Auli Malimaa: Onni asuu jo sinussa. 9 tapaa olla onnellinen

Luin nopeasti, yhdessä päivässä, kirjapinon päällimmäisen, Auli Malimaan Onni asuu jo sinussa. 9 tapaa olla onnellinen. Kirja kuuluu Hidasta elämää -sarjaan, kuten kauniista kansikuvastakin jo tunnistaa. 

Malimaa kirjoittaa 1950-luvulla syntyneen enneagrammi-persoonallisuusmalliin perustuvista persoonallisuustyypeistä. Enneagrammi-mallia on syvennetty 1970-luvulta lähtien modernissa psykologiassa.

 "Itsetuntemuksen lisäksi sitä voidaan käyttää vaivattoman vuorovaikutuksen, vahvuuksien hyödyntämisen sekä erilaisuuden ymmärtämisen ja arvostamisen välineenä kaikissa ihmissuhteissa niin työyhteisöissä kuin henkilökohtaisessa elämässäkin."

Olen joskus aiemmin lukenut jonkun vastaavan teoksen, jossa persoonallisuuksia kuvattiin väreillä, mutta Malimaa käyttää numeroita 1 - 9.

"Vain tunnistamalla persoonallisen selviytymisstrategiamme voimme vapautua sen rajoitteista ja oivaltaa todellisen tapamme avautua onnellisuuteen. Silloin ymmärrämme, että onni asuu jo meissä."

Auli Malimaa kirjoittaa henkilökohtaisella tasolla ja ymmärrettävästi peroonallisuustyypeistä. Oma numeroni löytyi helposti. Nyt olisi sitten vuorossa sen yhä syvempi tarkastelu sekä rajoittavien ja haitallisten toimintamallien karsiminen. Huh! Siinäpä sitä riittääkin työtä loppuelämäksi, mutta toivottavasti pääsisin edes hieman lähemmäksi keveyttä ja huolettomuutta, ehkäpä jopa tässä hetkessä elämistä, kestävämpää onnellisuuttakin kenties. 

Ystävien persoonallisuustyyppejäkin oli kirjaa lukiessa kiva arvailla. Lähipiiristä löytyy myös niitä, joiden persoonassa on sekoitus monia tyyppejä. He voivat olla kumppanina etäisiä ja verhottuja, mutta lähisuhteen ulkopuolella tulevat toimeen kenen kanssa tahansa, koska osaavat nostaa persoonastaan esille aina sellaisen ominaisuuden, joka myös vuorovaikutuskumppanissa on. He ovat kuin Uno-pelin värinvaihtokortti, joka selviää kaikista tilanteista.

 

 

Kari Lumikero: Uutismies

"Olen elänyt suhteellisen tasapainoisen lapsuuden, hauskan, tapahtumarikkaan nuoruuden, hankkinut aivan mahtavan perheen ja lisäksi olen saanut tehdä koko aikuisen elämäni työtä, jota rakastan. Olen matkustanut ympäri maailmaa, nähnyt kiinnostavia paikkoja, kohdannut mitä erilaisimpia ihmiskohtaloita ja kertonut niistä suomalaiselle yleisölle. Kaiken kukkuraksi työnantaja on maksanut tästä kaikesta palkkaa, korvannut matkakulut ja tarjonnut vielä reilut päivärahat."

Näin kirjoittaa Kari Lumikero kirjansa Uutismies epilogissa. Katkelma paljastaa mukavasti, mistä tässä muistelmakirjassa on kyse. Maailmanhistoria ja henkilökohtainen historia limittyvät, ja Lumikero kertoilee asioista luotettavasti, niin kuin on itse ne kokenut. Yksityiselämäänsä ja persoonaansa hän kommentoi kivalla itseironisella tyylillä. Pisteitä saa myös hänen tapansa esittää jostakin menneisyyden tapauksesta vielä kommentti nykypäivänkin näkökulmasta. Hän sanoo kirjoittaneensa kirjan lapsille ja lapsenlapsille, jotta he tietäisivät, missä kaikessa isä /isoisä on ollut mukana.

Kari Lumikeron journalistinen kokemus on valtava. Vuonna 2005 hän sai Bonnierin suuren journalistipalkinnon Intian valtameren tsunamikatastrofia käsittelevästä uutisoinnistaan. Katastrofin muistan itsekin, ja myös Kari Lumikeron kuvailemassa sitä ensimmäisenä suomalaisena toimittajana. Työ oli ehdottoman tärkeää, koska katastrofin laajuutta ei ensin ymmärretty, mutta Lumikeron paikan päällä kuvaamien tv-raporttien ja haastattelujen myötä laajamittainen avustustoiminta saatiin Suomessakin käynnistettyä.

Lumikero on kotoisin Torniosta. Hänen isänsä perusti Torniolaakso-paikallislehden, joka tuli meille kotiinkin. Kari Lumikero jakoi mopolla lehteä Kaulirannalle saakka, siis ihan kotiseudullani. Olipa mukava lukea tästä. Torniojokilaaksosta on tullut paljon fiksua ja lahjakasta väkeä, mm. kirjailija Rosa Liksom, naapurikylän lahja maailmalle.

Uutismiehen pohjalta sain käsityksen, että Lumikeron elämänasenne on positiivinen ja utelias, mistä on ollut hyötyä maailmalla. Hänen on ollut ilmeisen helppoa tutustua ihmisiin ja saada ihmiset luottamaan itseensä ja avautumaan kokemuksistaan. Hän on ollut myös luottamuksen arvoinen ja kohdellut tapaamiaan ihmisiä kunnioittavasti. Hänen ystävä- ja tuttavapiirinsä on laaja, ja se on tarjonnut raskaiden työkokemusten vastapainoksi iloa, yhteisöllisyyttä ja hauskuutta. 

Minä sain sen käsityksen, että hän on nopea ja varma käytännön toimija, selviytyjä ja todellinen maailmankansalainen. Sanonta "Kun on kotona hattunsa alla, on kotona kaikkialla." sopii mielestäni hyvin kuvailemaan Kari Lumikeron persoonaa; ainakin sellaisen kuvan sain lukemani perusteella. 

Uutismies on mielenkiintoinen ja monipuolinen lukukokemus. Viihdyin kirjan parissa hyvin. Lumikero lopettaa kirjansa näin:

"Olisin erityisen iloinen, jos lukukokemuksen jälkeen lukija ajattelisi sen vanhan nimipäivärallin sanoin: Oi jospa oisin saanut olla mukana -ainakin joskus!"

Ja minä vastaan: Työreissut olisivat olleet minulle aivan liian hektisiä ja pelottavia, mutta Veikkolassa olisin voinut joskus ollakin mukana. Mopon tarakallakin olisin voinut viihtyä, mutta todellisuudessa olisin kyllä ollut vasta vaippaikäinen kyytiläinen.