joka on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustannusyhtiö, jonka julkaisujen kokoelma kuuluu Unescon kansalliseen Maailman muisti -rekisteriin.

Viikon eläimet: Tiedetoimittaja kertoo luonnon kummajaisista (2022) on kerrassaan mainio kirja asiasisältönsä, mielenkiintoisten "henkilöidensä", ihastuttavien kuviensa ja ennen kaikkea letkeän kirjoitustapansa ja hersyvän suomen kielen vuoksi. Ne elvyttävät mukavasti pakinagenreä.

Tutkijoiden antamat lajien suomenkieliset nimet kuvailevat kohteitaan osuvasti ja naurattavat, kuten esimerkiksi töpökääpiötypäkkö (Myiornis ecaudatus), tihkujortikka (Tipula maxima) tai diskosimpukka (Ctenoides ales).

Koska lajiesittelyt ovat alun perin ilmestyneet sanomalehdessä, tekstit sisältävät myös aiheeseen johdattavan alaotsikon ja ingressin. Näistä esimerkkeinä voisi mainita seuraavat:

ERAKKORAPU

Tervetuloa kotilonäyttöön

Erakkorapu pärjäisi Helsingin yksiömarkkinoilla.

LAMPIPOLYYPPI

Suoli ensin

Yhteiskuntamme menestys lepää peräaukkojen harteilla. 

KORUAHVEN

Kalojen kardinaali

Elosteleva koruahven pyörittää haaremia 

Lisäplussana on pakinoiden viittaaminen johonkin ajankohtaiseen aiheeseen. Jos teksti on vanhempi, sen loppuun on lisätty muistutus siitä, mihin kyseisen viikon tapahtumaan teksti aikoinaan viittasi. 

Viikon eläimet: Tiedetoimittaja kertoo luonnon kummajaisista sopii luettavaksi kenelle tahansa, mutta joissakin railakkaissa lisääntymiskuvioissa voi olla ns. K-18 -aineistoa, mutta uskoisin, että yhdessä aikuisen kanssa ne voisivat nuorempia kuulijoitakin vain naurattaa. Kuka muuten on tiennyt, että...

... "Kuten useat trooppiset kalat, koruahvenet syntyvät naaraina ja vaihtavat sukupuoltaan tarpeen mukaan. Kun hallitseva uros kuolee, kookkain naaras alkaa valmistella sukupuolenvaihdosta. Parin viikon kuluttua se on pukeutunut koiraan kirkkaisiin väreihin ja kehittänyt itselleen koiraan sukuelimet. Sitten ei kuin haaremin kimppuun."

Suosittelen kirjaa lämpimästi! Viikon eläimet tarjoaa mielenkiintoista tietoa viihdyttävässä muodossa, samalla kun se herättää ja vahvistaa kunnioitusta ainutlaatuista maapalloamme ja sen eliöstöä  kohtaan. 

************

Aihetta sivuten muistui mieleeni pari kirjaa, jotka käyttävät suomen kielen ilmaisuvoimaa äijähuumorin keinoin. Kirjoja ei ehkä enää ole saatavilla antikvariaateistakaan, mutta eiköhän kirjastoista niitä vielä löydy:

Jaakko Heinimäki, Kaarlo Kalliala, Vesa Sisättö ja Tero Norkola: Napapaju: Sekovartisia selityksiä

https://www.booky.fi/tuote/_heinimaki/napapaju_sekovartisia_selityksia/9789511210689

Jaakko Heinimäki, Kaarlo Kalliala ja Vesa Sisättö: Pihlajanorsu: Selkärangattomia selityksiä

https://www.finlandiakirja.fi/fi/jaakko-heinimaki-pihlajanorsu-090520

 

 

 

Päivi Alasalmi: Lopettajat

Alasalmi-projektini jatkuu. Nyt oli vuorossa Päivi Alasalmen Lopettajat vuodelta 1990. Se on toinen kirja esikoisromaani Saanan jälkeen.

"Kun Karita ja Sami kiertelevät pikkukaupunkinsa kaduilla, heidän eteensä ei tulla. Kumpikaan ei ole tottunut siirtymään sivulliseksi eikä antamaan periksi edes toisilleen. Väkivalta on heidän valtaansa...

...Kirjan päähenkilöillä voisi olla elämä edessään, mutta kummallakaan ei ole." (Takakansitekstiä)

Tarinan keskushenkilö on Karita, kieroon kasvanut kovanaama. Koulu ei kiinnostanut, työt eivät alkaneet sujua, mutta ryyppääminen ja tappeleminen sujuvat oikein hyvin. Hänen ystävänsä Annika pyörii mukana, ja kolmanneksi liimautuu Sami. Kohta Samin ja Karitan välille muodostuu omituinen väkivaltainen rakkaus- ja riippuvuussuhde.

Tarinaa kerrotaan Karitan, hänen äitinsä Eerikan, Annikan ja Samin näkökulmasta. Aluksi piti hieman miettiä, kuka kertojista on äänessä, mutta kun heidät oppi tuntemaan, näkökulman vaihtaminen alkoi sujua. Kokonaiskuva alkoi vähitellen muodostua.

Karitan äidillä on lapsia usealle miehelle, eivätkä äidin ja tyttären välit ole ongelmattomat. Alkoholi on mukana kuvioissa. Kun Karitan äidin ikä (38 vuotta) mainittiin, koko tarina sai uudet mittasuhteet. Äiti oli ollut hyvin nuori, kun Karita syntyi, ehkä 19-vuotias, kuten Karita tarinan kerrontahetkellä. 

Annika ja Karita ovat tunteneet toisensa 4-vuotiaasta asti, n 15 vuotta. Annikalla on ehyt koti ja huolehtiva äiti. Kaveruus alkoi, kun he asuivat samoissa tornitaloissa ja tutustuivat pihalla. Samin kotioloista ei puhuta, mutta koulussa olleisiin vaikeuksiin viitattiin hienovaraisesti. Kravattikaula ja hameen nykijä olivat olleet sietämättömiä. Ilmeisesti Sami oli kohdannut koulussa vaikeuksia ja ymmärtämätöntä kohtelua.  Johtuiko koulusta vai mistä, että "sillä on surumieliset silmät. Se on kai jotenkin muserrettu?" 

Tuli mieleen, että sekä Karita että Sami olivat koulumaailman pudokkaita, joiden todelliset ongelmat olivat jääneet näkemättä haastavan käytöksen vuoksi. Nykyajan koululaisten turvaverkkoa heillä ei mahtanut olla: ei KiVa-kouluja, kuraattoreita, koulupsykologeja, tunnetaitokasvatusta, hyvinvointitunteja, koulunkäynninohjaajia, kouluvalmentajia, ei erityisopetuksen kolmiportaista tukea. Ehkä kiltti, mutta impulssiherkkä eläintenystäväpoika ja mahdollisesti bipolaarinen tyttö vain ajautuivat vääriin porukoihin ja oppivat selviytymään ilman aikuisten tukea. 

Ehkä myös Eerika-äiti olisi tarvinnut yhteiskunnan tukiverkkoa: sosiaalityöntekijöitä, diakonia-apua, SPR:n ruoka- tai ystäväpalvelua. Ilman tukea hänkin jäi selviytymään yksin. Kun Eerika oli 19, tytär syntyi, ja kun tytär oli 19, kesän tapahtumat alkoivat vyöryä päätepisteeseensä, josta paluuta ei enää ollut.

Huh, huh, mikä tarina nuorelta kirjoittajalta!

 

Päivi Alasalmi: Sirkus Kummajuna. Kuvitus Sofia Mikkola

Olen aikaisemmissa postauksissa kertonut, että minulla on projektina lukea Päivi Alasalmen tuotanto läpi. Se on vain päähänpälähdys, mutta jos jostakin innostun, en helposti anna periksi. Olen edennyt projektissani hyvin ja huomannut, että Alasalmi on monipuolinen, taitava ja tuottelias kirjailija.  Kun sain ahmaistuksi tähän mennessä ilmestyneet osat Hallavainen-dekkarisarjasta Storytelissa, on nyt aika palata painettujen kirjojen pariin. 

Ihan uutta tuotantoa edustaa satukirja Sirkus Kummajuna (2022), jonka on taidokkaasti kuvittanut Sofia Mikkola. Takakannen tekstissä satukokoelmaa kuvataan näin:

"Hyppää kyytiin! Sirkus Kummajuna kiidättää sinut keskelle mielikuvituksellista seikkailua satujen mystiseen maailmaan! Matkaseuraksesi saat joukon erityislaatuisia kykyjä, jotka Sirkus Kummajuna on napannut mukaansa. Avaa kirja ja ota selvää, minne juna sinut kuljettaa...

Päivi Alasalmi kutoo hienostuneen omaperäisen kokonaisuuden kolmestatoista tarinasta, jotka hän sovittaa yhteen mielikuvitusta ruokkivaksi satukudelmaksi." 

Onpa tämä ihana kirja! Tarinat ovat positiivisia ja kannustavat lempeästi itsensä ja toisten hyväksymiseen. Sirkus Kummajunassa työskentelee erilaisia ihmisiä, jotka voivat poiketa muista ihmisistä, mutta mistään friikkisirkuksen tyylisestä kauhistelusta ei ole kyse: 

"He ovat erityisiä ihmisiä, kuten Tekin. He eivät ole aivan samanlaisia kuin ihmiset yleensä, eikä heidän tarvitse ollakaan. Kaikilla on lupa olla juuri sellainen kuin on, ja olla sellaisenaan yhtä arvokas kuin muut."

Kun juna törmää kovassa vauhdissa raideongelmaan, juna putoaa sillalta. Kaikkien erityiskyvyille on käyttöä, ja ihmis- ja eläinuhreilta vältytään. 

Sofia Mikkolan kuvat ovat upeita. Ne ovat realistisen satumaisia, ja värien käyttö on vertaansa vailla. 

Jokaisen sadun kansilehti on myös silmiä hivelevän kaunis: taustat ovat yksivärisiä, ja jokainen sadun nimi on kultaisen kehyksen ja ornamenttien ympäröimä. Painojälki on todella hyvä.

Sirkus Kummajunan on kustantanut minulle ennestään tuntematon  Kvaliti.

"Kvaliti Oy on erityisesti lasten- ja nuortenkirjallisuuteen panostava kirjakustantamo. Julkaisemme noin 40 teosta vuodessa, sillä kirjojen laatu on meille tärkeämpää kuin määrä. (https://www.kvaliti.com . Luettu 10.10.2022)

Toivon, että monet perheet, kirjastot, koulukirjastot ja päiväkodit löytävät tämän kirjan. Se sopii hyvin ääneen luettavaksi, mutta myös itse lukeville lapsille, koska sadut eivät ole kovin pitkiä, ja niiden kieli on selkeää.

Sain Sirkus Kummajunan kirjailijan pyynnöstä kustantajalta. Kiitos @Päivi Alasalmi ja @Kvaliti. 

 

Päivi Alasalmi: Myrkynkylväjä

Ahmaisin Päivi Alasalmen Hallavainen-sarjan. Myrkynkylväjä on sarjan 4. osa, ja se on ilmestynyt Storytel Original -sarjassa. Vain ensimmäinen osa, Alamaailman kuningatar, on ilmestynyt painettuna. Viidettä osaa täytyy odotella hieman, kai ensi kevääseen asti.

Vuosi on kulunut.  Hallavainen, Sirkiä ja Pimitsalmi ovat nousseet arvojärjestyksessä vanhemmiksi (rikos)konstaapeleiksi. Vanhempi konstaapeli on Suomen poliisin miehistönvirka. Tarkistin poliisien arvojärjestyksen Wikipediasta. Nuorempi konstaapeli on Suomen poliisissa alin poliisivirka. Se on varattu poliisin perustutkintoa vielä suorittamattomille harjoittelijoille (https://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhempi_konstaapeli.Luettu 6.10.2022) 

 - Ahaa! Kun aikaisemmin oletin Hallavaisen olevan vanhempi, tässä voikin olla selitys hänen nuoreen ikäänsä. Myös Sirkiä on nuori, vasta 25-vuotias. Heidän kollegakseen tulee Luca Stolt, jota kuvaillaan mieskarkiksi ennen kaikkea ulkonäkönsä, fiksujen käytöstapojensa ja laajan kielitaitonsa vuoksi. Eikä hänkään mikään tyhjäpää ole. Poliisikokemusta 24-vuotiaalla nuorukaisella ei vielä ole kovin paljon, mutta kyllä hänkin jo näyttää, mihin pystyy.

Myrkynkylväjässä on useita rikoksia: On marihuanan kasvatusta ja myyntiä, menneisyydessä tapahtunut 12-vuotiaan tytön sieppaus ja julma, pitkäkestoinen vangitseminen latoon sekä toistuvat raiskaukset. On myös alamaailman tyyppien keskinäinen puukotusjupakka, naisen huumaaminen ja raiskaaminen kesken hoitotoimenpiteen. Lisäksi on vielä mukavassa naapurustossa tapahtuva naisen yhtäkkinen katoaminen ja julma murha. Lisäksi kaksoissiskosten tarina jatkuu, ja Karla liikkuu yhä lähempänä Anua ja Anun läheisiä. Karlan päämääränä on ottaa Anulta kaikki, minkä katsoo itselleen kuuluvan. Anun hengellä ei ole merkitystä, eikä Karla kaihda keinoja. Naapuruston katoamistapaus ja murha sekä Karlan uhka Anua kohtaan ovat keskeisimmät seurattavat juonenkäänteet.

Anu on jälleen naiivi ja yrittää tutustua hiljaiseen musliminaiseen, joka ilmestyy leikkipuistoon perinteiseen kaapuun ja kasvohuntuun pukeutuneena. Anun mielestä ulkomaalaisten kotouttaminen Suomeen on tärkeää, ja ties vaikka naisella olisi kotona väkivaltainen ja rajoittava aviomies. Naiselle on annettava tietoa Suomen laista ja naisten turvakodeista ja jaettava esitteitä. Anu yrittää olla ystävällinen. Vaikka hän ajattelee: "Jännä, kun arabinaisella on siniset silmät", hän ei tajua, kuka nainen on, ennen kuin on liian myöhäistä.

Hammaskeiju on kiltti ja sympaattinen, vaikkakin hamppari. Elämä ei ole kohdellut häntä nätisti. Hänet kuvataan inhimillisenä, ja kun hän joutuu onnettomuuteen, toivoin todellakin, että hän selviäisi. Uusia laitapuolen kulkijoita tule esille: Aasinkallo, Räähkä ja Tylli. Nauroin heidän nimilleen ja persoonilleen. Toisaalta myös säälin. Tässä on juurikin Alasalmen vahvuus: Hän kuvaa hampparin ja roistonkin ihmisenä, jolla on ihmisarvo ja ainutlaatuinen elämä. Hamppari on tullut hamppariksi ja roisto roistoksi jostakin syystä. Ei elämä kohtele kaikkia hellävaroen.

Tällä kertaa olin aavistuksineni oikeassa pihanaapuruston tapauksessa. Jäin kuitenkin ihmettelemään latotytön kostoa. On ymmärrettävää, että kovia kokenut voi haluta kostaa, mutta kun selvisi, kuka latotyttö on, hänen toimintaansa ei mielestäni voinut ajatella kostoksi.

Aluksi luulin, että latotyttö olisi ollut Karla, jolloin kosto kaikille hyväosaisille olisi sopinut henkilön tähänastiseen toimintaan. Kostoajatus ei mielestäni mitenkään sopinut henkilöön, josta puhuttiin. Oliko tässä jokin keskeneräinen ajatus tai ajatuskuvion yhtäkkinen muutos kiireessä? Lisäksi ajattelin, että hänen tekonsa johtivat hänen murhaamiseen. En ymmärtänyt, mitä hänen "myrkynkylväjäpuheensa" olivat olleet. Mainittiinko niistä mitään? En ymmärtänyt, miksi hänen suunsa piti vielä julmasti sulkea. 

Lievästä kritiikistä huolimatta odotan Karlan ja Anun tarinan jatkoa, koska Karlan toiminnan älykkyys ja määrätietoisuus sekä Anun hyväuskoisuus on koukuttavaa seurattavaa, ja juoni on tältä osin hyvin rakennettu.

Linkistä avautuu sarjan muiden osien  (Alamaailman kuningatar, Häkkilinnut ja Kyy povellani) postaukset blogissani hakusanalla Hallavainen. (Ystävä sä naisien avautuu samassa haussa, mutta se ei ole Hallavainen-sarjaa.)

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Hallavainen

Jos googlettaa vain kirjan nimellä, löytyy tieto, että myös Heikki Kaarasella on Myrkynkylväjä-niminen romani. En tosin tunne kirjailijaa enkä hänen kirjaansa.

Kuvan osoite: 

https://www.storytel.com/fi/fi/books/hallavainen-4-myrkynkylv%C3%A4j%C3%A4-1832551

Päivi Alasalmi: Kyy povellani

                                                       

Päivi Alasalmen Kyy povellani on kolmas osa Hallavainen-dekkarisarjasta. Älykäs, kova  ja häikäilemätön Karla Kuusivaara pääsee pakenemaan vankilasta, ja kaksoissisar Anu Murtovuo on jälleen vaarassa. Vaara on lähempänä kuin Anu osaa kuvitellakaan. Myös Anun kasvattivanhemmat oppivat tuntemaan Karlan, ja seuraukset vaativat pitkää sairaalahoitoa.

Rikoskonstaapeli Hallavainen ja nuorempi konstaapeli Sirkiä tutkivat tällä kertaa Karlan vankilapaon lisäksi junan alle jääneen naisen tapausta. Onko kyse onnettomuudesta, itsemurhasta vai murhasta? Onko kotoa löytynyt lappunen itsemurhaviesti vai tavallinen pöydälle jätettävä muistutus puolisolle? Mitkä oikein ovat naapuripariskuntien suhdekuviot ja kenen Timi-vauva on? Tarina kulkee vauhdikkaasti,  ja tapahtumia riittää. Karlan ja Anun biologinen isäkin löytyy.  Samalla seurataan Hallavaisen ja Anun suhteen kehittymistä, toisinaan hyvinkin romanttisesti.

Kun Anu matkustaa Ouluun kasvattivanhempiaan tapaamaan, tuttuja Oulun paikkoja mainitaan ja Oulun murre on kivasti ja aidosti läsnä, kuten Nelivitosen baarimikon komentaessa asiakkaita:

"Alkakaappa kalappimaan kotiin tappelemaan! Tänne tullee ihmiset pitämään hauskaa eikä kattomaan teiän perheriitoja!"

Entinen asuinseutu on mukana Alasalmen teksteissä säännöllisesti. Oulu on käännekohta myös Anun toiminnan kannalta. Tähän asti Anu on ollut kiltti ja naiivi, miellyttämään pyrkivä ja melko lammasmainen. Kun uhka tulee tarpeeksi lähelle, Anusta nousee esille uusi puoli ja hän puolustautuu raivokkaasti. Monivuotinen pesäpallotausta auttaa asiassa, ja onneksi kotona on kaikki tavarat samoilla paikoilla kuin ennenkin; pesäpallomailakin edelleen eteisen kaapissa. Kirjan loppu on onnellinen, mutta koska tarina on kesken ja Karla vapaana, on odotettavissa, ettei onni kovin kauaa kestä.

Aikaisemmin hämmennyin, kun Hallavaisen ikä ei vastannut omaa mielikuvaani. Nyt jouduin pakittamaan myös hänen hiustensa väristä. Sekään ei vastannut mielikuvaani. Nyt jäljellä ovat kuitenkin faktat: 192 cm ja lihaksikas vartalo, eikä pääkään ihan tyhjä ole. Ihan hyvät raamit sankarihahmolle siis.

Linkeistä pääsee lukemaan sarjan aikaisempien osien blogipostaukseni:

Alamaailman kuningatar: https://kirjakirjokansi.blogspot.com/2022/07/paivi-alasalmi-alamaailman-kuningatar.html

Häkkilinnut: https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=H%C3%A4kkilinnut

Kuvan osoite: https://www.storytel.com/fi/fi/books/hallavainen-3-kyy-povellani-1365192 (Luettu 3.10.2022)