Tuula Kallioniemi on tuttu lasten- ja nuortenkirjailija. Olen jotenkin tottunut lukemaan laatua, mutta Finlandia Junior -ehdokkaana ollut Pako ei yltänyt laatuvaatimusteni tasolle.
Kirja on ahdistava: pappa, joka kaappaa tyttölapsia, vangitsee heidät saareen ja pukee nukeksi. Asetelma viittaa pedofiliaan ja on hätkähdyttävä. Pedofiliasta ei ehkä ole kyse, mutta se mistä on, ei mielestäni ole kovinkaan uskottavaa. Voiko muka rakkaus ja suojelunhalu saada tällaista aikaan?
Kirja on hyvin kirjoitettu, mutta, mutta...Se ei kyllä napannut. Kansikin on tylsä. Jossain vaiheessa - muistaakseni 1990-luvulla nuortenkirjallisuus oli täynnä angstia: avioeroja, koulu- ja kaveriongelmia, mahdollisesti alkoholi- ja huumeongelmiakin. Tuntui, että tämä kirja palasi menneisyyteen. Onko pakko kirjoittaa "ajan ilmiöistä"? Eikö 65-vuotiaalla kirjailijalla ole muuta sanottavaa 12 - 13-vuotiaille lukijoille? Oululainen Sinikka Laine ilmoitti lopettavansa nuortenkirjojen kirjoittamisen, kun tarttumapintaa ei enää ollut, vaan kirjailijan ja nuorten maailmat erkaantuivat liiaksi.
Jos tätä haluaa luetuttaa nuorilla lukijoilla, on aikuisen syytä lukea kirja itse ja käsitellä kirja yhdessä nuorison kanssa. En jättäisi heitä tämän kirjan kanssa yksin. Enkä myöskään peukuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti