05/03/2020

Eevi Minkkinen: Ole itsellesi armollinen - Kirja hellittämisestä ja riittävyydestä

Eevi Minkkisen kirja Ole itsellesi armollinen - Kirja hellittämisestä ja 

riittävyydestä kuuluu Hidasta elämää -sarjaan. Hidasta elämää on vuonna 2010 perustettu hyvinvointisivusto, jonka ydinteemoja ovat luonnollinen elämäntyyli, kokonaisvaltainen hyvinvointi ja henkinen kasvu. Hidasta elämää -kirjaperhe syventää sivustolta tuttuja aiheita.


Takakansitekstin mukaan Ole itsellesi armollinen on omakohtainen opaskirja, joka tarjoaa tietoa, vertaistukea ja työkaluja vaikeiden tunteiden ja ajatusmallien kohtaamiseen. Minkkinen kirjoittaa tutuista aiheista: addiktioista, triggereistä, jotka laukaisevat negatiivisen toiminnan, emotionaalisista rajoista, kannattelukokemuksista, joita vaille ihminen on voinut jäädä lapsuudessa. Hänen oma taakkansa on ollut syömishäiriö ja sen aiheuttama itseviha ja häpeä, jotka ovat pitäneet häntä otteessaan ja estäneet nauttimasta elämästä.

Kirja on avoin ja omakohtainen. Sen lähteinä on toiminut kirjailijan omat kokemukset, koulutuksissa oppitut asiat ja luettu kirjallisuus sekä omat terapiaprosessit. Tieteellistä, ns. kovaa faktaa lähdetietoineen kirja ei ole, mutta kirjoittaja sanookin:
"Olen parhaani mukaan pyrkinyt kirjoittamaan vain siitä, mistä minulla on itsellä  kokemusta, se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin 'valmis'."
Hän on opiskellut kognitiivista psykoterapiaa sekä hyväksymis- ja omistautumisterapiaa. Kirja on avoimuudessaan sympaattinen.

Ajallisesti kirjan lukeminen tuli minulle hieman jälkijunassa, sillä osan sen aiheista olen jo käsitellyt muilla tavoilla, mutta kyllä tämäkin sopii hyvin siihen itsetutkiskelun ja voimaantumisen aihepiiriin, johon olen viime aikoina tutustunut.

Positiivista on, että  kirjan harjoitukset on helppo toteuttaa lukemisen yhteydessä. Lisäksi pidin siitä, mitä Minkkinen kirjoittaa menneisyyden tutkimisesta:

"Nykyään henkiset suuntaukset puhuvat paljon siitä, että kaikki on tässä hetkessä. Toisaalta pidän tästä ajatuksesta ja siitä muistuttaminen tekee itselleni aika ajoin hyvää, mutta tässäkin on mielestäni pieni mutta. Näemme ja koemme tämän hetken menneisyydessä luotujen käsitystemme pohjalta ja reagoimme opituilla tavoilla. Siksi menneen tutkiminen voi olla joskus jopa tärkeämpää kuin ainainen tähän hetkeen keskittyminen. Juurien, haavojen ja egon tunteminen tuo meille ymmärrystä siitä, miksi koemme elämän kuten koemme, miksi reagoimme kuten reagoimme. Tämä taas antaa mahdollisuuden toimia toisin tai vapautua niistä tarinoista, joiden kantaminen tekee kipeää. Se ei todella ole helppoa, mutta mahdollista se on."
Tämä onkin minulle ajankohtainen ja mielenkiintoinen prosessi, sillä luen juuri nyt päiväkirjojani, joiden kirjoittaminen on alkanut jo 34 vuotta sitten!













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti