Minusta on mukavaa rakentaa ajatuskarttoja - tai kuvan kaltaisia dna-ketjuja - erilaisista kokemuksista.
Menin kuuntelemaan ystäväni kanssa Oulun Sinfonian La Traviata tunnissa. Juontajana toimi naistenlehdistä tutunnäköinen nainen. Käsiohjelmasta selvisi, että hän oli Minna Lindgren. En osannut yhdistää häntä musiikkiin [!], vaan Ehtoolehto-kirjasarjaan, joka ei ole ollenkaan suosikkilistallani.
Googlettelemalla selvisi, että Lindgren on yhdistettävissä nimenomaan musiikkiin, sillä hän on toiminut mm. Yleisradion musiikkitoimittajana, ja ohjelmistopäällikkönä. Googlettelemalla selvisi, että Lindgren on kirjoittanut muutakin kuin Ehtoolehto-sarjan. Mielenkiintoiselta vaikutti Lindgrenin ja Olli Löytyn Sinfoniaanisin terveisin: kirjekurssi klassisen musiikin maailmaan http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2014-kev%C3%A4t/sinfoniaanisin-terveisin.html
Lainasin kirjan ja ihastuin! Olli Löytty kysyy ns. tyhmiä kysymyksiä, ja Minna Lindgren vastaa. - Mikä sähäkkä, kahden älykkään ja hyvin kirjoittavan ihmisen kirjeenvaihto! - Välillä suorastaan riidellään, mutta taas palataan yhteisen asian äärelle. Tässä, kuten monissa muissakin kirjeenvaihtokirjoissa, molemmat loistavat omaa valoaan ja heijastavat toisen valoa. Kumpikin kirjoittaja kasvaa toisen voimasta.
Oulun Sinfonian La Traviata tunnissa -esityksessä Minna Lindgren kertoi opperan taustoista: Verdistä, ja Alexandre Dumas'n kirjasta Kamelianainen, johon ooppera perustuu. Muistin, että olen lukenut kirjan opiskeluaikoina, ja se löytyy kirjahyllystäni. Muistin myös kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, jonka tähtenä loisti Marlene Dietrich upeine tekoripsineen ja ainutlaatuisine silmäyksineen.
Googletin vielä solistit ja kapellimestarin. Hankin luettavaksi myös Lindgrenin kirjan Sivistyksen turha painolasti ja Leif Segerstam NYT!
La Traviata tunnissa ei siis ollut pelkkä musiikkielämys, vaan siitä muodostui kokonainen ajatuskartta - kaunis kuin dna-ketju! -Tämäkö on sitä ilmiöpohjaista oppimista?
Menin kuuntelemaan ystäväni kanssa Oulun Sinfonian La Traviata tunnissa. Juontajana toimi naistenlehdistä tutunnäköinen nainen. Käsiohjelmasta selvisi, että hän oli Minna Lindgren. En osannut yhdistää häntä musiikkiin [!], vaan Ehtoolehto-kirjasarjaan, joka ei ole ollenkaan suosikkilistallani.
Googlettelemalla selvisi, että Lindgren on yhdistettävissä nimenomaan musiikkiin, sillä hän on toiminut mm. Yleisradion musiikkitoimittajana, ja ohjelmistopäällikkönä. Googlettelemalla selvisi, että Lindgren on kirjoittanut muutakin kuin Ehtoolehto-sarjan. Mielenkiintoiselta vaikutti Lindgrenin ja Olli Löytyn Sinfoniaanisin terveisin: kirjekurssi klassisen musiikin maailmaan http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2014-kev%C3%A4t/sinfoniaanisin-terveisin.html
Lainasin kirjan ja ihastuin! Olli Löytty kysyy ns. tyhmiä kysymyksiä, ja Minna Lindgren vastaa. - Mikä sähäkkä, kahden älykkään ja hyvin kirjoittavan ihmisen kirjeenvaihto! - Välillä suorastaan riidellään, mutta taas palataan yhteisen asian äärelle. Tässä, kuten monissa muissakin kirjeenvaihtokirjoissa, molemmat loistavat omaa valoaan ja heijastavat toisen valoa. Kumpikin kirjoittaja kasvaa toisen voimasta.
Oulun Sinfonian La Traviata tunnissa -esityksessä Minna Lindgren kertoi opperan taustoista: Verdistä, ja Alexandre Dumas'n kirjasta Kamelianainen, johon ooppera perustuu. Muistin, että olen lukenut kirjan opiskeluaikoina, ja se löytyy kirjahyllystäni. Muistin myös kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, jonka tähtenä loisti Marlene Dietrich upeine tekoripsineen ja ainutlaatuisine silmäyksineen.
Googletin vielä solistit ja kapellimestarin. Hankin luettavaksi myös Lindgrenin kirjan Sivistyksen turha painolasti ja Leif Segerstam NYT!
La Traviata tunnissa ei siis ollut pelkkä musiikkielämys, vaan siitä muodostui kokonainen ajatuskartta - kaunis kuin dna-ketju! -Tämäkö on sitä ilmiöpohjaista oppimista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti