24.11.2018

Annika Idström: Veljeni Sebastian

Annika Idströmin Veljeni Sebastian ilmestyi 1985. Korjattuna ja Eila Kostamon jälkisanoin varustettuna uusintapainoksena se ilmestyi 2012.
Kostamo työskenteli WSOY:n ja Idströmin kustannustoimittajana.

Luin kirjan 1980-luvulla, enkä muistanut siitä enää muuta kuin, että siitä kohistiin silloin ja sen, että se kosketti minua. Luin kirjan nyt uudelleen, koska eräs nuori lukija ajautui kirjan pariin ja piti sitä kauheana ja ahdistavana. Halusin selvittää, millainen kirja olikaan ja keskustella hänen kanssaan siitä.

Kirjan minäkertoja on 11-vuotias Antti, joka on jäänyt pienikokoiseksi ja kuvailee itseään isopäiseksi. Hänellä on taipumuksia, jotka voisivat liittyä johonkin autismin kirjoon. Antti pomottaa ja hallitsee äitiään Kaarinaa, joka on äitydessään reppana. Hän takertuu miesystäväänsä Mikaan, joka puolestaan on maanisuuteen taipuvainen, psykopaattinen surkimus. Muita henkilöitä ovat kiusaajahenkiset lapset, joiden elämästä on aina puuttunut rakkaus. He ovat kokeneet hyväksikäyttöä ja hylkäämistä enemmän kuin on kestettävissä. Lisäksi on Sebastian, haavekuvamaisen ylivertainen ystävä, joka ehkä enemmänkin kuvastaa yksinäisyyttä kuin todellista ystävyyttä. Ainoa tervejärkinen, normaali ja herkkävaistoinen ihminen on Liisa-mummo, joka varoittaa Anttia: "Paha ei ilmoita tulostaan."

Veljeni Sebastian käsittelee edelleen ajankohtaisia teemoja: rikkinäisiä koteja, turvattomia ihmissuhteita, aikuisten puuttumista lasten elämästä, lasten omaehtoista selviytymistä rakkaudettomassa maailmassa ja lasten vastuuta vanhemmistaan.

Kirjan kerronta on omalla tasollaan. Eletty elämä ja todellisuus sekoittuvat kuvitteelliseen. Eila Kostamo kuvaa sitä unenomaiseksi realismiksi:
"Antin kertojanhahmossa rikkoutuvat monet erot ja rajat: lapsen ja aikuisen, lapsen tajunnan ja aikuisen tajunnan, unen ja valvetietoisuuden, eletyn ja sepitteellisen todellisuuden. Rikkoutuvat myös seksuaaliset tabut, kun poika huumautuu äitinsä insestisestä viettelystä. Nämä liukuvat rajat luovat romaaniin surrealistisen, unenomaisen sävytyksen. Lukija joutuu sukkuloimaan oudoissa välimaastoissa, tapailemaan pitävää jalansijaa vangitsevan kerronnan lumoissa."

Vaikka "insestinen viettelys" ei olisikaan konkreettisesti totta, vaan lapsen kaipuuta äitinsä lähelle ja rakkauteen, se oli iljettävää luettavaa. Ymmärrän täysin nuoren lukijan ahdistuksen. Kirja oli kauheaa luettavaa aikuisellekin, mutta aikuinen lukija ymmärtää elämänkokemuksensa ansiosta kirjan tärkeät teemat, joita nuori ei välttämättä ymmärrä. Esimerkiksi lastenkotikuvauksissa heräsi huutomerkkinä ajatus: "Eihän tämä näin voi olla! Missä aikuiset ovat?"

Oli hyvä palauttaa mieleen tämä kirja, mutta harvoin kirja on näin isona tunnetaakkana jäänyt painamaan sisintä.


18.11.2018

Leena Krohn: 3 sokeaa miestä ja 1 näkevä - Nähdystä ja näkymättömästä, sanotusta ja sanomattomasta

Tauon jälkeen palasin takaisin Leena Krohn -projektini pariin. Kunniakas tavoitteenihan on tutustua Krohnin tuotantoon mahdollisimman laajasti. Nyt vuorossa oli esseekokoelma 3
sokeaa miestä {ja 1 näkevä} - Nähdystä ja näkymättömästä, sanotusta ja sanomattomasta. 

Kannen väritys on haasteellinen kuvattavaksi.
Kirjan nimi on monipolvinen, ja sen sisältö on elämän isojen kysymysten pohdintaa. Esseet ovat laaja-alaisia ja viisaita. Esseissä Krohn pohtii sokeutta ja näkemistä: tarkkojen havaintojen tekemistä ja pysähtymistä tärkeiden asioiden äärelle.

Lainaan tähän kirjan etuliepeen esittelytekstiä:

"Leena Krohnin esseekokoelman kolme osaa ovat nimeltään Aistien uskollisuus ja petollisuus, Kirjeitä koneestani ja Oikeudenmukaisuuden luonnonhistoria.

Ensimmäisessä osasssa hän käsittelee inhimillisen havaintomaailman arvoituksellisuutta, aistien uskollisuutta ja petollisuutta. Toisessa osassa selataan sekä "steriloimatonta" roskapostia että kirjailijan saamaa palautetta ...

...Kolmannen osan esseissä Leena Krohn pohtii eettisten arvojen juuria, oikeudenmukaisuutta myös tekijänoikeukssien näkökulmasta ja pahuuden ja idealismin suhdetta. Hän palaa myös Kaspar Hauserin ja hänen kaltaistensa hylättyjen lasten tragedioihin ja vierailee sekä sotivien muurahaisten että artilektien ja hyborttien, elävien tietokoneiden maailmoissa."

Mielenkiintoisia tekstejä! Nautin punnituista ajatuksista ja ihanan selkeästä kielestä. Lisäksi närkästyksen ruoska viuhui suorastaan pelottavalla tavalla mm. Riitta Nelimarkan väitöskirjaa (Self Portrait, Elisen väitöskirja, Variaation variaatio) koskevassa tekstissä. Muistan, että siitä jotenkin kohistiin, mutta nyt kiinnostaisi hankkia kirja luettavaksi, kun Krohn sitä niin ankarasti suomii.

Krohnin lukeneisuuden määrää kuvaa, että jo 8-vuotiaana hän luki Albert Camus'n Ruton ja sai siitä aineksia omiin koulukirjoitelmiinsa. Mitähän minä luin samanikäisenä? Aila Nissisen Myyrä Matikaisen malliauto oli kova sana Aku Ankkojen rinnalla.

Aikaisemmin lukemani teokset löytyvät seuraavasta linkistä: https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Leena+Krohn 

4.11.2018

Max Seeck: Haadeksen kutsu

Max Seeckin kolmas kirja Haadeksen kutsu
jatkaa edelleen Jugoslavian hajoamissodan jälkimainingeissa akselilla Italia - Kroatia - Iso-Britannia - Suomi.

Haadeksen kutsu jatkaa Hammurabin enkeleiden ja Mefiston kosketuksen tarinaa. Mukana on tuttuja henkilöitä, mm. Daniel Kuisma, Annika Lehto ja Josip Buvina. Tällä kertaa tarinaan liittyvät myös hyisen kylmä nuori massamurhaaja, Britannian tiedustelupalvelu, neljä huippuhakkeria sekä langanlaiha Emran, joka on linkki Daniel Kuisman menneisyyteen. Annika Lehto on taustalla, sillä Mefiston kosketuksessa hänen kimppuunsa hyökättiin, ja hän on kotonaan Helsingissä toipumassa. Side Danieliin on olemassa edelleen, vaikka suhde ei edelleenkään pääse kehittymään.

Henkilöt ovat eläviä ja hyvin kuvattuja. Daniel Kuisma on suomalaisen sotilaan myyttinen hahmo, joka kutsutaan tarvittaessa apuun selvittämään konflikteja. Hän toimii silloin, kun on toiminnan aika. Hän on terävä ja rohkea, eikä anna superälykkään massamurhaajankaan jallittaa itseään. Hän on rauhallinen ja kova, luotettava ja lojaali omilleen, mutta vaarallinen vihollisilleen. Tunteiden ilmaiseminen ei ole helppoa, mutta naista voi kuitenkin huolehtivasti pitää silmällä, silloinkin, kun nainen haluaa itse selviytyä. Daniel Kuismaa on helppo kunnioittaa, vaikka kaikista hänen teoistaan ei pitäisikään.

Seeckin esikoisteos Hammurabin enkelit, oli heti ilmestyessään valmis trilleri. Mefiston kosketus oli äärimmäisen jännittävä lukukokemus, mutta siinä on harmillisesti kielen tasolla ongelmia, jotka kiinnittivät häiritsevästi huomiotani ja kertovat ehkä kiireestä. Toivottavasti ne korjataan uusiin painoksiin.

Haadeksen kutsun etuliepeen mukaan "Seeck on noussut nopeasti kotimaisen trillerikentän kovimmaksi pelaajaksi. Hän hallitsee vauhdikkaan tarinankuljetuksen ja onnistuu nerokkailla juonenkäänteillään vetämään kerta toisensa jälkeen maton lukijan jalkojen alta." - Olen samaa mieltä. Haadeksen kutsu lähti liikkeelle kuin luotijuna ja piti otteessaan koko ajan. Kielen tasollakaan ei ollut kiireen tuntua, vaan tekstistä saattoi nauttia ilman hälytyskellojen häiritsevää ääntä. Vuoropuhelu henkilöiden välillä on luontevaa ja silottelematonta. Tekstiä ja tarinaa on mukava lukea. Jään odottamaan lisää. Max Seeck on saanut minusta fanin.

Postaukseni Hammurabin enkeleistä ja Mefiston kosketuksesta löytyvät täältä :
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search/label/Max%20Seeck 

Suosittelen lukemaan kirjat ilmestymisjärjestyksessä.