Kirjallisuuden ystävät -ryhmässä joku vinkkasi Hannu Hartikaisen kirjaa Italialainen ulsteri. Etukannessa esitellään kirjailija: mainosmies, rokkari, Fifty Licks -moottoripyöräkerhon perustajajäsen ja hoodeemies, joka kirjoittaa ahkerasti blogitekstejä ja on ihastunut tankarunojen tiivistettyyn tarinaan. Aikaisemmin häneltä on julkaistu Kaleeri-niminen veijaritarina. - En ole aiemmin kuullut Hartikaisesta, Kaleerista enkä Italialaisesta ulsterista.
Italialainen ulsteri kuvaa maalaiskylän, lähinnä kahden naapuriperheen, elämää 1960-luvun Suomessa. Ajankuvaus on tuttua tuona aikana maalla eläneelle. Ikkunoita tilkitään, tuplien väliin laitetaan tulitikkulaatikko, valkoinen liimapaperi kiertää ikkunan pokia, ja palkintolusikat lepäävät pumpulipedillä laatikoissaan. Vanhemmat keskittyvät töihinsä ja perheen elättämiseen. Lasten on osallistuttava kodin töihin jo pienestä pitäen, jopa yli voimiensa. Vanhempien ja lasten välillä ei juurikaan ole kontaktia kuin vain nuhdeltaessa tai kuritettaessa. Keskustelusta ja kannustamisesta ei ole kuultukaan, eivätkä vanhemmat todellakaan kuljeta lapsia harrastuksiin! Lasten on keksittävä itse aktiviteettinsa. Joskus näissä hommissa sattuu haavereita: Riitta lentää tynnyristä kuorma-auton alle, valittaa hetken ja vaikenee iäksi tai pojan käsi irtoaa räjähdyksessä. Perheissä on väkivaltaa ja alkoholismia.
Italialaisen ulsterin kertojana on alakouluikäinen poika, jonka kerrontatyyli on eleetöntä realismia. Muistetaan kaikenlaista. Kaikkea ei ymmärrä, mutta ajateltavaa riittää. Naapurin samanikäinen Raisa on ystävä ja "rakastettu", ennen kuin rakkaudelle oli edes nimeä.
Keskeisessä osassa on poikasakki. Mukana on myös Raisa, joka joutuu kantamaan kohtuuttomia taakkoja. Lapsia ei kuunnella eikä oteta tosissaan, vaikka Raisalla olisi aivan oikeaa ja todella vakavaa asiaa kerrottavana. On pakko selvitä, omin voimin ja Jerikon muuria viheltelemällä.
Italialaisen ulsterin omistaja pesiytyy Raisan kotiin, kun isä on viety hoitoon. Syntyy vammainen lapsi, joka jää paljolti Raisan vastuulle, kuten myös "lahopää muori" ja muut kodin työt. Raisan taakat kasvavat vielä moninkertaisesti ulsterinomistajan teoilla, joita hän yrittää kellolla hyvittää. Aikuiset eivät kuule eivätkä näe. Lasten on itse toimittava. Ratkaisut ovat lapsenomaisia, mutta viisaita ja vahvoja. Lopulta äijästä päästään. Jonkun ajan kuluttua kuuluu Torniojoelta uutisia uudesta kalastustavasta.
Italialaisen ulsterin kieli on nasevaa ja muhevaa maalaissanailua ja hauskasti kuvaavaa: "Muori oli nukkumassa ja kuorsasi kuin tivolin virtahepo eikä hajukaan ollut paljon häävimpi." Jotkut sanat ovat paikallisia murresanoja, joiden merkitys ei avautunut.
Italialainen ulsteri oli hyvä lukukokemus. Etukannen mukaan Hartikaisella on työn alla satukirja Henkka Maukka Makkaranpaistajasta sekä romaani isoisän Gauril Hartikaisen ihmeellisestä elämästä kauniissa Karjalan maassa. Painan Hannu Hartikaisen nimen mieleen ja jään odottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti