26.6.2020

G.L.Marvel & Leena Parkkinen: Sankaritarinoita eläimistä jotka muuttivat maailmaa. Suomentanut Sari Selander

Sankaritarinoita eläimistä jotka muuttivat maailmaa on lapsille suunnattu tietokirja, jota aikuinenkin luki mielellään. Kirja on alunperin espanjankielinen, ja sen on suomentanut Sari Selander. Leena Parkkinen on kirjoittanut suomalaisten eläinten osuuden. Kuvittaja on Mar Guixe'.

Kirjassa esitellään eläimiä, jotka ovat toimineet jotenkin hämmästyttävällä tavalla tai pelastaneet ihmisiä. Aukeamalla on lyhyt teksti ja vieressä viehättävä ja lapsenomainen piirroskuva. Lisäksi kirjassa on muutama aktivointitehtävä, kirjavinkkikin ja myös kevennyksiä sekä kuuluisien ihmisten eläinaiheisia sitaatteja. Tieto on mielenkiintoista ja sitä on sopivasti. Kirja soveltuu aikuisen ja lapsen yhteisiin lukuhetkiin ja varmaan myös isommille lapsille itse luettavaksi. Harmillisesti kirjassa on kuitenkin painovirheitä, joista tulee miinusta muuten niin mukavaan kirjaan.

Minua ilahduttivat mm. seuraavat eläimet: salakuljetusliigan paljastanut norsunluukoira Rokka, tuttu kuvataiteilija Juuso-karhu, Jambo-gorilla, joka pelasti pikkupojan, ja viisisataavuotias simpukka Ming. Lisäksi Bobbien, Canellon ja Hachikon tarinat saivat nieleskelemään palaa kurkussa.

Mukana on myös surullisia eläintarinoita, jotka osoittavat ihmisten ylemmyyttä ja julmuutta ja eläinten käyttöä omien päämääriensä hyväksi. Näistä mainittakoon Laika-koira sekä Belka ja Strelka, jotka pakotettiin palvelemaan Neuvostoliiton avaruuden valloitusta. Nämä tarinat on kirjoitettu kuitenkin niin, että ne eivät ehkä aiheuta lapsissa kovin suurta ahdistusta. Niistä on kuitenkin varmaan mukava keskustella aikuisen kanssa.

Kokonaisuutena Sankaritarinoita eläimistä jotka muuttivat maailmaa on mukava  ja sivistävä tietokirja, joka kestää useamman lukukerran.
.






21.6.2020

Steinunn Sigurðardóttir: Heida — Lammaspaimen maailman laidalta. Suomentanut Maarit Kalliokoski. Lukija Satu Paavola

Heida
Kuvan lähde:
https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/heida/2690525

Steinunn Sigurðardóttir: Heida — Lammaspaimen maailman laidalta. Suomentanut Maarit Kalliokoski. Lukija Satu Paavola. Like. Äänikirja ja E-kirja. BookBeat.


Islantilaisen Heidan elämästä kertova äänikirja oli monesta syystä tosi mukava kuuntelukokemus. Heidan persoona on ihana. Hänen elämänasenteensa on positiivinen ja periksiantamaton. Hänellä on juureva asenne työhönsä lammastilallisena sekä rakastava asenne eläimiin ja luontoon yleisesti. Elämä on elämistä varten, ja Heida todellakin elää täysillä. Elämätöntä elämää ei tarvitse surra. Steinunn Sigurðardóttir käyttää kirjassaan minäkertojaa, joten Heidan ääni tulee kuuluville aidosti.

Kirja kuvaa hyvin islantilaista elämäntapaa, mm. yhteisöllisyyttä ja toisten auttamista. Myös karun kaunis ja toisinaan arvaamattoman raju luonto on koko ajan läsnä. Sain nyt tietää senkin, miltä tulivuorenpurkauksen tuhkasade näyttää ja tuntuu.

Islantilaiset tuntuvat osaavan kaikkea, ja he tuntuvat selviytyvän kaikista vastoinkäymisistä. Ihmisillä voi olla monenlaista koulutusta ja monia ammatteja, niin myös Heidalla.

Kirjassa oli mielenkiintoista tietoa lammastilallisen elämästä ja lampaista, uuhista, karitsoista ja pässeistä, joista opin paljon uutta. Heidalle eläimet ja luonto ovat tärkeitä, ja hän on tarvittaessa valmis puolustamaan luontoa pelottomasti voimakkaankin vastustajan edessä.  "Minä en omista maata, maa omistaa minut." Maa on ollut ennen ihmisiä ja jatkaa olemassaoloaan ihmisten jälkeenkin. Kukin vain lainaa sitä oman elämänsä ajan.

Maarit Kalliokosken suomennos on sujuvaa, ja lukijan, Satu Paavolan,  islannin ääntämys kuulostaa varmalta.

Islantiin matkustaminen on ollut mielessäni jo kauan, ja nyt se alkoi kutkuttaa toden teolla. Islanti, islantilaiset ja islannin kieli kiinnostavat.

Aiemmin lukemani Satu Rämön Islantilainen kodinonni: perhe-elämää viikinkien malliin löytyy tämän linkin takaa:
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Satu+R%C3%A4m%C3%B6

Siinä mainitaan myös Rämön kirja Islantilainen voittaa aina, jonka olen lukenut, mutta josta ei ole postausta.

Ihana maa, ihana kansa, ihana kieli ja ihana Heida, lammaspaimen maailman laidalta, joka kieltäytyi kansainvälisestä mallin urasta, vaikka isot mallitoimistot olivat hänestä kiinnostuneita.




12.6.2020

Eevi Minkkinen: Ymmärrä itseäsi, ymmärrä suhteitasi. Lukija Maruska Verona


Eevi Minkkinen: Ymmärrä itseäsi, ymmärrä suhteitasi. Otavan äänikirja & E-kirja. Hidasta elämää. Lukija Maruska Verona. Storytel.


Olisinpa päässyt käsiksi Eevi Minkkisen kirjaan Ymmärrä itseäsi, ymmärrä suhteitasi jo 40 vuotta sitten, tai vähintään 20 tai 10 vuotta sitten! Olisin säästynyt aika monelta murheelta, jos minulla olisi jo aiemmin ollut tämän kirjan tieto. Jossittelu on kuitenkin turhaa, sillä kirjahan ilmestyi vasta vuonna 2019. Muukin jossittelu on turhaa. Elämä menee, miten menee, mutta aina voi oppia lisää - ainakin itsestään ja ymmärtää omia toimintatapojaan.

Kirja antoi ymmärrystä moniin itseäni vuosia vaivanneisiin asioihin. Kuuntelin kirjan, ja sitten vielä luin E-kirjankin. 
"Tämä kirja kertoo läheisriippuvuudesta toipumisesta ja siitä, miten epäterveistä parisuhdekaavoista voi löytää tien ulos." 
Tunnistin, että olen ollut läheisriippuvainen, (ja voin sen tunnustaa näin julkisestikin) ja tunnistin, että asiat, joista olen vuosia syyttänyt muita, johtuvatkin omista ominaisuuksistani. Silti en ole syyllinen. Itsensä syyllistäminen ei johda mihinkään, eikä ainakaan toipumiseen. Omia ajatustapojaan voi muuttaa, muita ei. 

Tällä kertaa en lähde avaamaan kirjaa tarkasti, koska jokainen lukija löytänee tekstistä erilaisia itseä ja suhteitaan koskettavia asioita. Nostan vain esille joitakin aiheita, joista kirjassa puhuttiin, jotta kirjan luokse voi helpommin löytää:
läheisriippuvuus, läheisriippuvalle suhteelle tyypilliset piirteet, heikko itsetunto, rajattomuus, ahdistus, hylkääminen, kiintymyssuhdemallit, ristiriitainen kiintymysmalli, välttelevä kiintymysmalli, emotionaalinen  läheisyys ja etäisyys, häpeä
Erityisesti minuun kolahti ristiriitaisen ja välttelevän kiintymysmallin perinpohjainen esittely.

Kirja kuuluu Hidasta elämää -sarjaan. Se on selkeästi kirjoitettu, ja myös lukijan ääni on selkeä ja miellyttävä.

******

P.S. Ristiriitainen kiintymysmalli ei ole mielestäni selkeä termi. Ei tällainen ihminen itse ole välttämättä mitenkään ristiriitainen, eikä varsinkaan millään lailla halua aiheuttaa ristiriitoja. Hän vain etsii tunneyhteyttä ja emotionaalista läheisyyttä, haluaa jakaa ajatuksia ja tunteita. Välttelevän kiintymysmallin omaksunut puolestaan haluaa etäisyyttä ja erillisyyttä. Hän ei ymmärrä toisen osapuolen pyrkimyksiä, eikä pidä niitä tärkeinä. Hänelle riittää oman pään sisällä työskentely. Tästä seuraa tietenkin ristiriitoja. Näin termi on ymmärrettävissä, mutta jos ihmisestä käytetään termiä ristiriitainen, mennään helposti harhaan. Jos kirjasta otetaan uusia painoksia, toivoisin tähän selvennystä. Voisiko ristiriitaista kiintymysmallia parempi termi olla esimerkiksi lähentyvä kiintymysmalli? Tällöin sanapari toimisi loogisesti: lähentyvä - välttelevä, myös ihmisistä puhuttaessa.

9.6.2020

Virpi Hämeen-Anttila: Paino - Miten pääsin sinuiksi kehoni kanssa

Virpi Hämeen-Anttilan Paino ei ole jännittävä,
eikä mukaansatempaava, mutta monia muita tunteita se 
kyllä herättää ja on aitoudessaan koskettava.  Kirja käsittelee painoa, joka on monelle, varsinkin naiselle, jatkuvan taistelun ja kriisin asia. Kirja käsittelee lihavuutta ja lihavan ihmisen tunnemaailmaa sekä ulkopuolelta häneen kohdistuvia paineita ja vihamielisiä asenteita. Myös terveyshenkilökunnan suoranainen  terveysterrorismi tulee hyvin esille. Syyttävä sormi osoittaa ylipainoista aina, vaikka asiakkaalla olisi korva kipeä.

Paino on "omakohtainen, avoin kuvaus elämän mittaisesta kamppailusta painon kanssa. Lämpimän humoristisesti kuvitettu kirja rohkaisee oman kehon ymmärtämiseen ja hyväksymiseen" (Takakansiteksti). 

Kirja ei ole laihdutusopas eikä sankaritarina.
Aiheen käsittelytapa on monipuolista; samalla yleistä ja yksityistä. Hämeen-Anttila tuo omakohtaisesti esille ne monet tunteet, jotka vaikuttavat syömiseen, lihomiseen ja laihduttamiseen: häpeä, ahdistus, turvattomuus, masennus, itsetunto, minäkuva ja eri tunteiden kierre. Hämeen-Anttilan oma piirroskuvitus on mainio. Piirroshahmot kuvaavat lihavan tunnemaailmaa ja ajatuksia, jotka liittyvät syömiseen ja minäkuvaan.

Hämeen-Anttila korostaa, että lihava ihminen on muutakin kuin vain yleisen asenteen mukaisesti laiska tai saamaton epäonnistuja, jolla ei ole itsekuria. Voi olla, että hänen itsekurissaan ei ole mitään vikaa, mutta voi olla, että liiallinen ja vääränlainen laihduttaminen, ja varsinkin liian nuorena aloitettu laihduttaminen onkin lihottanut hänet. 

Paino on viisas ja syvä kirja, joka käsittelee myös monia syömishäiriöitä, joista Virpi Hämeen-Anttilalla on omia kokemuksia. Arvostan Hämeen-Anttilan  rehellisyyttä ja sitä, miten avoimesti hän tuo esille haavansa ja kipukohtansa. Hänen tärkeä viestinsä on kuitenkin, että normaalin syömisen ja kehossaan elämisen tasapaino on mahdollista löytää. Ruuasta, syömisestä, itsestään ja elämästä on mahdollista nauttia ilman huonoa omaatuntoa.

Kirja sopii mielestäni kaikille meille, joilla paino on enemmän tai vähemmän mielessä ja joilla syömiseen liittyy esimerkiksi rankaisevuutta ja syyllistymistä. Painonvartjoiden ajatusmaailma ja laihdutusohjeet ovat minullekin tuttuja, ja vaikka niissä oli paljon hyvääkin, väärät ajatusmallit jylläävät päässäni edelleen 32 vuoden jälkeen. Kirjan lukemisesta hyötyisivät varmaan myös lääkärit, terveydenhoitajat, sairaanhoitajat ja terapeutit. Mielestäni se on tärkeä ja hoitava kirja, joka lisää itseymmärrystä.

Kirjan taustatietomateriaalista poimin myös Leena Putkosen kirjan Superhyvää keholle: tee rauha ruoan kanssa, johon voin ehkä tutustua. Lisäksi kirjalistassa on vinkkikirjoja niille, joita kiinnostaa esim, lihavuus yhteiskunnallisessa kontekstissa, intuitiivinen syöminen ja kehopositiivisuus, vegaanisuus, syömishäiriöt ja kehonkuva.

2.6.2020

Tuula-Liina Varis: Sattunut syntymään. Lukija Erja Manto

Kuvan lähde: https://www.wsoy.fi/kirja/tuula-liina-varis/sattunut-syntymaan/9789510436219

Tuula-Liina Varis: Sattunut syntymään. Wsoy:n äänikirja. 
Lukija Erja Manto. Storytel.


Tuula-Liina Varis on lempeän viisas kirjailija, jolta olen lukenut useita teoksia. Sattunut syntymään on omaelämäkerrallinen muistelmaromaani, ja se kattaa ajan lapsuusvuosista tähän hetkeen asti. Henkilöiden nimet on muutettu.

Assi on toinen kaksosista, 20 minuuttia vanhempi isosisko Essille. Perheessä on myös Anni-sisko, isä, äiti ja mamma sekä läheisesti perheeseen kuuluva suku. Perheessä toraillaan, mutta välit ovat kuitenkin lämpimät. Päähenkilö on Assi, joka on utelias ja sanoista kiinnostunut, mutta sisäisesti hyvin arka ja pelokas lapsi. Vasenkätisyyden vuoksi Assi kokee jo pienenä olevansa vääränlainen ja tekevänsä asiat aina väärin. Jopa isän kuolema tuntuu olevan hänen syytään.

" Aina saa hävetä." on tunnuslause, jota Assille  syötetään ja jonka hän omaksuu. Hän tuntee, ettei äiti tykkää hänestä, koska hän on aivan väärä lapsi. Kasvatus on ankaraa ja lapsia vertailevaa. Vitsalla taotaan järkeä päähän. Myös koulussa opetus perustuu nöyryyttämiseen.

Kerojan näkökulma on ihana lapsen näkökulma, ja vaikka Assi kasvaa aikuiseksi, näkökulma säilyy kivasti samalla tavalla ihmettelevänä ja toteavana. Vaikeatkin asiat vain todetaan. Niitä ei selitellä. Jättikö lapsuus kelpaamattomuuden arvet, joita pitää peitellä olemalla miellyttävä ja sopeutuva aviomiehiä kohtaan? Alistuuko Assi huonoon kohteluun siksi, että kelpaisi?

Assin suuri rakkaus on Runoilija. Avioliitto hänen kanssaan on omanlaistaan, kaoottista, äidillistä ja hoivaavaa. Tästä ajanjaksosta olen lukenut jo aiemmin Variksen omaelämäkerrallisen kirjan Kilpikonna ja Olkimarsalkka.

Sattunut syntymään -äänikirjan lukija on Erja Manto, joka ei vain lue, vaan enemmänkin kertoo tarinan luontevasti ja turhia korostuksia välttäen. Pidin hänen lukutavastaan ja aion etsiä muitakin hänen lukemiaan äänikirjoja, nyt kun olen tämän maailman löytänyt.


1.6.2020

Joel Haahtela: Elena

Muistin lukeneeni Joel Haahtelan Elenan jo vuosia sitten. En vielä silloin tutustunut erityisesti Joel Haahtelan tuotantoon, niin kuin nyt, ja kirja oli vain yksi muiden joukossa. Muistin, että siinä on joku vanha nainen puiston penkillä ja että kirja oli hyvä. Jälkimmäinen näistä muistikuvista piti paikaansa, mutta puiston penkillä ei ollut vanha nainen.

Puiston penkillä istuu mies, joka seuraa Elenaa ja roikkuu hänen asuntonsa lähellä. Hän ei puhu Elenalle, mutta luo mielessään hänen persoonallisuuttaan pala palalta. Mies vaikuttaa pakkomielteisesti rakastuneelta. Hän tarkkailee naista joka päivä ja odottaa hänen näkemistään.

Näyttää siltä, että Elena ei ole huomannut häntä tai ei ainakaan ole huomaavinaan. Tarinan edetessä mies alkoi herättää minussa negatiivisia tunteita: "Onko tuo joku psykopaatti? Saakelin haahuileva kummitus! Ja mamero! Ei uskalla sanoa mitään, vaikka on niin lähellä Elenaa, että pystyisi koskettamaan häntä saarihotellin huoneen ovella."

Puistossa on koiraa ulkoiluttava nainen, joka tulee miehen luo ja jää seisomaan hänen eteensä. "Nainen sanoo: tiedän mitä yritätte ja te olette sairas mies."

Kun tulee miehen syntymäpäivä, kaikki muuttuu kertaheitolla.

Tarina on kirjoitettu erittäin taitavasti ja antaa lukijalle mieluisan yllätyksen lisäksi nautittavan lukukokemuksen.

                                                             ***

Olen nyt lukenut yhtä kirjaa vaille koko Haahtelan tuotannon. Aiemmat postaukseni löytyvät tämän linkin takaa.

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Joel+Haahtela