Aiemmin luin Juha Itkosen Ajon. Blogissani moitiskelin sitä palapelimaisuudesta ja sen vuoksi vaikeaselkoisuudesta. Odotin kärsivällisesti muita Itkosen kirjoja kirjastosta. Sainkin kirjat Anna minun rakastaa enemmän ("briljantti romaani", "tämän vuoden paras romaani", "upea romaani") Palatkaa perhoset (tosi pitkät jonot kirjastossa) ja Huolimattomia unelmia (jota ystävä kehui). Ajattelin lukea järjestyksessä Anna minun rakastaa enemmän ja sen jatko-osan Palatkaa perhoset, sitten irrallisen Huolimattomia unelmia.
Koulussa opetettiin, että kertojia voi olla ulkopuolinen kertoja, minäkertoja ja kaikkitietävä kertoja. Kirjassa Anna minun rakastaa enemmän Itkosella on jonkunlainen kaikkitietävä minäkertoja: ihmisiä ei selitetä, "minä" vain muistelee ja kertoo. Sitten taas toinen "minä" muistelee ja kertoo. Sitten taas ensimmäinen "minä" muistelee ja kertoo. Tarina ja näkökulma vaihtuvat, tekstiä soljuu. Lukuja tai näkökulmia ei otsikoida - eipä tietenkään: moukka tai houkka lukija tosin putoaa toistuvasti kärryltä, mutta pudotkoon, kunhan kirjailija vain suoltaa sanataiteellista tekstiään! Eikö kirjailijan, tarinan ja lukijan olekaan tarkoitus kohdata? Onko lukija ihan turha palikka tässä kuviossa? - Tältäkö tuntuu lukihäiriöisestä? Lukee kyllä, mutta mitään ei ymmärrä. Tältäkö tuntuu peruskoulun pojasta, jota joku ylioptimistinen äikänmaikka yrittää pakottaa lukemaan edes yhden kirjan vuodessa?
Sivulla 75 kysyin ratkaisevan kysymyksen: jätänkö kesken? Jatkoin kuitenkin vielä (ja harmittavasti hukkasin aikaani) sivulle 170 asti ( ylioptimistinen äikänmaikka kannusti, että sivulle 100 asti pitää ainakin pinnistellä.) Aihe ei kerta kaikkiaan ollut kiinnostava. Minua ei kiinnosta keksityt bändit, keksityt soolourat, nuorten läheisriippuva rakkaus, englanninkieliset lyriikat - eikä varsinkaan joku inisevä ja lässyttävä Antti!
Tappelin kyllä urhoollisesti. Yritin tosissani, mutta lopulta keräsin kaikki Itkoset palautettavien kirjojen pinoon. En tiedä, kumpi meistä hävisi, minäkö vai kirjailija, mutta minun puolestani Itkosen kirjat saavat jäädä kirjaston hyllyille. Meistä ei tullut kirjaystäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti