Ajatuskarttoja rakentamassa, Osa 1

Minusta on mukavaa rakentaa ajatuskarttoja - tai kuvan kaltaisia dna-ketjuja - erilaisista kokemuksista.

Menin kuuntelemaan ystäväni kanssa Oulun Sinfonian La Traviata tunnissa. Juontajana toimi naistenlehdistä tutunnäköinen nainen. Käsiohjelmasta selvisi, että hän oli Minna Lindgren. En osannut yhdistää häntä musiikkiin [!], vaan Ehtoolehto-kirjasarjaan, joka ei ole ollenkaan suosikkilistallani.

Googlettelemalla selvisi, että Lindgren on yhdistettävissä nimenomaan musiikkiin, sillä hän on toiminut mm. Yleisradion musiikkitoimittajana, ja ohjelmistopäällikkönä. Googlettelemalla selvisi, että Lindgren on kirjoittanut muutakin kuin Ehtoolehto-sarjan. Mielenkiintoiselta vaikutti Lindgrenin  ja Olli Löytyn Sinfoniaanisin terveisin: kirjekurssi klassisen musiikin maailmaan http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2014-kev%C3%A4t/sinfoniaanisin-terveisin.html

Lainasin kirjan ja ihastuin! Olli Löytty kysyy ns. tyhmiä kysymyksiä,  ja Minna Lindgren vastaa. - Mikä sähäkkä,  kahden älykkään ja hyvin kirjoittavan ihmisen kirjeenvaihto! - Välillä suorastaan riidellään, mutta taas palataan yhteisen asian äärelle. Tässä, kuten monissa muissakin kirjeenvaihtokirjoissa, molemmat loistavat omaa valoaan ja heijastavat toisen valoa. Kumpikin kirjoittaja kasvaa toisen voimasta.

Oulun Sinfonian La Traviata tunnissa -esityksessä Minna Lindgren kertoi opperan taustoista: Verdistä, ja Alexandre Dumas'n kirjasta Kamelianainen, johon ooppera perustuu. Muistin, että olen lukenut kirjan opiskeluaikoina, ja se löytyy kirjahyllystäni. Muistin myös kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, jonka tähtenä loisti Marlene Dietrich upeine tekoripsineen ja ainutlaatuisine silmäyksineen.

Googletin vielä solistit ja kapellimestarin. Hankin luettavaksi myös Lindgrenin kirjan Sivistyksen turha painolasti ja Leif Segerstam NYT!

La Traviata tunnissa ei siis ollut pelkkä musiikkielämys, vaan siitä muodostui kokonainen ajatuskartta - kaunis kuin dna-ketju! -Tämäkö on sitä ilmiöpohjaista oppimista?

Papukaija, pekoraali ja Puujalka-Mummo

Tämän tekstin otsikko voisi olla Ajatuskarttoja rakentamassa, osa 3, sillä tämä liittyy Ajatuskartta ykköseen, jossa kuvaan törmäämistä Minna Lindgreniin toisen kerran, kun hän juonsi La Traviata tunnissa - esityksen hurmaavalla ja huumorintajuisella tavallaan. Ensimmäinen hipaisu tapahtui Ehtoolehto-sarjan lukemisen yhteydessä, mutta silloin vain ohitin hänet tietämättömänä ja innostumattomana. Onpa hyvä, että kohtaamiset eivät päättyneet siihen!

Madetojan salilla tapahtuneen törmäämisen johdosta otin hänestä selvää ja aloin lainata hänen kirjoittamiaan teoksia. Sinfoniaanisin terveisin - kirjekurssi klassisen musiikin maailmaan (http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2014-kevät/sinfoniaanisin-terveisin.html) oli ilahduttavaa luettavaa. Siinä toisena kirjoittajana on Olli Löytty.

Nyt tutkimusmatka Minna Lindgrenin kirjoihin jatkui Sivistyksen turha painolasti -teoksella. Siinä Lindgren lukee Väinö Hämeen-Anttilan yksin laatimaa Uutta tietosanakirjaa, jonka ensimmäinen osa (A- Hiawatha) ilmestyi 1928 ja toinen osa (Hibbing -Öölanti) vuonna 1932. Idea on hauska: Lindgren lukee vanhentunutta tietosanakirjaa ja kommentoi sanaselityksiä ja kirjoittaa assosiaatioita omaan elämäänsä.

Papukaija-hakusanasta tulee mieleen Lindgrenin sukulaistäti Thorborg: "...leuka korkea ja koukkupäinen, kieli paksu ja lihaksinen, ääni voimakas, usein kirskuva, toinen ja kolmas varvas suunnatut eteenpäin, höyhenistö tavallisesti helakan monivärinen, useat tulevat sadan vuoden ikäisiksi."

Muitakin originelleja sukulaisia voidaan kuvata Hämeen-Anttilan tietosanakirjan hakusanojen avulla.
Puujalka-Mummo nousee toistuvasti esiin useiden hakusanojen kautta, mm. ulsterista ja uushopeasta. Puujalka-Mummo oli erikoinen persoona, mutta selvästikin Lindgrenille tavattoman rakas. Useat viittaukset sivistyneeseen Puujalka-Mummoon liittyvät myös huoleen sivistyksen häviämisestä ja pekoraalin voittokulusta. Hämeen-Anttilan tietosanakirjan mukaan pekoraali tarkoittaa vasikanviisautta, yksinkertaista ja naurettavaa kyhäelmää tai lausuntoa.

Minna Lindgren on kirjojensa perusteella mielenkiintoinen ihminen: älykästä huumoria viljelevä, fiksu ja sivistynyt, taitava kirjoittaja. Sivistyksen turha painolasti on muistelmateos, elämäkerta, tutkimusmatka ja kannanotto samalla kertaa. Se on kunnianosoitus menneen maailman viisaudelle ja rakkaille sukulaisille, joista osa saattaa olla jopa esikuvina Ehtoolehto-sarjassakin.

Kirjansa loppupuolella Lindgren toteaa: "Olen oppinut, että kaikki tieto vanhentuu muutamaa kivilajia ja musiikkitermiä lukuun ottamatta ja että sukuni sivistys ei siirry polvelta toiselle perintönä ellei siihen lasketa rumia ja hajoamispisteessä olevia huonekaluja."

Wikinuorison osalta minäkin olen huolissani siitä, että vain pekoraali menestyy tai oikeammin: on tavoiteltavaa

Fanitan sinua, Minna Lindgren!

Se, miten ihminen kirjoittaa, kertoo siitä, millainen ihminen on; hänen koulutuksestaan, tiedoistaan ja taidoistaan, arvostuksen kohteistaan... Mitä enemmän luen Minna Lindgrenin tekstejä, sitä enemmän arvostan tuota sujuvan kirjoittamisen ja älykkään huumorin sävyttämää musiikin kävelevää tietopankkia. Kirjassa Musiikki on vakava asia Lindgren tarjoilee lyhyitä pakinoita klassisen musiikin säveltäjistä, sävellyksistä ja oopperoiden juonitiivistelmistä. Lindgrenin kielenkäyttö on ihanan sujuvaa ja hauskaa, huumoria on ja itseironiaa on. Hänen kirjansa ovat kerta kaikkiaan viihdyttävää seuraa! Aikaisemmin olen käsitellyt muita lukemiani Lindgrenin teoksia (Sinfoniaanisin terveisin - kirjekurssi klassisen musiikin maailmaan ja Sivistyksen turha painolasti).

Fanitan sinua, Minna Lindgren, koska kielenkäyttösi on niin sujuvaa, hauskaa,  ja asiantuntemuksesi on kiistatonta! Sinun tekstiesi huumori syntyy kielenkäytön taitavuudesta!

Kirjoittaminen on taitolaji, ja vasta, kun hallitsee asiansa ja kielen oikeinkirjoituksen, pääsee ilmaisussaan tahatonta komiikkaa korkeammalle tasolle. Kesälukemisena olen seurannut myös suosittua osto- ja myyntisivustoa, Tori.fi:tä ja mietiskellyt, mistä toistuvat yhdys sana ongelmat kertovat. Ovatko ne ilmoittajan kirjoitusvirheitä vai kieli virheitä. Kirjoitusvirhehän on vahinko, joka voi johtua vaikkapa näppäilyvirheestä. Kieli virhe puolestaan on virhe, joka osoittaa, että kirjoittaja ei kerta kaikkiaan osaa oman äidin kielensä  oikein kirjoitus sääntöjä. Tällaisia kirjoittajia on valitettavan paljon.

Yhdys sanat eivät avaudu ilman opiskelua ja oman kielensä arvostamista. Kirjoitetun kielen lukeminen auttaa myös yhdys sanojen tajun kehittymisessä. Toisaalta kielen avulla voi myös leikitellä: Aina ei voi tietää, kummasta on kyse esimerkiksi Torin ilmoituksissa, joissa kaupitellaan terantsi kalusteita tai halonsärkykonetta, mutta sehän on jo kokonaan toinen juttu.