28/09/2022

Päivi Alasalmi: Häkkilinnut



Päivi Alasalmen Häkkilinnut on itsenäinen jatko-osa Alamaailman kuningattarelle. Hallavainen- dekkarisarja sisältää neljä teosta, ja viideskin on tulossa. Julkaisutahti on ollut nopea. Tähän mennessä vain Alamaailman kuningatar on ilmestynyt painettuna. Muut osat ovat luettavissa ja kuunneltavissa vain Storytelissa, koska ne ovat ilmestyneet Storytel Original -sarjassa.

Hallavainen-sarjan osat ovat:
Alamaailman kuningatar (2019, painettuna 2022)
Häkkilinnut (2020)
Kyy povellani (2021)
Myrkynkylväjä (2022)

Sarja on koukuttava. Toisistaan pitkään tietämättöminä eläneet identtiset kaksoissiskot kohtaavat. Kiltillä Anulla on jotain, jonka rikollinen Karla haluaa. Karla on valmis vaikka tappamaan saadakseen haluamansa. Lisäväriä juonen käänteisiin tuo rikoskonstaapeli Hallavaisen ja Anun suhteen kehittyminen, mikä tarjoaa mielenkiintoista seurattavaa niille, jotka lukevat mielellään myös poliisien yksityiselämästä. Häkkilinnussa selvitellään raakaa silpomismurhaa, jolla voi olla yhteyttä myös Anuun ja Karlaan.

Henkilöhahmot on hyvin kirjoitettuja. Ne ovat moniulotteisia ja uskottavia. Poliiseissa on erottuvia persoonallisuuksia, samoin kuin rikollisissa ja laitapuolen kulkijoissakin. Hammaskeiju, Painajainen ja Kurikka ovat rikollisten lempinimiä, jotka kuvastavat heidän persoonallisuuttaan. Kurikka on eteläpohjalainen häjytyyppi, joka tuo mieleen Samuli Edelmannin roolihahmon (Jussi Murikka) elokuvassa Häjyt vuodelta 1999. Hän on rikollinen, mutta samalla jotenkin sydämeen käypä ja rakastettava. Hänellä on suoraviivainen periaate ikävien ihmisten varalta: "Jos ei tykätä, niin tapetahan." 

Anu Murtovuon henkilöhahmo ei kuitenkaan ole kovin moniulotteinen. Anu on koko ajan pohjattoman naiivi ja hyväuskoinen, mutta sellaisena toimii hyvin Karlan vastaparina ja siten tärkeänä osana juonenkuljetusta. Alasalmelle tyypilliseen tapaan tämänkin kirjan juonikuviot tarjoilevat mojovia yllätyksiä. Pidän siitä.

Alasalmi on taitava ja oivaltava kielenkäyttäjä. Tämä tulee esille esimerkiksi vankilassa olevan Karlan ajatuspuheessa: "Ei lusijaneitoja kuskattu magneettikuvaan pikkuvaivojen vuoksi." Lisäksi Alasalmi  käyttää tehokkaana tyylikeinona Oulun murretta. Anun ja Alasalmen itsensä kotipaikkakunta näkyy myös muussa tuotannossa. Tahallista kielihuumoria on näkyvissä poliisien Tammi ja Kuusi nimeämisessä.

Koska vastikään luin Alasalmen Valkoinen nainen -kirjan, huomasin, että siinäkin mielisairaalan lääkäri on nimeltään Hannu, kuten Häkkilinnuissakin. Onkohan tämä sattumaa, vai olisiko lääkäri Hannuilla todellinen Hannu-niminen mielisairaalan lääkäriesikuva?

Ainoa asia, joka minua vaivaa, on että Alamaailman kuningattaressa mielsin Hallavaisen melko paljon vanhemmaksi. Kun hänen ikänsä mainittiin, se toi minulle uskottavuusongelman. Koska omat lapseni ovat lähes Hallavaisen ikäisiä, minusta alkoi tuntua vaikealta ajatella heidän ikäisiään tekemässä Hallavaisen tekoja ja ajattelemassa Hallavaisen ajatuksia. Hallavaisen keikka öljytankkerin turvamiehenä on vauhdikas ja toiminnallinen tarina tarinan sisällä. Se on kirjoitettu hyvin, mutta tässäkin episodissa mielikuvani ikäristiriita häiritsi minua. 

Liityin Storyteliin Alasalmen dekkarisarjan vuoksi. Aion lukea kiireen vilkkaa kaikki loputkin Hallavaiset E-kirjana.  Kun saan ne luettua, palaan vielä vähäksi aikaa Alasalmen vanhemman tuotannon pariin. Kirjapinossa odottelevat Onnellisia ihmisiä ja Lopettajat. Pinossa on myös uusin satukirja Sirkus Kummajuna.  Sitten alkaakin tuotantoon tutustumisprojektini olla loppupuolella - ainakin toistaiseksi. 

Alla olevasta linkistä voi lukea postaukseni Alamaailman kuningattaresta:

Kuvan osoite:

Lähettänyt klo 2 kommenttia:

18/09/2022

Päivi Alasalmi: Valkoinen nainen


Päivi Alasalmen kirjassa Valkoinen nainen (2008) suomalaiset Anita ja Kimmo sekä heidän kaksi lastaan asuvat onnellisina Afrikassa. Kimmo on kansallispuistossa vartijana ja suojelee eläimiä salametsästäjiltä. Anita pitää huolen lapsista. Talossa on vartijat, ja yöksi kalterein suljetut ovet. Kun Kimmo palaa työreissultaan kotiin, perhe elää harlequinimaisen täydellistä elämää. Juhlitaan sivistyneesti ystävien kanssa, retkeillään Afrikan upeissa maisemissa ja nähdään toinen toistaan vaikuttavampia eläimiä. 

Anitalla on menestyneen mallin menneisyys ja suuri rakkaustarina tanskalaisen Joakimin kanssa. He purjehtivat Havrefruella pitkin Välimerta Kreikkaan, Turkkiin ja kohti Afrikkaa. Tästä menneisyyden tarinasta ei kuitenkaan puhuta Kimmon kanssa. 

Yhtäkkiä Anita alkaa nähdä missä tahansa liikkuessaan valkoisia miehiä, jotka tuntuvat pitävän häntä silmällä. Hän törmää heihin koko ajan, eikä heidän tapaamisensa tunnu hyvältä. Päinvastoin. He ovat uhkaavia ja vaativat Anitaa kertomaan totuuden siitä, mitä on tapahtunut. Mitä salattavaa Anitalla on? Miksi hän ei suostu puhumaan uhkailijoistaan mitään edes Kimmolle? Kerran mukana on myös nainen, joka sanoo selvällä suomen kielellä: "Saat lapsesi takaisin vain menettämällä pojat." Onko Anitalla kolmaskin lapsi, josta Kimmo ei tiedä? Miksi asian esille tuleminen on niin vaarallista, että Anita vain vaikenee ja yrittää olla välittämättä.

Valkeisiin vaatteisiin pukeutuneiden valkoisten miesten ilmestyminen tyhjästä mitä omituisimmissa yhteyksissä niin, että kukaan muu ei heitä näe, saa lukijan miettimään, ovatko he todellisia ollenkaan vai peräti haamuja. Haamuajatus vahvistuu, kun eräänä juhlailtana kaikki seurueen jäsenet avautuvat ja kertovat teoista, joita ovat pakon edessä tehneet. Purjehtiessaan Joakim ja Anita olivat joutuneet kohtaaman merirosvot. Joakim ammuttiin ja Anita joutui kokemaan silmitöntä väkivaltaa. Yksi merirosvoista unohti konekiväärinsä vartioimatta, ja Anita sai sen käsiinsä. "Seuraavaksi Anitasta tuli siivoustyöntekijä."

Päivi Alasalmen Valkoinen nainen on kirja, jonka parissa ei tule aika pitkäksi. Enpä ole koskaan aiemmin tällaista tarinaa lukenut! Alasalmi kertoo tarinaa taiturimaisesti ja harhauttaa lukijaa taitavasti. Juuri, kun lukija alkaa päästä selville, mitä menneisyydessä on tapahtunut, kuvio muuttuukin yllättävästi. Lukija kulkee kuin labyrintissa tai naurutalon peilisalissa vääristävien peilien keskellä. Valittu reitti osoittautuu toistuvasti vääräksi. Täytyy valita toinen reitti päästäkseen ulos ja toinen selitys ymmärtääkseen, mitä on tapahtunut ja mitä tapahtuu nyt, missä ollaan ja ketä uskotaan. Jos tarina kerrottaisiin Kimmon näkökulmasta, se olisikin aivan toinen.  




Lähettänyt klo Ei kommentteja:

11/09/2022

Tommi Kinnunen: Pimeät kuut


                                                

Tommi Kinnusen uusin romaani Pimeät kuut kertoo syrjäseudun alkeellisen kyläkoulun opettajan elämästä vuoden mittaisen jakson. Sota on päättynyt. Miinoja on vielä maassa. Syrjäiselle koululle tarvitaan opettaja.

WSOY:n sivulla kirjan sisältöä kuvaillaan seuraavasti: "Eletään vuotta 1947, kun kuusissakymmenissä oleva Elna Suorajärvi saa opettajan paikan syrjäiseltä Niemen koululta, läheltä Neuvostoliiton rajaa. Mikään ei ole niin kuin pitäisi: koulurakennus paljastuu saksalaisilta unohtuneeksi parakiksi ja sairaus runtelee elimistöä. Siskostaan Sallista on muistona katkerat riidat ja iskut ohimossa. Elna tarttuu kuitenkin toimeen, sillä opettaa hän osaa, vaikka joidenkin mukaan hankala onkin."(https://www.wsoy.fi/kirja/tommi-kinnunen/pimeat-kuut/9789510480991. Luettu 11.9.2022.)

Aihe ei ole kovinkaan sytyttävä, mutta ymmärrän hyvin, että kotiseudun historiaa, ja varsinkin piilossa olevaa naisten historiaa tuodaan jälleen esille. Lukiessani tuli mieleen, mahtaakohan  kyse olla vaikkapa lähisukulaisen henkilöhistoriasta. Olosuhteet ovat kurjat, mutta Elna selviää taitavuutensa ja kekseliäisyytensä ansiosta lukuvuoden verran, eikä koulutarkastajallakaan ole moitteen sanaa.

Kinnunen on perehtynyt kansakoulumaailmaan, ihmisten koulumuistoihin, vanhoihin koulukirjoihin ja jopa virkkaamisen ja saloihin. Henkilökuvaus on taitavaa, ja kieli paikoitellen kauniin soljuvaa. Elnan elämäntarina tulee kauniisti esille. Ei hänkään ole vain opettaja, vaan elettyä elämää on hänelläkin, vaikka ei moni päällepäin uskoisi. Kinnunen on osoittautunut taitavaksi naisten sielunmaailman kuvaajaksi. 

Kirjan nimi Pimeät kuut viittaa Elnan vuodenkiertoon pimeässä yksinäisyydessä ja uupumukseen mahdottomien odotusten edessä, mutta ilmeisesti myös Tommi Kinnusen omaan työuupumiseen. (Ks. https://yle.fi/uutiset/3-12610676. Luettu 11.9.2022) 

En ole varma, mutta arvelen, että Marjo Leinosen pro gradu -tutkielma Katekeettakoulusta täydelliseen kansakouluun. Kuusamon kansakouluverkon laajeneminen Lapin sodan jälkeen 1945 - 1955 on voinut olla Kinnusen innoittajana tiedonkeruuvaiheessa. Lähdeteoksena tätä ei kuitenkaan mainita. Päädyin ajatukseeni marplemaisen päättelyn avulla: Kyse on Kuusamon kansakouluista, kirjassa mainitaan Elnan katekeettakokemus ja myös ajankohta on sopiva. Joitakin pro gradussa esitettyjä asioita on myös näkyvissä romaanissa.

Mielestäni Pimeät kuut sisältää ansioita, mutta ei vaikuttanut minuun yhtä innostavasti kuin Kinnusen aiemmat romaanit. 

Kuvan osoite:https://www.bookbeat.fi/kirja/pimeat-kuut-662164 . Luin kirjan E-kirjana.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

03/09/2022

Päivi Alasalmi: Ystävä sä naisien

 


Kirjailijoiden tuotantoon tutustuminen laajemmin on mukavan haastavaa ja mielenkiintoista. Aiempia projektejani ovat olleet mm. Joel Haahtelan tuotantoon tutustuminen ja Maritta Lintusen proosatuotannon lukeminen. Indrek Harglan Apteekkari Melchior - sarja on myös luettu. Mika Waltarin tuotanto on melko hyvin hallussa, mutta joidenkin historiallisten romaanien edessä jouduin tunnustamaan tappioni. Myöskään Leena Krohnin tuotannon edessä projektikuntoni ei aivan riittänyt, mutta onneksi kukaan ei pakota mihinkään, eikä lukeminen ole pakkosuorittamista.

Nyt on menossa Päivi Alasalmen tuotantoon tutustumisprojekti, ja se etenee hyvin. Pian olen maalissa, jonka maaliviiva tosin siirtyy aina, kun uutta ilmestyy. Uudesta tuotannosta odotan Hallavainen-sarjan jatko-osia painettuina versioina. Sarjan aloitti Alamaailman kuningatar. Tällä hetkellä jatko-osat ovat luettavissa vain E-kirjana ja kuunneltavissa äänikirjana, mutta ei valitettavasti siinä palvelussa, jota itse käytän. Odotan myös luettavaksi uusinta satukirjaa Sirkus Kummajunaa. 

Tällä kertaa oli vuorossa Alasalmen romaani Ystävä sä naisien vuodelta 2002. Kirjan nimi viittaa intertekstuaalisesti virteen 492 Ystävä sä lapsien. Säkeistön toinen säe "katso minuun pienehen"  toteutuu myös kirjan aiheessa.  Halu tulla nähdyksi ja hyväksytyksi on päähenkilölle elintärkeää, mutta tuhoisaa, jopa hengenvaarallista. Lapsenomainen ja kyseenalaistamaton turvautuminen toisiin ihmisiin on vaarallista. Koska omia rajoja ei ole, päähenkilö on helppo kohde hyväksikäyttäjille ja manipuloijille.

Kirja jakautuu kahteen osaan: Uskollinen ystävä ja Uskonnollinen ystävä. Molemmissa osissa on samoja piirteitä, mutta ensimmäinen osa on vasta lämmittelyä. Toisessa osassa päästään hyväksikäytön ja manipuloinnin ytimeen. 

Ensimmäisessä osassa kiltti ja hyväntahtoinen Armi toivoo itselleen sydänystävää, jonka kanssa voi jakaa kaiken ja pitää välillä myös hauskaa. Tällaisen hän luulee löytäneensä Raijasta, kunnes samaan työpaikkaan tuleekin valovoimainen Meija, joka saa kaikki paulohinsa. Kolmen naisen ystävyys ei onnistu, ja ala-astemainen kiusaaminen, ulkopuolelle jättäminen ja hylkääminen pääsevät valloilleen tuhoisin seurauksin. Pintataso on kepeä, mutta syvätasolla on vakavaa asiaa, kuten usein Alasalmen teoksissa. 

Toisessa osassa Armi vaihtaa työpaikkaa juuri tuon kiusaamisen vuoksi. Hän esittää palkkatoiveensa niin alhaisena, että varmasti tulee valituksi. Työpaikka on syrjäisessä Kosmisen Rakkauden Kurssikeskuksen keittolassa. Kurssikeskus on ilmoituksensa mukaan "perhekursseihin  erikoistunut, laajimmillaan kuudenkymmenen hengen ryhmä." Kepeältä tuntuva tarina muuttuu piinaavaksi jännitykseksi ja syviksi teemoiksi.

Pian Kosmisen Rakkauden Kurssikeskus osoittautuu kiihkomieliseksi uskonnolliseksi yhteisöksi, jota johtaa karismaattinen johtaja, jonka paluuta keskukseen odotetaan malttamattomasti. Millenium lähestyy, maailmanloppu lähestyy. Johtajan paluun myötä lahkon toimintatavat tulevat kunnolla näkyviksi. On yksi johtaja, jota palvotaan ja jonka sana on laki. Vastaväitteitä ei ole, vaikka rankaisutoimet voivat olla julmia ja kohdistua myös viattomiin lapsiin. Yhteisöstä ei lähdetä. Johtajan opetuksia ei kyseenalaisteta. Häntä rakastetaan. Johtaja on manipuloiva psykopaatti-narsisti, jota kukaan ei voi vastustaa, ei Armikaan, vaikka hänellä on aluksi ulkopuolisena tarkkailijana myös varoittava järjen ääni. Johtaja on jumalhahmo, jonka poikalasten nimetkin pönkittävät hänen kuviteltua jumaluuttaan.

Armin ajautuminen lahkon syövereihin on kuvattu mielenkiintoisesti niin, että samanaikaisesti järjen ääni varoittaa ja kehottaa heti lähtemään pois, mutta tunnetason kaipaus hyväksyntään ja rakkauteen on voimakkaampi, ja niin Armista tulee vaarallisen lahkon tahdoton lammas muiden lampaiden joukkoon.

Lahkon toiminta muistuttaa pelottavasti natsi-Saksan ja nykypäivän, lähialueenkin, diktatuureja siinä, että on "paljon ihmisiä, vähän mielipide-eroja, vain yksi johtaja". Korona nosti esille myös kiihkomielistä rokotevastaisuutta, johon kietoutuu salaliittoteorioita. On myös niitä, jotka selittävät luonnonkatastrofeja Ilmestyskirjan ennustuksilla. Kirjassa viitataan myös Guyanan viidakossa eläneeseen uskonnolliseen lahkoon, joka teki kammottavan, ja ilmeisesti hyvin harjoitellun joukkoitsemurhan 1970-luvulla. (Ks. lisätietoa alla olevasta linkistä.) Päivi Alasalmen Ystävä sä naisien on kirjoitettu 2002. Se sisältää edelleen ajankohtaisia teemoja.

Kirjan kannessa oleva taidekuva herätti ihmetystä, koska missään kansitekstissä ei mainittu taulun tekijää, eikä nimeä. Ihmettelin sitä. Jotenkin kuva näytti tutulta, mutta en tiennyt, kenen tekemä se on. Taidetta tuntevien ystävien avulla pääsin jäljille. Kyseessä on 1527 - 1593 eläneen Giuseppe Arcimboldon Vertumnus. Taiteilija kokosi maalauksensa vihanneksista ja esineistä. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Giuseppe_Arcimboldo. Luettu 3.9.2022)

Kuva sopii kirjan kansikuvaksi hyvin, sillä ruoalla on merkittävä rooli tarinassa. Varsinkin lahkon johtajan suhde ruokaan on arvostava, jopa mässäilevä. Lopulta kattilallinen kesäkeittoa on tapahtumien kulun kannalta ratkaisevassa asemassa.

Kirja alkaa lopusta, ja kun olin lukenut sen loppuun, oli luettava alku uudelleen, jotta ympyrä sulkeutuisi.

Kirjassa on runsaasti hienoja kielellisiä tehokeinoja. Lahkon johtajan saarnat ovat pelottavan tehokkaita. Saarnamiehen lasten nimillä on symbolinen tehtävä. Kirjan lopussa tehokeinona käytetään modusten vaihtelua. Konditionaalia käytetään, kun Armi vielä kuulee johtajan ohjailevan äänen päässään, on valmiina tottelemaan ääntä ja kuvittelemaan, mitä hänen elämässään tapahtuisi johtajan äänen ohjailemana. Viimeisillä riveillä konditionaali muuttuu kuitenkin tehokkaasti indikatiiviksi. Armin kannalta moduksen vaihtamisella on olennainen merkitys. Mielestäni se kuvaa palaamista nykyhetkeen, oman äänen ja rajojen löytämistä; maadoittumista ja toipumista.

Kaiken kaikkiaan Ystävä sä naisien oli minulle laajalti levittäytyvä ja monipuolisesti ajatuksia herättävä lukukokemus. 

Alla olevista linkeistä voi lukea hieman lisätietoa taiteilija Arcimboldosta ja erilaisista lahkoista sekä manipuloinnista:

Lähettänyt klo 4 kommenttia:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)