11/10/2016

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään

Katri Rauanjoen kirja Jonain keväänä herään sai paljon julkisuutta kevään aikana. Media piti kirjaa esillä rohkeana masennuskuvauksena. Tämä häiritsi lukemista aluksi, kun ajatteli jotenkin tirkistelevänsä toisen ihmisen elämään: Onko tuo totta? Onko tuo fiktiota? Kirjan lukeminen eteni hitaasti tästä syystä ja myös siitä, että se nosti esiin omia tuntemuksiani vaikeilta ajoilta.

Kun kuitenkin annoin kirjan lähteä viemään, huomasin, ettei tirkistelypelolle ole aihetta. Kirja elää omaa elämäänsä. Fiktion keinoilla voidaan etäännyttää ja lähentää, niin ettei enää olekaan kyse vain yksityisen ihmisen kokemuksesta, vaan tarina saa yleisen merkityksen. Kerttu on aito hahmo, ja Rauanjoen kerronta on aitoa. Kirja ei todellakaan ole  "vain masennuskirja". Kyllä siihen on kirjoitettu iso siivu monikerroksista elämää.

Katri Rauanjoki nostaa Kertun avulla esille monia masennuksen taustalla olevia asioita: liikaa kiltteyttä, liikaa tunteiden panttaamista, vääristyneitä muistikuvia, tarpeetonta syyllisyyttä, toimimattomia ihmissuhteita ja vinoutunutta minäkuvaa, liikaa töitä, liikaa innostumista, josta seuraa liikaa töitä. Masennus on vakava sairaus, ja sen kehittymistä pitäisi seurata ja estää  samoin kuin sydän- ja verisuonitauteja sekä diabetesta. Kuinka moni henkilöauton ja rekan törmäys onkin masennuksen itsehoitoa?

Rauanjoki on kielen ja kirjoittamisen ammattilainen. Masentuneen Kertun ulkoisen olemuksen kuvaus on hersyvää: "Aamupalapöydässä istui taas huuhkaja. Suuret, takkuiset hiustupsut ja rävähtämättömät kiukkuiset silmät, jotka eivät nähneet aamun valoa eikä pitemmälle. Siinä se kökötti tuolillaan ja käänteli päätään. Lasse melkein säikähti, kun se puhui." Hyvien ja huonojen olotilojen kuvaus on aitoa. Tappelu männyn kanssa saa tragikoomisia piirteitä, ja loikoilu auringossa talven kohmettamaa ruumista uudistamassa on hetkellisen onnellisuuden hieno kuvaus. Aviorakkauden kuvaaminen on häpeilemätöntä ja rehellistä, silloinkin,  kun se ei herätä suuria tunteita. Mutta kun on valoa, on myös iloa ja kauneutta.

Kerttu alkaa käsitellä pahaa oloaan. Taitavan terapeutin avulla valo löytyy. "Sinulla on voimaa ja rohkeutta tutkia itseäsi ja kohdata vaikeita asioita. Teet töitä, jotta sinun ja perheesi elämä olisi selkeämpää ja parempaa." Kirjaa siivittää toivo. Jonain keväänä herään on kaunis tarina.

Kerttu käy terapeuttinsa kanssa läpi myös töissä kokemaansa epäasiallista kohtelua. Kertut ja terapeutit paikkaavat haavat. Naisten tasa-arvoinen kohtelu työelämässä on vain korulause ja klisee, mikäli miehet edelleen yhdessä kutovat hämähäkinseittejään hyvä veli -järjestelmissään, kuten kirjan kuvottava rehtori.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti