Tällä kertaa olen aivan ajan hermolla. Satu Rämön Jakob ilmestyi perjantaina 10.11.2023, ja nyt 15.11. se on jo luettu! Luin sen E-kirjana.
Olen seurannut kirjan kirjoittamista kirjailijan Instagram-päivityksistä. Muutamia kohtauksia saattoi tunnistaa niistä, mm. hiihtolenkin kuvauksen. Rämö asui perheineen Äkäslompolossa kirjoittamisaikana, ja lapset kävivät Suomessa koulua. Kirjan tapahtumat sijoittuvatkin Islannin lisäksi myös Suomeen ja Äkäslompoloon. Tarina kuljettaa sekä Hildurin että Jakobin sinne.
Islannin osuus on ehkä jopa vähäisempi kuin Suomen osuus, ja ainakin selvästi vähäisempi kuin aiemmissa kirjoissa. En ole aivan varma ratkaisun toimivuudesta. Aiemmissa osissa nimenomaan Islanti ja islantilaisuus ovat olleet mielenkiintoa ylläpitävät elementit, mutta nyt ne puuttuivat tai ainakin haalenivat. Tästä seurasi mielestäni se, että osa tapahtumista olisi voinut tapahtua yleispätevästi missä tahansa miljöössä. Suomi ei tuonut tarinaan lisäarvoa.
Jakobissa tulee esille uusia puolia nimihenkilöstä ja hänen yksityiselämästään. Se, miltä Jakob vaikutti Islannissa, ei nyt pidäkään paikkansa. En ole varma, pidänkö kaikista niistä puolista, joita hänestä nyt tuodaan esille. Lenasta muodostuu hyvin epämiellyttävä kuva. Hänen kohdallaan annan pisteet persoonan rakentamiselle. Tällaisia narsistipersoonia todellakin on!
Juoni on looginen ja tarkasti kirjoitettu, mutta Jakobia vaivaa mielestäni epäuskottavuus monella alueella. Hildurin Björk-sisaren ilmaantuminen tarinaan aiemmassa osassa, ja heidän sisarsuhteensa rakentuminen tässsä kirjassa on mielestäni jotenkin teennäistä. En pidä uskottavina Äkäslompolon tapahtumiakaan, eikä Hildur mielestäni oikein istu Äkäslompolon maisemaan.
Kielen tasolla huomiota kiinnitti hyperkorrektius, eli jonkinlainen virheiden pelko. Tästä syntyi kerrontaan epäaitoutta. Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa "Rolex-kellon". Eikö pelkkä Rolex riittäisi, jos oletusarvona on, että kaikki lukijat tietävät, mistä tuotemerkistä on kyse? Puhelimessa Hildur "odotti keskittyneenä, että poika jatkaisi virkettään". Onko puheessakin virkkeitä? Olen oppinut, että ne kuuluvat vain kirjoitettuun kieleen, ja tätä tietoa vahvistaa myös Wikipedia. Muitakin vastaavia hyperkorrekteja esimerkkejä on.
Mielenkiintoista oli, että "Kuu paistaa, kuollut ratsastaa" mainittiin islantilaiseksi kummitustarinaksi. Itse olen törmännyt siihen suomalaisena kummitustarinana, jossa sanotaan: "Kuu paistaa heliästi, kuollut ajaa keviästi. Etkös, elävä, pelkää?" Kummitustarinat voivat toki olla kansainvälisiä, mutta yksityiskohtana tämä pisti silmään.
Hevosiin kohdistuva rikollinen toiminta voi hyvinkin olla totta. On hyvä, että sellainenkin nostetaan esiin. Se on kauhistuttavaa. Kokonaisuutena Jakobissa oli mielestäni vähän liikaa väkivaltaa, julmuutta ja henkirikoksia. Kaiken kaikkiaan Satu Rämön Jakob ei mielestäni yltänyt aiempien osien tasolle ja jätti hieman tyhjän olon. Tapahtumien siirtäminen Suomeen voi jakaa muidenkin lukijoiden mielipiteitä. On mielenkiintoista jäädä seuraamaan kirjan synnyttämää keskustelua.
Kuvan lähde: BookBeat
