Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on kirja, jonka lukemiseen meni kauan, ja josta kirjoittamiseen oli vaikea ryhtyä. Kankimäki oli arvatenkin saman ongelman edessä kuin minäkin: Miten punoa yhteen monenlaiset, erilliset runsaudensarven osaset ja elementit sekä oma kokemusmaailma?

Kankimäellä elementtejä olivat henkeäsalpaava muinainen Japani, sen kulttuurihistoria, Heian-kausi ja sen eräs kirjallisesti sivistynyt ja kirjoittava hovinainen, nykyaikainen Japani, oma työuupumus, henkilökohtainen, jopa pakkomielteinen, kiinnostus aiheeseen, valtavan laaja ja moniaistinen kokemusmaailma, arkistojen tutkiminen ilman japanin kielen taitoa vain englanninkielisistä lähteistä... Aineksia on todella runsaasti.

Paneutumisen puutteesta kirjailijaa ei voi kuitenkaan syyttää. Hän on tehnyt valtavan taustatyön, jonka seurauksena kirjan tarjoama tieto on erittäin mielenkiintoista, ja se vahvisti jo olemassa olevaa kiinnostustani Japania kohtaan. Muinaisen Japanin kulttuurin ohella tietoa tulee myös nykyajan Japanista, esimerkiksi japanislaisnaisten Pariisin syndroomasta: Kauneuteen ja harmoniaan tottuneiden naisten haavemaailma romahtaa, kun he joutuvat kokemaan Pariisissa töykeyttä, suttuisuutta ja rumuutta, niin että he tarvitsevat lääkärin apua toipuakseen kaikesta kokemastaan.

Kankimäki lähtee järjestämään valtaisaa aineistoa henkilökohtaisen kokemusmaailman jäsentelyllä ja tuttavallisuudella. Hän puhuttelee tutkimuskohdettaan Sei Shōnagonia kuin ystäväänsä ja vertailee itseään ja kokemuksiaan häneen. Matkallaan hän kokee itselleen merkittävän muodonmuutoksen pukeutuessaan kuvattavaksi Heian-kauden asuun. Katsoessaan itseään peilistä hän näkee ilmielävän Sei Shōnagonin. Muodonmuutoksen kokeminen ja kuvailu oli kirjan vaikuttavampia kohtauksia.

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on monella tavalla hieno ja ansioikas kirja, joka antoi tietoa ja visuaalisia kuvia mielenkiintoisen maan mielenkiintoisesta kulttuurista. Kankimäen oman kokemuksen suuruus ja vaikuttavuus tulivat hyvin esiin. Ihailen myös hänen rohkeuttaan tehdä tarvittavat ratkaisut työelämän suhteen ja lähteä kulkemaan unelmansa perässä toiselle puolelle maapalloa. Voihan työuupumuksen selättää noinkin! Lukijana olisin kuitenkin toivonut kirjaan selkeämpää rakennetta ja ehkä vähemmän tutkimuskohteen puhuttelua.

Otavan sivulla kirja on esitelty mainiosti.
https://otava.fi/kirjat/asioita-jotka-saavat-sydamen-lyomaan-nopeammin-2/

Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet

Akseli Heikkilän Veteen syntyneet on romaani toden ja tarun väliltä, se on jylhä tarina kostosta, äitiydestä ja muodonmuutoksesta. (Takakansitekstiä)

Veteen syntyneet on Heikkilän esikoisromaani. Aiemmin hän on kirjoittanut novelleja. Romaani on realistinen ja mystinen yhtä aikaa. Tarinassa on hyytävä tunnelma, ja kauhua rakennetaan huolellisesti: Pahoja asioita tapahtuu. Ne todetaan, mutta mitään ei selitellä. Siksi tapahtumat tuntuvat mahdollisilta ja ikään kuin luonnollisilta kylän arjessa. Kesken keskustelun toinen voi kysyä: "Haluatko sie tappaa minut?"

Torniojoki vetää kalastajia todellisuudessakin puoleensa hyvin vahvasti. On tuttua, että jokea ihaillaan, veden korkeudesta ja mataluudesta keskustellaan, ja nousulohen verkkokalastus on vuosittainen merkkitapahtuma, johon osallistutaan pitkienkin matkojen takaa. Kukkolassa kalaa lipotaan, pohjoisempana kalastetaan eri välineillä, mutta sielläkin yötä päivää.

Heikkilä on tavoittanut loistavasti joen - ja Kukkolankosken - hypnoottisen vetovoiman. Joki on jotain suurta, suurempaa kuin elämä. Koski antaa ja koski ottaa, ja kylän uskomusten mukaan koskelle on annettava omansa. Uskomukset elävät vahvoina ja vaikuttavat arkipäivän toimintoihin.

Kun Eeva palaa takaisin kotikylään, piilotettuja asioita alkaa selvitä, ja kostonenkeli alkaa toteuttamaan työtään. Toisaalta kostajan teot ovat jotenkin ymmärrettäviä, mutta nuoren Alarikin kohtalo on epäoikeudenmukainen ja väärä. Sitä en voinut mitenkään ymmärtää enkä hyväksyä, en ainakaan ihmisen tekona. Oliko tekijä sitten ihminen, onkin kokonaan eri juttu.

Akseli Heikkilän romaanin kieli saa minulta kaksinkertaisesti täydet pisteet: Dialogi on alusta alkaen hyvinkin aitoa ja oikeaa torniojokilaista murretta. Yleiskielinen kerronta puolestaan on kuvailevaa ja sujuvaa. Heikkilä on syntynyt Kukkolassa, ja on mukavaa, että Kukkola on myös tapahtumapaikkana. 

Veteen syntyneet on vaikuttava esikoisromaani Jään seuraamaan Akseli Heikkilän kirjailijanuraa ja toivotan sille menestystä.