28/02/2021

Venäläisiä kansansatuja. Koonnut ja kuvittanut Aleksander Lindeberg. Suomenkielinen teksti Irina Lindeberg

Oi kuinka monipuolisen tunnekokemuksen sain, kun luin Aleksander Lindebergin kokoaman ja kuvittaman Venäläisiä kansansatuja -satukokoelman! Lukukokemus oli kokonaisvaltainen. 

Oli ensinnäkin hauskaa lukea aikuisena perinteisiä ihmesatuja, joissa toistuu maaginen luku 3, eläimet puhuvat, taikaesineitä käytetään, ja lumotut eläimet paljastuvatkin tsaarin tyttäriksi tai pojiksi. Kielen tasolla mieleen jäi esimerkiksi "Aamu on iltaa viisaampi" - sanonta  ja Baba-jaga -hahmon ja Aspid Myrkkysuolen hauskat nimet. Kerrontatekniikan avulla saattoi kuvitella kerrontatilanteen sekä kertojan ja kuulijan yhteisen ilon. 

Aleksander Lindebergin kuvat herättivät minussa valtavaa ihastusta ja ihailua, ja niiden tutkiminen oli osa lukukokemusta. Lindebergillä on ainutlaatuinen kuvitustyyli, josta hänet on palkittu Rudolf Koivu -palkinnolla kahdesti. Vuonna 2005 hänelle myönnettiin ensimmäinen Kieku-palkinto merkittävästä elämäntyöstä kuvittajana. (takaliepeen tekstiä)

Sekä Pessin ja Illusian kuvituksessa että Venäläisissä kansansaduissa on kuvia, jotka jatkuvat koko aukeaman läpi. Niissä on hieno perspektiivi, omalaatuiset ja ilmeikkäät, tarinaan sopivat hahmot sekä ainutlaatuinen liike. Kuvat ovat lumoavia, ihmeellisiä. Tunnusomaisia hahmoja ovat myös pitkäjalkaiset ja sirot hevoset. 

Lukijalle -esipuheessa Lindeberg kertoo:

 " Vasta 1960-luvulla paneuduin syvällisemmin venäläisten kansansatujen maailmaan ja se maailma lumosi minut. ...

... Hain  pitkään sopivaa tyyliä kuvituksilleni - Halusin kuvata tarkasti ja historiallisesti oikein pukujen ja rakennusten yksityiskohdat. Ihmisten    kuvaamisessa päädyin ikonitaidetta ja vanhoja freskoja muistuttavaan     tyyliin. Kuvitin tuolloin 13 minua eniten innoittanutta satua, jotka julkaistiin useassa maassa."






Positiivinen yllätys ja ilo oli myös se, että saduissa oli samoja elementtejä kuin Kalevalan tarinoissa: seipäissä olevia päitä, irtihakattuja ruumiinosia, kuolemasta heräämisiä, kovaonnisia nuorukaisia ja kivisiä leipiä. 

Positiivisten tunteiden lisäksi lukemiseen liittyi myös surua ja haikeutta. Tätä ainutlaatuista kirjaa (painos vuodelta 2008) ei ole enää saatavilla, eikä uusintapainoksiakaan ole kuulemma tulossa. Tämän sain selville, kun yritin sähköpostitse vedota WSOY:n asiakasmarkkinointipäällikköön uuden painoksen ottamiseksi. Mielestäni se olisi WSOY:ltä kulttuuriteko.

Onneksi on kuitenkin suomalainen kirjastolaitos, jonka kautta ihmiset pääsevät tähän ihanaan kirjaan käsiksi. Koen suurta ylpeyttä kirjastolaitoksestamme jälleen kerran!

(Nyt herää pieni somevoiman testausajatus: Mitäpä, jos muutkin lukijat lainaisivat kirjan kirjastosta ja kyselisivät WSOY:ltä uusintapainoksen perään. Ehkäpä pienen joukkovoiman edessä kustannusyhtiö voisi taipua, kun tätäkin vuoden 2008 painosta on jouduttu niin pitkään odottelemaan verrattuna muihin Euroopan maihin. 😊) 

"Vuonna 1967 ilmestyi Englannissa Aleksander Lindebergin valikoima ja kuvittama komea, nelivärinen Russian Folk Tales -satukokoelma. Kirja ilmestyi myös muun muassa Ranskassa ja Italiassa, mutta Suomessa tätä upeaa lahjateosta on jouduttu odottamaan neljäkymmentä vuotta. Satumaailmaa ja venäläistä kansantarustoa kuvastessaan Lindebergin loistelias kuvitustyyli on omimmillaan." (etuliepeen tekstiä)

Takaliepeen mukaan Aleksander Lindebergin tunnetuimpia kuvitustöitä ovat:

Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia 1964 

Iloiset aapiskuvat 1965, uusi painos 2007

Martti Haavio: Kalevalan tarinat 1966

Russian Folk Tales, Paul Hamlyn 1967

Emil Elenius: Saarelaistarinoita 1976

Rudyard Kipling: Rikki-tikki-tavi 2006

Nikolai Gogol: Nenä 2007

        Venäläisiä kansansatuja 2008

Kuvitustöiden lisäksi Lindeberg on tehnyt pitkän uran muotokuvamaalarina, TK-piirtäjänä, mainospiirtäjänä ja lehtikuvittajana. Lisätietoa hänen monipuolisesta urastaan saa esim. Sisko Ylimartimon teoksesta Aleksander Lindeberg - mestarillinen ja monialainen kuvataiteilija.

Katso blogipostaukseni täältä:  https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Sisko+Ylimartimo 

Yrjö Kokon Pessi ja Illusia -postaukseni löytyy täältä: https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Pessi+ja+Illusia


Lämmin suositus Aleksander Lindebergin tuotantoon tutustumiseen kaikille kirjallisuuden ja kuvataiteen ystäville!

20/02/2021

Suvi Bowellan: Kiltin tytön voimakirja


Suvi Bowellanin Kiltin tytön voimakirja on kaunis, niin kuin Hidasta elämää- sarjan kirjat yleensä ovat. Viihdyn hyvin kauneudessa ja rauhassa, joka sivuilta välittyy. Kuvat ovat lempeitä ja utuisia, ja ne on aseteltu sivuille harkitusti. Valokuvat ovat Emma Ronkaisen, ja graafisesta suunnittelusta ja taitosta vastaa Satu Konttinen.

Olen jo muutaman vuoden ajan lukenut monenlaista kirjallisuutta herkkyydestä, erityisherkkyydestä ja kiltteydestä, uupumisesta, burnoutista ja masennuksesta. Olen oppinut ymmärtämään itseäni ja kokemuksiani. Tästä syystä Bowellanin kirjassa ei ollut kovin paljon minulle uutta asiaa, mutta tutut asiat, kuten erityisherkkyys ja ylikiltti rajattomuus, saivat vahvistusta. 

Kirjaa oli mukava lukea juurikin sen välittämän rauhan ja hyväksynnän vuoksi. Olisin kuitenkin  toivonut hieman enemmän konkreettisia esimerkkejä rajojen vetämiseen ja "ein" sanomiseen. Olisin halunnut selkeitä harjoituksia tai tapauskuvauksia. Eli olisin toivonut malleja, nimenomaan henkisen voiman ja jämäkkyyden harjoittelemiseen, en niinkään tietoa kiltteydestä ja siihen vaikuttavista syistä. 

Joku kirjoitti, että Hidasta elämää - itsehoito-oppaista ei pitäisi kirjoittaa Kirjallisuuden ystävät -ryhmässä. No miksi ei? Miksi ei voisi vinkata kirjoja, joista itse on saanut positiivisia, eteenpäin vieviä ajatuksia vaikeina aikoina?




Tässä on muutamia positiivisia ajatuksia antaneita kirjoja, joista olen kirjoittanut blogiini:








06/02/2021

Hannu Väisänen: Märkä turbaani


Hannu Väisäsen tuotanto on minulle jollakin lailla tuttua. Kaikkia teoksia en ole lukenut, mutta melko monta kuitenkin. Tällä kertaa valitsin luettavan kirjan ennen kaikkea kirjan nimen perusteella. Mitä ihmettä kirja, jonka nimi on Märkä turbaani voi pitää sisällään? Hannu Väisäsen kertomuskokoelma marssittaa esiin mitä erikoisimpia ihmisiä ja ihmiskohtaloita pariisilaisesta kerrostalosta. Joissakin teksteissä on rohkeitakin kohtauksia, mutta kuitenkin hyvän maun rajoissa.

Näkijänä ja kertojana on nuori Anatole-poika, joka on sopivasti utelias ja sopivasti näkymätön, jotta voi tehdä rauhassa tarkkoja havaintoja.

Kertomukset ovat mielenkiintoisia, ja kieli on sujuvaa ja hyvin visuaalista. Mitään krumeluureja tai itse kehiteltyjä kuvailevia verbejä ei tarvita, ja hyvä niin. Kieli on selkeää ja havainnollista. Se kulkee ja kantaa, ja lukija voi vain nauttia visuaalisesta kerronnasta, kuin kuvista.

Nämä kertomukset nostaisin erityisesti esille: 
  • Pedon luku, ihmisen luku  - eli laskemisen ihanuus ja kurjuus sekä kettujen raivoisa hyökkäys

  • Karhunvatukat  - eli miksi karhunvatukoita ei poimita, vaikka niitä kasvaa ihan lähellä?
  • Märkä turbaani   - eli erään remontin ja suoristuneiden hiusten tarina
  • Tohtori Satula  -eli millaista on juoruilevan lääkärin vastaanotolla
  • Saostuskaivo  - eli erään putkimiehen tapaus

Koko tuotanto

Antero-sarja

  • Vanikan palat, romaani, 2004 Otava
  • Toiset kengät, romaani, 2007 Otava
  • Kuperat ja koverat, romaani, 2010 Otava
  • Taivaanvartijat, romaani, 2013 Otava
  • Elohopea, romaani, 2016 Otava
  • Leimikot, romaani, 2018 Otava

Muut teokset

  • Johannes puhuu Prochorokselle, runokokoelma, 1989 Kirjayhtymä
  • Kalevalan juhlavuoden painoksen kuvitus, 1999 Otava
  • Vedostuksia. Suomalaista taidegrafiikkaa 2000-luvulta, yhdessä Tiina Nyrhisen kanssa, 2003 Otava
  • Apupata, kokoelma lyhytproosaa, 2011 Otava
  • Piisamiturkki ja muita kertomuksia, novelleja, 2015 Otava
  • Esi-isät, kertomuskokoelma, 2017 Otava
  • Märkä turbaani, 2020