Katzuo Ishiguron Haudattu jättiläinen on saanut paljon huomiota lehdissä ja keskusteluryhmissä. Se on Keltaisen kirjaston 472. kirja, ja sen on suomentanut Helene Bützow, joka sai kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 2001. Taattua laatua on siis käsissä.
Haudattu jättiläinen on puhdasverinen fantasiatarina. Siinä on kaikki fantasian peruselementit: soturi, viaton, orpo, velho, ritari, kuningas ja ihmeellisiä olentoja (kuten iljettävät keijut, jättiläiset ja lohikäärme). Tarinassa kuljetaan myös vaikea matka, jolle lähdetään tärkeän päämäärän vuoksi. Tarina etenee jouhevasti, ilman turhia kikkailuja. Miljöö on ehyt ja rikas fantasiamaailma.
Tarinan alkusykäyksenä on ongelma, että ihmiset ovat alkaneet unohtaa asioita. Ihan tavalliset päivittäiset asiat unohtuvat. Lähimenneisyyden asiat unohtuvat. Pariskunta huomaa unohtaneensa jopa poikansa ja päättää lähteä etsimään hänet. Lisäksi he haluavat muistaa rakkautensa kokonaan, sellaisena kuin se on ollut. Unohtamisiin on syyllinen, lohikäärme, joka levittää sumua ihmisten ympärille ja mieliin. Pariskunnan matkaan liittyy muitakin, joilla on joko avoimia tai salattuja päämääriä. Vaikka pariskunta haluaa ehdottomasti tehdä matkan yhdessä loppuun asti, se ei ole mahdollista, sillä jotkut asiat on vain tehtävä yksin.
Tarinaan kiinnittyy nopeasti, ja kirjaa on vaikea laskea käsistä. Huomiota kiinnittää henkilöiden tavattoman kohtelias ja kunnioittava puhe toisia ihmisiä kohtaan. Vieras kohdataan tunnustellen ja omista aikeista ilmoittaen, ja kun luottamus on luotu, sitä ei tarvitse epäillä, ja matka voi jatkua.
Haudatun jättiläisen voi lukea täydellisenä fantasiatarinana ja nauttia siitä sillä tasolla. Tarinan edetessä pariskunnan suhteen unohdetut asiat nousevat päivänvaloon. Samoin nousevat myös unohdetut asiat kansojen välillä.
Kirjan voi lukea myös vertauskuvallisena kannanottona vaikkapa historian tapahtumiin, jolloin voi miettiä, mitä lohikäärme ja sen tuottama sumu edustaa? Miksi lohikäärme on tapettava ja miksi nuori on vaikka köysissä vietävä lohikäärmettä katsomaan?
En ole pitkään aikaan lukenut yhtä voimakasta tarinaa. Kirjahyllyssäni on myös Kazuo Ishiguron alkutuotannon kirja Silmissä siintävät vuoret. Muistan, että se jäi mieleen vaikuttavana lukukokemuksena. Taitaa olla aika tarttua siihen uudestaan.
Haudattu jättiläinen on puhdasverinen fantasiatarina. Siinä on kaikki fantasian peruselementit: soturi, viaton, orpo, velho, ritari, kuningas ja ihmeellisiä olentoja (kuten iljettävät keijut, jättiläiset ja lohikäärme). Tarinassa kuljetaan myös vaikea matka, jolle lähdetään tärkeän päämäärän vuoksi. Tarina etenee jouhevasti, ilman turhia kikkailuja. Miljöö on ehyt ja rikas fantasiamaailma.
Tarinan alkusykäyksenä on ongelma, että ihmiset ovat alkaneet unohtaa asioita. Ihan tavalliset päivittäiset asiat unohtuvat. Lähimenneisyyden asiat unohtuvat. Pariskunta huomaa unohtaneensa jopa poikansa ja päättää lähteä etsimään hänet. Lisäksi he haluavat muistaa rakkautensa kokonaan, sellaisena kuin se on ollut. Unohtamisiin on syyllinen, lohikäärme, joka levittää sumua ihmisten ympärille ja mieliin. Pariskunnan matkaan liittyy muitakin, joilla on joko avoimia tai salattuja päämääriä. Vaikka pariskunta haluaa ehdottomasti tehdä matkan yhdessä loppuun asti, se ei ole mahdollista, sillä jotkut asiat on vain tehtävä yksin.
Tarinaan kiinnittyy nopeasti, ja kirjaa on vaikea laskea käsistä. Huomiota kiinnittää henkilöiden tavattoman kohtelias ja kunnioittava puhe toisia ihmisiä kohtaan. Vieras kohdataan tunnustellen ja omista aikeista ilmoittaen, ja kun luottamus on luotu, sitä ei tarvitse epäillä, ja matka voi jatkua.
Haudatun jättiläisen voi lukea täydellisenä fantasiatarinana ja nauttia siitä sillä tasolla. Tarinan edetessä pariskunnan suhteen unohdetut asiat nousevat päivänvaloon. Samoin nousevat myös unohdetut asiat kansojen välillä.
Kirjan voi lukea myös vertauskuvallisena kannanottona vaikkapa historian tapahtumiin, jolloin voi miettiä, mitä lohikäärme ja sen tuottama sumu edustaa? Miksi lohikäärme on tapettava ja miksi nuori on vaikka köysissä vietävä lohikäärmettä katsomaan?
En ole pitkään aikaan lukenut yhtä voimakasta tarinaa. Kirjahyllyssäni on myös Kazuo Ishiguron alkutuotannon kirja Silmissä siintävät vuoret. Muistan, että se jäi mieleen vaikuttavana lukukokemuksena. Taitaa olla aika tarttua siihen uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti