30.12.2019

Pekka Hiltunen: Syvyys

Odotin Pekka Hiltusen uutta kirjaa Syvyys, enkä todellakaan pettynyt. Syvyys on neljäs osa Hiltusen Studio-sarjasta. Aiemmat osat ovat Vilpittömästi sinun (2011), Sysipimeä (2012) ja Varo minua (2015), jotka olen kaikki lukenut, mutta niistä ei ole blogipostausta, koska ne ovat ilmestyneet ennen blogin syntyä. Sarja kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä, sillä tapahtumat pohjautuvat edellisten kirjojen tapahtumiin, vaikka ovatkin itsenäisiä teoksia.

Vilpittömästi sinun voitti Vuoden johtolanka -palkinnon, Kirjakauppojen Laila Hirvisaari -palkinnon ja Kaarlen kirjallisuuspalkinnon. Studio-jännärisarjan aloittanut teos on ollut Suomessa arvostelumenestys ja sen käännösoikeudet on myyty jo kuuteen maahan ( https://www.wsoy.fi/kirja/pekka-hiltunen/syvyys/9789510442258 )

Wsoyn mukaan trillereistä on tekeillä myös kansainvälinen tv-sarja, mikä onkin ymmärrettävää. Kirjat ovat hyvin jännittäviä, ja henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja. Kaksi vahvaa suomalaisnaista ovat keskeisiä tapahtumien kannalta. Mari johtaa Lontoossa toimivaa Studiota, joka käy taistelua monenlaisia vääryyksiä vastaan. Studio on monitaitoisten ammattilaisten tiimi, johon toinenkin suomalaisnainen, Lia, kuuluu.

Kirjan osien otsikot ovat kuvaavia ja tehokkaita:
Osa 1: Taivaalta putoava ihminen
Osa 2: Tuonpuoleisen kutsu
Osa 3: Maailman ääri

Hiltunen osaa luoda jännitystä uskottavasti, realistisella otteella. Pahojen hahmojen ja pelottavien tapahtumien kuvaaminen on voimakasta, niin että ne tulevat herkimmillä ehkä uniinkin, mutta ne ovat uskottavia ja tietyllä tavalla tyylikkäitä. Hahmot ja tapahtumat eivät mene överiksi, eikä väkivallalla mässillä.

Syvyys-kirjassa pidin myös siitä, kuinka Tujuka, laittomasti Espanjassa elävä siirtolaisnainen, nousee rohkeaksi ja älykkästi toimivaksi naiseksi miehensä kuoleman jälkeen. Suru on syvä, ja pettymys siitä, että paremman elämän toiveet romahtivat, on suunnaton. Tujuka kääntää kuitenkin surun ja pettymyksen voimakseen. Hän nousee keskeiseen rooliin tapahtumien selvittämisessä. Ihailin sitä, kuinka Hiltunen kirjoitti hänet yksilöksi, ihmiseksi, eikä pelkästään mustaksi laittomaksi siirtolaiseksi. Tämä piirre on Pekka Hiltuselle tyypillistä: Myös kirjoissa Iso ja Onni hän on ihmisen puolella, kaikenlaisia luokitteluja vastaan.

Syvyys-kirjan miljöö on konkreettisesti syvyyksissä, huonokuntoisen kaivoksen käytävillä ja onkaloissa, ja vaikka joka hetki ei syvyyksissä ollakaan, kaivokset ovat koko ajan läsnä. Studion seuraava tehtävä liittyy juurikin Espanjassa olevaan kaivokseen ja sen orjuuttaviin työoloihin.

Syvyys-nimi viitannee myös Marin persoonaan liittyvään syvemmän taustatiedon antamiseen. Tiedot selittävät sitä, miksi Mari on aina varuillaan. Tähän asti lapsuuden traumoihin on viitattu epäsuoremmin, mutta nyt tietoa Marin menneisyydestä tulee enemmän. Samalla ymmärrys Maria kohtaan lisääntyy.

Syvyys-nimi toimii nähdäkseni myös kolmannella tasolla: syvän pahuuden tasolla.  El Pico, hakkumies,  on kauhistuttava ja paha, mutta Maria ja hänen läheisiään uhkaa myös vielä syvempi pahuus, joka nousee yllättävästi aivan läheltä.
"Mari käännytti yhden meistä meitä vastaan...
             ...Te voitte käyttää yhtä heistä, Äiti sanoi. Yhtä Marin läheltä."

Tarinan loppu viittaa siihen, että koko tarina ei vielä ole päätöksessä. Toivottavasti jatkoa tulee! Onko tulossa vielä viimeinen taistelu kahden tasavahvan toimijaryhmän välillä? Mikä on Studion tulevaisuus? Miten Mari selviää kaikesta? Onko henkilökohtaiselle elämälle tilaa?


Tässä on vielä aiempi postaukseni Pekka Hiltusen kirjasta Onni. Postauksessa viitataan myös muihin Hiltusen teoksiin.

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Pekka+Hiltunen

25.12.2019

Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat

Miten ihmeessä en ole aiemmin tutustunut Joel Haahtelan tuotantoon, vaikka Mistä maailmat alkavat on jo hänen kymmenes kirjansa? Miten olen voinut tähän asti ohittaa hänen tuotantonsa?

No, nyt kun olen ensimmäiseen kirjaan tutustunut, en varmasti ohita kirjailijaa enää! Löysin aivan uskomattoman hienon kirjailijan, jonka kieli on kaunista  ja jonka kertoma tarina on hämmästyttävän ehyt ja kokonainen. Ensimmäisen lukemani kirjan jälkeen syttyi halu lukea lisää. Haahtela on  sekä kirjailija että lääkäri (psykiatri); se osoittaa, että kyse on älykkäästä ihmisestä. Mistä maailmat alkavat kertoo myös kuvataiteeseen ja -taiteilijoihin perehtyneestä ihmisestä. Kirjaa varten on pitänyt tehdä valtava taustatyö. Monipuolisesti fiksu ihminen siis!

Mistä maailmat alkavat kertoo Visa Lehtisen kasvamisesta taiteilijaksi. Ajanjakso kuvaa hänen elämäänsä 1950-luvulta 2000-luvulle. Googletin nimeä: Ei löytynyt taiteilija Visa Lehtistä.  Googletin taidekoulun opettaja Unto Pusan ja tärppäsi: Hän on todellinen henkilö. Löysin myös muita kirjan esittelemiä taiteilijoita ja taidekoulun opettajia (esim. Carolus Encell). Kirja on siis rakennettu ilmeisen taitavasti faktan ja fiktion rajamaastoon. Kuka mahtaa olla Visa Lehtisen esikuva? Vai onko Visan suulla mahdollisuus kertoa kirjailijan itsensä perehtymisestä taidekirjoihin, kuvataiteeseen ja -taiteilijoihin?

Miten tarina voi olla niin kokonainen ja ehyt? Miten henkilön kokemukset voidaan kuvata niin aidosti, ja hänen elämäänsä kuuluvat henkilöt niin kokonaisina?! Kirja on täydellinen pala elämää.

Visan äitisuhde on lämmin ja rakastava. Nuoruuden rakkaus Helmi ja hänen veljensä Tapio ovat hänelle merkittäviä ihmisiä, vaikka vuodet erottavatkin heidät. Aika tuo Helmin ja Visan myös uudelleen yhteen, ja heille syntyy yhteinen tytär. Tapio on myös Pusan oppilas Vapaassa taidekoulussa, mutta taidesuuntautuneisuus ei saa hänen isänsä hyväksyntää, eikä Tapio itse voi hyväksyä itseään. Maalaaminen on hänelle tuskaa, ja hän valitsee itselleen teknisen, isälleen paremmin kelpaavan ammatin.

Helmi kertoo totuuden, jonka lukija jo aiemmin aavisti: kauniisti, ilman mitään alleviivauksia, vain ajatuksen tasolla. Visa maalaa taulun Tapiosta, ja Tapion katse kysyy, onko kukaan häntä varten ja hänen kanssaan kuoleman hetkellä. Visa vastaa maalauksellaan: "On! Vaikka sitä ei silloin näkynytkään." Kuvaus maalauksesta on hyvin elävä. Mistä maailmat alkavat vaikutti minuun voimakkaasti. Ihailen Haahtelan kirjoitustapaa ja taustatietoihin perehtymistä.

Haahtela kertoo öljyvärimaalauksen  ja kirjoittamisen pelastaneen hänet nuoruuden yksinäisyydestä (https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/julkkikset/introvertti-kirjailija-joel-haahtela-vaimoni-tukea-selviytyisi) .

Mielenkiintoinen henkilöhaastattelu Haahtelasta on luettavissa täältä:
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/me-kaikki-ihmiset-olemme-haavoittuneita-ja-heikkoja-sanoo-psykiatri-ja-kirjailija-joel-haahtela/  (Parnasson ja Suomen Kuvalehden yhteistyöjulkaisu. Sivulla on mainoksia.)

Joel Haahtela ollut kaksi kertaa Finlandia-palkintoehdokkaana, vuonna 2003 ja 2010.  Hänen tuotantosa menee nyt kirjaston varauslistalle!

  • Kaksi kertaa kadonnut. Helsinki: Otava, 1999. 
  • Naiset katsovat vastavaloon. Helsinki: Otava, 2000. 
  • Tule risteykseen seitsemältä. Helsinki: Otava, 2002.
  • Elena. Pienoisromaani. Helsinki: Otava, 2003. 
  • Perhoskerääjä. Helsinki: Otava, 2006. 
  • Lumipäiväkirja. Helsinki: Otava, 2008. 
  • Katoamispiste. Helsinki: Otava, 2010. 
  • Traumbach. Helsinki: Otava, 2012. 
  • Tähtikirkas, lumivalkea. Helsinki: Otava, 2013. 
  • Mistä maailmat alkavat. Helsinki: Otava, 2017. 
  • Adèlen kysymys. Helsinki: Otava, 2019.