Kollegani johdatti minut uudelleen Uuno Kailaan runojen äärelle. Kollegalla on yhteyksiä Kuru-yhtyeeseen, joka esittää lauluja mm. Kailaan teksteihin. http://www.amusa.fi/fin/foorumi/?nid=511
Kuru esiintyi Kalotti Jazz-Blues -tapahtumassa Torniossa pari vuotta sitten. Koska tiesin kollegani kytköksen yhtyeeseen, odotin innoissani heidän konserttiaan.
Kailaan runot jysähtivät aivan uudella tavalla, kun ne kuuli sävellettyinä, sovitettuina ja laulettuina. Niinpä konsertin jälkeen, seuraavina päivinä, lainasin kirjastosta kaikki Kailaan runokirjat ja luin ne peräjälkeen. Jotenkin runojen rytmi alkoi elää mielessäni ja innostuin väsäämään itsekin joitakin säkeitä. Niiden teemat eivät olleet niin syviä kuin Kailaan; lähinnä oravien ja pihalintujen sielunelämän kuvailua, mutta tärkeintä tässä onkin juuri iloa tuottavan ketjun muodostuminen: musiikki, tekstit, omat runot.
Toisinaan kartta johtaa myös harhapoluille ja vasta mutkan kautta maaliin. Saan yhä uudelleen "kiksejä" Siiri Nordinin laulamasta Sydämeni osuman sai
- kappaleesta. Sopivasti löysä laulutyyli ja huikean hienot sanat on upea kokonaisuus, johon uppoan aina täysillä, kun kuulen kappaleen.
Sanat johdattivat minut Jukka Virtasen suuntaan, koska muistelin, että Virtanen on sanoittanut kappaleen. Niinpä luin Virtasen kirjan Omat ja käännetyt, mutta en löytänyt kyseistä tekstiä.
Virtasen kirjassa toistuivat viittaukset Ere Kokkoseen, Suomi-viihteen konkariin ja Virtasen työtoveriin. Luin Ere Kokkosen omaelämäkerran Muisti palailee pätkittäin ja hämmästyin "hömppäukkona" pitämäni miehen fiksuutta ja tekstin sujuvuutta.
Mielenkiintoisia kirjoja molemmat, mutta Siiri Nordinin kappaleeseen ne eivät kumpikaan johdattaneet. Sydämeni osuman sai- suomenkieliset sanat onkin tehnyt kokonaan toinen heppu: Pauli Hanhiniemi, josta en esiintyjänä erityisemmin innostu, mutta tiedän ystäväni fanittavan Hanhiniemeä minunkin puolestani.
Kuru esiintyi Kalotti Jazz-Blues -tapahtumassa Torniossa pari vuotta sitten. Koska tiesin kollegani kytköksen yhtyeeseen, odotin innoissani heidän konserttiaan.
Kailaan runot jysähtivät aivan uudella tavalla, kun ne kuuli sävellettyinä, sovitettuina ja laulettuina. Niinpä konsertin jälkeen, seuraavina päivinä, lainasin kirjastosta kaikki Kailaan runokirjat ja luin ne peräjälkeen. Jotenkin runojen rytmi alkoi elää mielessäni ja innostuin väsäämään itsekin joitakin säkeitä. Niiden teemat eivät olleet niin syviä kuin Kailaan; lähinnä oravien ja pihalintujen sielunelämän kuvailua, mutta tärkeintä tässä onkin juuri iloa tuottavan ketjun muodostuminen: musiikki, tekstit, omat runot.
Toisinaan kartta johtaa myös harhapoluille ja vasta mutkan kautta maaliin. Saan yhä uudelleen "kiksejä" Siiri Nordinin laulamasta Sydämeni osuman sai
- kappaleesta. Sopivasti löysä laulutyyli ja huikean hienot sanat on upea kokonaisuus, johon uppoan aina täysillä, kun kuulen kappaleen.
Sanat johdattivat minut Jukka Virtasen suuntaan, koska muistelin, että Virtanen on sanoittanut kappaleen. Niinpä luin Virtasen kirjan Omat ja käännetyt, mutta en löytänyt kyseistä tekstiä.
Virtasen kirjassa toistuivat viittaukset Ere Kokkoseen, Suomi-viihteen konkariin ja Virtasen työtoveriin. Luin Ere Kokkosen omaelämäkerran Muisti palailee pätkittäin ja hämmästyin "hömppäukkona" pitämäni miehen fiksuutta ja tekstin sujuvuutta.
Mielenkiintoisia kirjoja molemmat, mutta Siiri Nordinin kappaleeseen ne eivät kumpikaan johdattaneet. Sydämeni osuman sai- suomenkieliset sanat onkin tehnyt kokonaan toinen heppu: Pauli Hanhiniemi, josta en esiintyjänä erityisemmin innostu, mutta tiedän ystäväni fanittavan Hanhiniemeä minunkin puolestani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti