23/07/2019

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus: rikosromaani vanhasta Tallinnasta, suomentanut Jouko Vanhanen

Indrek Harglan Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus: rikosromaani vanhasta Tallinnasta aloittaa Melchior-sarjan. Sattuneesta syystä luin sen vasta viimeisenä, mutta ei se haitannut, kun olin jo lukenut muut osat, joten Melchiorin elämä ja elämänpiiri olivat tuttuja.

Ensimmäisessä osassa kerrotaan Olevisten kirkon rakentamisesta, arkielämästä Tallinnan asukkaiden, kiltojen ja dominikaanien parissa sekä tutustutaan kolmikymppiseen apteekkariin, joka elää vielä vaimonsa kanssa nuorenparin elämää ilman lapsia. Melchior vasta haaveilee omasta apteekkitalostaan kaupungin keskeisellä paikalla. Melchior on iloinen ja luotettu apteekkari, jota hänen isänsä on jo 10-vuotiaasta asti kouluttanut apteekkariksi ja ottanut mukaan tärkeisiin leikkely- ja lääkkeidenvalmistustöihin.

Melchior on teräväjärkinen oikeusvoudin apulainen ja rikostutkija, joka alkaa selvittää useita murhia, joiden hän uskoo liittyvän yhteen,  ja lopussa pystyy myös näin todistamaan. Kun hän tietää olevansa oikeassa, hän on säälimätön väärintekijöille.

Tarinan loppuselvittelyn aikana on ihana, visuaalinen ja rituaalista sanankäyttöä kuvaava kohtaus, jossa Apteekkari Melchior syyttäjän ominaisuudessa pyytää oikeusvoutia paljastamaan miekkansa kolme kertaa.
"Oikeusvouti Dorn - nyt! -nyt minä olen valmis syyttämään Hyvät herrat, olkaa Jumalan mielen mukaan! Minä seison tässä Lyypekin oikeuden kirjaimen mukaisesti ja pyydän, että oikeusvoudin miekka paljastettaisiin ensimmäisen kerran!"
Ne olivat sanat Lyypekin oikeudesta, raatimiehen ja oikeusvoudin kuullen lausutut sanat, jotka tarkoittivat, että joku vaati oikeuden tuomiota ja syytti jotakuta. Dorn veti miekan tupesta, oikeudenpalvelijat asettuivat hänen selkänsä taakse, ja Dorn työnsi miekan takaisin tuppeen. Huoneessa oli haudanhiljaista.
 "Hyvät herrat", Melchior toisti, "olkaa Jumalan mielen mukaan, minä pyydän, että oikeusvoudin miekka paljastetaan toisen kerran!"
Dorn veti miekan esiin. "Minä käyn täällä ritarikunnan mestarin, raadin ja oikeuden ja syyttäjän nimissä oikeutta!" hän julisti. "Minä kiellän järjestyksen rikkomisen ensimmäistä ja toista kertaa, minä kiellän ketään poistumasta ja keskeyttämästä syyttäjän puhetta!" Hän työnsi miekan takaisin tuppeen.
"Hyvät herrat!" Melchior huusi vielä kerran. "Lyypekin oikeuden nojalla minä vaadin, että oikeusvouti paljastaa miekkansa kolmannen kerran!" 
Dorn paljasti miekkansa terän kolmannen kerran. " Kaupungin porvari Melchior Wakenstede on vaatinut oikeusvoudin miekan paljastamista Lyypekin oikeuden mukaan. Hän saakoon nyt puhua, eikä kukaan tohdi häntä keskeyttää sakon uhalla." 
Tapahtumat ajoittuvat noin viikon ajalle Tallinnassa 1409.  Kirjasarjan ensimmäisessä osassa ennakoidaan Melchiorin katsovan harmaapäisenä leskimiehenä Olevisten kirkon paloa. Kirjailijalla on ilmeisesti ollut jo koko kuusiosainen sarja mielessään jo ensimmäisen osan ilmestyttyä.

Tässä on koko suomennettu Apteekkari Melchior -sarja, jonka lukemista suosittelen järjestyksessä, koska tapahtumat etenevät kronologisesti, ja ihmiset vanhenevat tarinan edetessä.

  • Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus: rikosromaani vanhasta Tallinnasta, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2011 
  • Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2012 
  • Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2013 
  • Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2014 
  • Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2015. 

Jään odottamaan, tuleeko sarjalle vielä jatkoa. Toivottavasti!


Muut sarjan postaukseni löytyvät tästä linkistä:

17/07/2019

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka, suomentanut Jouko Vanhanen

Indrek Harglan Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka on viides osa Melchior-sarjasta. Nyt, kun olen päässyt kakkosesta tähän asti järjestyksessä, lukaisen pikaisesti ykkösen ja sen jälkeen kuutososan ehkäpä uudelleen. Kyllä minulla sitten varmaan on kronologinen kokonaiskäsitys tapahtumista.

Apteekkari Melchior suree kuollutta vaimoaan ja ryypiskelee. Apteekki on päässyt huonoon kuntoon, eikä taloudenhoitajaa ole. Poika Melchior on apteekkarin kisällinä ulkomailla ja tytär luostarissa, puutarhurina ja parantajana. Poika nousee aktiiviseksi toimijaksi, mutta tyttärellä ei ole tässä kirjassa aktiivista roolia. Hänet mainitaan vain isän ajatuksissa.

Yllättäen dominikaaniluostarista löytyy vanha, keskeneräiseksi jäänyt Tallinnan kronikka, johon on kirjattu erilaisia asioita Tallinnan historiasta; faktoja, mutta myös epävirallisempia asioita. Siihen on kirjattu myös eräs salaisuus, joka ei saa tulla julki.  Juonen kehittely tuntuu aluksi verkkaiselta: puhutaan kronikasta ja valmistaudutaan Pyhän Ruumiin kulkueeseen ja esittämään Jeesukseen kärsimysnäytelmää.

Verkkaisuus loppuu, kun huomataan, että äsken löytynyt (ja pian uudelleen katoava) kronikka onkin syynä murhiin,  joita alkaa tulla tiuhaan tahtiin. Samaan aikaan lyhytkasvuinen ja epämuodostunut Carstine-neito tietää kohta kuolevansa ja jopa odottaa sitä. Hän elää Pyhän Johanneksen vaivaistalossa ja hoitaa spitaalisia hunnutettuna, niin, ettei hänen kasvojaan voi nähdä. Carstine tuntee kronikassa olevan kauhean salaisuuden ja tietää, miksi hänen kuolemansa on väistämätön ja väilttämätön. Apteekkari Melchior herää masentuneesta horroksestaan ja alkaa selvitellä murhia. Hän saa myös innokkaan apulaisen, älykkään Bertha-rouvan, joka myös on hiljattain menettänyt puolisonsa.

Positiivisia asioita tässä kirjassa oli mm.:

- Murhaaja paljastuu vasta lopussa ja on täysin yllättävä henkilö.
- Spitaalitaudin tarkka kuvaus on kauhistuttavaa, mutta todenmukaista.
- Wakenstedin suvusta tulee mielenkiintoista lisätietoa
- Kuudennessa osassa enemmänkin esillä olevasta Lewenhartin veljeskunnasta tulee esille mielenkiintoista pohjatietoa.
- Rakkaus on vahvaa: nuorten ihmisten nopeasti syttyvää, uskollisten ulkoiset puutteet unohtavaa tai vanhempien ihmisten vähitellen kypsyvää. 
- Nyt tiedän, miten Hopi päätyi Melchiorin apteekkikoiraksi.
- Sain taas toimia salapoliisina ja aavistin tietyn oikean vastauksen.

Puutteita olivat mielestäni seuraavat:

 -Kirjoitus- tai käännösvirheitä oli näkyvissä: maanantai-aamunavana (pitäisi olla: vanha), käsi (pitäisi olla: käski) ja kauniinpi. Ei niitä paljon ollut, mutta haukankatseiselle lukijalle pienikin määrä on häirisevää.

- Toinen merkittävä puute on, että samannimiset isä ja poika sekoittuivat, koska heistä ei käytetä mitään epiteettiä, kuten esimerkiksi "nuori Melchior" tai "apteekkari Melchior". Vaikka nimet suvussa on perinteisesti samoja isällä ja pojalla,  ja ammattikin kulkee suvussa, epiteetit helpottaisivat lukijaa ymmärtämään, kummasta on kyse. Esimerkiksi s. 128 puhutaan isä Melchiorista, ja s. 129 yllättäen ja varoittamatta aletaankin puhua poika Melchiorista. Rinnakkaisilla sivuilla olevat Melchiorit menevät hetkiseksi lukijalla sekaisin, vaikka tekstiyhteydestä sitten pääseekin selvyyteen, kummasta puhutaan.

Apteekkari, isä-Melchior,  liitetään kirjan lopussa myös suuremman salaisuuden vartijaksi, jonka tunnusmerkiksi hän saa painavan sinettisormuksen. Jos kirjan viimeiset tapahtumat jäävät epäselviksi, voi selvyyttä ehkä  saada tutustumalla Temppeliherrain ritarikuntaan, esimerkiksi Wikipedian avulla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Temppeliherrain_ritarikunta

Tässä linkki aikaisempiin sarjan postauksiini:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Indrek+Hargla

P.S. Kirjan alaotsikko puuttuu tästäkin kirjasta.







09/07/2019

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja, suomentanut Jouko Vanhanen

Kas vain, tässä Indrek Harglan Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja -kirjassa ei näköjään olekaan alaotsikkoa, niin kuin aiemmissa lukemissani sarjan kirjoissa. Kirja on sarjan neljäs osa.

Tapahtumat käynnistyvät heti alussa, kun Apteekkari Melchior matkustaa Piritan luostariin ihan muissa asioissa, mutta melkein kompastuu kuristettuun ruumiiseen. Murhattuja alkaa tulla esiin tuon tuostakin, vähän liiankin useasti. Onko murhaaja ulkopuolinen vierailija, mahdollisesti pyhiinvaeltaja vai - kauhistuttavasti -  luostarin vakituinen asukas?  Epäiltyjä on useita; jopa luostarin kaunis abbedissa voisi olla syyllinen.

Samantapainen suljettu tapahtumaympäristö on mm. Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut (tunnettu aiemmin nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa) ja Umberto Econ Ruusun nimi -kirjoissa. Kummassakaan näistä ei kuitenkaan ollut viittauksia murhaajan perversioon saada surmaamisesta sukupuolista nautintoa.

Yksityiselämän puolella Apteekkari Melchiorin kaksoset ovat jo nuoria apteekkiharjoittelijoita, joita vastuutetaan kallisarvoisen lääkkeen valmistamiseen, kun äiti Keterlyn sairastuu vakavasti. On jopa otettava käyttöön kaikkein kallisarvoisin lääkeaines, jota säilytetään lukitussa kaapissa, jonka avain roikkuu aina Melchiorin kaulassa. Poika Melchior lähetetään ulkomaille kokeneen apteekkarin kisälliksi, ja uudenlainen elämänvaihe alkaa myös Agathalla, mikä näkyy vielä sarjan myöhemmissä osissa.

Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja -kirjassa oli mielenkiintoista syyllisen löytämisen lisäksi erilaisten lääkeainesten esittely ja lääkkeiden valmistaminen sekä Piritan luostarin nunnien käyttämä äänetön merkkikieli, jonkinlainen viittomakieli, jonka Hargla on rekonstruoinut 1100-luvun alkulähteiden pohjalta. Kirjan alkusanoissa Indrek Hargla sanoo, että kaikki tässä kuvatut merkkikielen merkit ovat aitoja, myös ne, joiden avulla Melchior ratkaisee murhien arvoitukset. Kylläpä on mahtavaa taustatyötä!

Kuudesta Apteekkari Melchior -kirjasta olen nyt lukenut neljä, ja kaksi viimeistä odottelevat jo valmiina pinossa. Seuraavaksi luen viidennen osan, ja lopuksi ensimmäisen. Vaikka järjestys on väärä, kronologisuuden pystyy kyllä tavoittamaan näinkin, vaikka parasta varmaan olisi lukea sarja järjestyksessä.

Tässä linkki muihin sarjan postauksiin blogissani:
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Indrek+Hargla

Ja tässä on vielä koko suomennettu Apteekkari Melchior -sarja:

  • Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus : rikosromaani vanhasta Tallinnasta, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2011 
  • Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2012 
  • Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2013 
  • Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2014 
  • Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka.. Suomentanut Jouko Vanhanen. Moreeni, 2015. 





02/07/2019

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär: rikosromaani vanhasta Tallinnasta, suomentanut Jouko Vanhanen

No nyt olen jo koukussa Indrek Harglan Apteekkari Melchior -sarjaan! Kolmas lukemani sarjan kirja on Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär. Se on sarjan kolmas osa.

Pyövelin tytär, joka on hyljeksitty isänsä ammatin vuoksi, on silminnäkijä rikokselle, jota apteekkari Melchior alkaa selvitellä. Pyövelin tytär rakastuu ja saa myös vastarakkautta. Vihdoinkin tuntuu, että elämällä on jotain annettavaa Wibekellekin. Onni jää kuitenkin lyhyeksi, kun Wibeke ja myös nuori dominikaani veli Vikerus joutuvat rikoksen kohteiksi. Rikokset ja niiden selvittelyt sijoittuvat Tallinnaan noin kuukauden ajalle vuonna 1422.

Jälleen kerran juonessa on taitavia harhautuksia, ja syylliset saadaan selville vasta aivan kirjan lopussa. Tällä kertaa apteekkari Melchior järjestää oikein spektaakkelimaisen näytöksen silmänkääntäjän korttitemppujen avulla. Samantapaisia sessioita saattoi Hercule Poirotkin järjestää.

Harglan Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär on monella tavalla mielenkiintoinen lukukokemus. Minua viehätti noppa- ja korttipelit sekä juhlaruuat,  ja mietin, ovatkohan nämä tiedot faktoihin perustuvia. Voisiko pelejä siis edelleen pelata ja voisiko juhla-aterian valmistaa ohjeiden mukaan? Lisäksi oli mielenkiintoista tutustua siihen, kuinka tärkeä  ammattitaitoinen pyöveli on ollut yhteisössä. Pyöveli oli arvostettu ammattilainen, jota ilman kaupunki olisi joutunut sekasortoon,  ja elämä kaupungissa olisi muuttunut turvattomaksi.

Kirjassa on tällä kertaa mukanan myös suomalainen, vaikkakin vain hirtettävänä maantierosvona. Apteekkari Melchior on kiinnostunut vainajan maksasta, aivoaineesta, kallosta ja silmistä, joita käytetään eri tavoin valmistettavissa lääkkeissä. Tämä on ällöttävää, mutta toisaalta ovathan nykyajan elinsiirrotkin ajatuksena kammottavia, mutta samalla tavalla toiselle tarpeeton muuttuu toiselle tarpeelliseksi, jopa hengen pelastavaksi.

Minun oma salapoliisitehtäväni oli arvuutella tietenkin syyllisiä, mutta myös miettiä, mikä oikein on Melchiorin suvun miesten kirous. Ensiksi epäilin epilepsiaa, mutta nyt olen ehkä voimakkaan migreenin tai jopa Hortonin syndrooman eli itsemurhapäänsäryn kannalla. Apteekkarihan voi juosta pää edellä tiiliseinään vaimentaakseen tajuntansa, kun kirous iskee. Linkissä on Horton-potilaan kuvausta omasta olostaan. Se tuntuu sopivan myös apteekkari Melchioriin, mutta sehän on toki vain yksi olettamus:

https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/talta-tuntuu-itsemurhapaansarky-huudan-ja-yritan-vain-pysya-hengissa

Tässä on linkki muihin Apteekkari Melchior -sarjan postauksiini:
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Indrek+Hargla

Ja tässä on vielä koko suomennettu Apteekkari Melchior -sarja, jonka lukemista järjestyksessä suosittelen.

  • Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus : rikosromaani vanhasta Tallinnasta, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2011 
  • Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2012 
  • Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2013 
  • Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2014 
  • Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka.. Suomentanut Jouko Vanhanen. Moreeni, 2015.