Joskus nauroin ruotsalaisen Jonas Jonassonin kirjalle Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi. Elokuvakin oli ihan kohtalainen. Niinpä tartuin Jonas Jonassonin kirjaan Lukutaidoton joka osasi laskea.
Kirjan tapahtumapaikat vaihtelevat Soweton slummista Tukholmaan ja muualle Ruotsiin. Henkilöinä vilahtelevat mm. Nelson Mandela, Idi Amin, Mannerheim, Kekkonen, Ruotsin kuningas ja erinäinen määrä Ruotsin pääministereitä. Kaikki he tuntuvat liittyvän jollakin lailla Soweton slummissa kasvaneeseen superälykkääseen lukutaidottomaan, joka ei itse asiassa olekaan lukutaidoton, ainakaan kovin monen sivun verran. Asioita hämmentävät vielä pari Mossadin agenttia, kolme kiinalaistyttöä ja kaksoset Holger ykkönen ja Holger kakkonen sekä lukuisa joukko muita henkilöitä.
Ensiksi ajattelin, että kirja on ehkä jonkinlainen verhottu "Maailmanpolitiikan arkipäivää" -katsaus, koska kirjasta saattoi löytää ihan himpun verran totuuteen viittaavia anekdootteja. Ei siinä sitten ollut millään lailla kyse siitä, ei hyvällä tahdollakaan. Kirja on kuin teinipojan ajatuksenvirtaa koulun kirjoitelmissa: otsikolla ei ole niin väliä, ja tapahtumat muuttuvat koko ajan yhä hullummiksi, kunnes kirjoittaja itsekin kyllästyy ja lopettaa tekstinsä niin kuin seinään. Todennäköisesti opettaja ei jaksa lukea tekstiä loppuun, vaan kirjoittaa perään: "Olet kirjoittanut pitkän tarinan, jossa on runsaasti mielikuvitusta."
Ruotsin Arto Paasilinnaan tutustuminen riittää nyt. Lukutaidoton joka osasi laskea sopinee puuduttavan pitkälle lennolle, kun mitään muuta luettavaa ei ole tai auringonottoon, kun aivot ovat helteestä tahmeat ja vain silmät enää liikkuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti