Olen lukenut kaikki Seppo Jokisen Komisario Koskinen -sarjan kirjat, 21 kappaletta. Ne muodostavat kronologisen jatkumon, jossa Koskinen elää henkilökohtaista elämäänsä kirjojen mukana: avioliitto, lapsen syntyminen, talon rakentaminen, ero, tilapäiset ja vakiintuneet suhteet, pojan perhe, ja koko ajan erityisen lämmin suhde työtoveriin ja alaiseen, Ullaan. Rikosten selvittely on kuitenkin ykkösasia.
Kuolevaksi julistettu oli ilmeisesti tarkoitettu sarjan päätökseksi. Niin moni asia sulkeutui. Koskisen ja Ullan lämmin työtoveruus syveni, ja Jokinen lopetti kirjansa tyylikkäästi esitettyyn kutsuun: "Tule tänne." Muuta ei tarvittu. Ilmiselvä suhde jatkoi elämäänsä lukijan päässä, ja hyvä niin.
Ilahduin, kun syksyllä huomasin, että uusi Koskinen ilmestyy. Pyysikö kustantaja tekemään vielä yhden Koskis-kirjan? Lähettivätkö fanit postia: Kerro meille, miten Ullalle ja Koskiselle käy!?
Kun sain kirjan kirjastosta, luin sen nopeasti, vuorokaudessa - pettyäkseni. Tuli olo, että kirjailija on itsekin hukassa jatko-osan suhteen: Missä sitä oltiinkaan menossa? Mitä oli tapahtunut aiemmin? Millaisia nämä henkilöt olivatkaan?
Poliisien läpänheitto ei kulkenut entiseen rentoon malliin, viittaukset aiempiin tapahtumiin tuntuivat päälle liimatuilta, kun ne ennen olivat soljuneet muistoissa ja puheissa hyvinkin uskottavasti. Minua häiritsi myös henkilöiden nimet: Krista Vehkoroinen, Akseli Tupinki, Jasper Ketolakka, Altti Luntila, Mailis Uimonen, Siiri Peippo.... Keinotekoisilta ne minusta kuulostavat, kuten myös Rahtari, joka ei ollutkaan lastia kuljettava rekkakuski, tai no... sitäkin kyllä, mutta että hänen nimensä on Matti Rahtari - kuin lasten pelikorteista tutut sähkömies Johto tai pankkiiri Pohatta!
Mitä sitten tulee Ullan ja Koskisen suhteeseen? Mielestäni se oli enemmän totta silloin, kun se oli vasta lämpönä heidän ajatuksissaan. Nyt kun se oli totta, se oli niin lällyä, että heikompaa hirvittää. Se ei ollut enää tyylikästä.
Rahtari on ensimmäinen Komisario Koskinen -sarjan kirjoista, josta en varauksettomasti pitänyt. Kyllä Seppo Jokinen osaa edelleen yllättääkin, mutta olisikohan kirjailijan kannattanut luottaa asiantuntemukseensa ja lopettaa sarja silloin, kun se oikeasti loppui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti