Maailman ensimmäinen tonttutrilleri on täällä! Antti Leikas on minulle entuudestaan outo oululainen kirjailija, jonka laaja-alaisuus hämmästyttää. Tonttu - Matka pimeyteen
- kirjan etuliepeen mukaan Leikas on koulutukseltaan matemaatikko, joka on opiskellut myös kirjallisuutta, filosofiaa, sosiologiaa ja yritysjohtamista. Hän on työskennellyt teknologiayrityksissä esimiestehtävissä sekä muun muassa lehtikuvaajana ja kulttuurilehti Kaltion päätoimittajana.
Mikä mies tämä oikein on?
Aikaisemmin hän on kirjoittanut romaanitrilogian Melominen, Huopaaminen ja Soutaminen, joihin tekee kyllä mieli tutustua luettuani tämän tonttukirjan.
Mikä kirja tämä oikein on? Tonttu - Matka pimeyteen ei todellakaan ole herttainen satukirja tai perinteinen kertomus piippahatuista. Tontut kyllä vilahtelevat salamannopeasti, eivätkä kaikki niitä näe, mutta siihenpä yhteydet perinteisiin tonttutarinoihin loppuvatkin. Tonttujen ulkoasu ja vaatetus eivät myöskään vastaa perinteisiä käsityksiä. Tonttu - Matka pimeyteen on trilleri, jossa tonttujen olemus ja elämä saavat kokonaan uuden selityksen. Tonttuja jahdataan. Koko universumi on vaarassa tuhoutua. Sen pelastaminen jää muuan tonttu Koposen vastuulle. Universumin pelastamisesta Koponen joutuu kuitenkin maksamaan kovan hinnan.
Koponen on varsin mainio ja kokonainen kirjallinen persoona. Keskustelun avauksesi hän voi täräyttää: "Onko viinaa?" Koponen on kuvattu niin hyvin, että pian hän on yksi kirjan henkilöistä luontevissa yhteyksissä. Se, että hän on tonttu, ei enää hämmästytä. Muita mieleenjääviä hahmoja ovat Henkka, tonttu, jolta on viety jalat, Simo, kustantamon lähettämä turvamies kirjassa esiintyvälle kirjailijalle, jolla on sama nimi kuin kirjailijalla itsellään sekä Pamela Raatikainen, keinoja kaihtamaton tonttujahtaaja. Myös Sharon Putiko on hyvin rakennettu hahmo.
Tonttu - Matka pimeyteen vilisee nautittavia kirjallisia viittauksia. Jo alussa mieleeni tuli Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, ja kivasti kirjailija itsekin siihen viittaa. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä intertekstuaalisuudesta, vaan Sinisalon peikko tulee vierailevaksi henkilöksi ja toimivaksi hahmoksi tähän kirjaan. Seikkailun ja tonttujahdin ja etsittävien kirjojen myötä mieleen tulee myös Dan Brownin Da Vinci -koodi. Tonttujahdin ja universumin tuhon pääpaikkana on Sauron-Aspirin.Viittauksia on myös Dostojevskin Rikokseen ja rangaistukseen, Jobin kirjaan sekä Tintin seikkailuihin. Keskeinen kirja on myös Edwin Abbot Abbotin Tasomaa. (katso https://fi.wikipedia.org/wiki/Tasomaa) Uskon, että matemaatikkona Leikas tuntee tämän teoksen ja on kivalla tavalla liittänyt sen osaksi Tonttu-kirjan juonta. Viittauksia on myös kustannusyhtiöön ja sen johtajaan sekä Sauli Niinistöön. Todellisten ihmisten sekoittaminen juoneen on kuitenkin positiivista ja hyväntahtoista.
Juoni lähtee vetämään nopeasti, ja teksti on sujuvaa ja hauskaa. Kirsin kirjanurkan blogissa on kuvattu hyvin kirjoittajan tyyliä. Blogiteksti on kirjoitettu kirjasta Melominen. "Tyyliltään Leikas muistuttaa mielestäni Tammisen ohella myös Hotakaista ja Kyröä, positiivisella tavalla. Lauseet ovat selkeitä, ja huumori liittyy selkeästi kieleen ja kielelliseen oivaltamiseen." (http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2011/03/antti-leikas-melominen.html)
Olen samaa mieltä! Tonttu-kirjan alkupuolella oli kuitenkin joitakin outoja selittelyosioita, kuten:
"Joudun tässä vaiheessa hiukan selostamaan minun ja vaimoni välejä.."
"Huomaan nyt unohtaneeni kertoa..."Näistä selittelyistä en pitänyt. Ne olivat mielestäni tylsiä, vanhanaikaisia, setämäisiä, ja ne jäivät vielä aivan turhiksi, kun vaimosta ja päiväkodista hakematta jääneestä lapsesta ei juuri alkukankeuden jälkeen enää puhuttu mitään.
Antti Leikkaan Tonttu - Matka pimeyteen on viihdyttävä ja hauska kirja. Se on erikoisuudessaan aivan omaa luokkaansa ja kirjoitettu mukavasti - ei niin tosissaan. Suosittelen!
