Antti Rönkä, Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen - Pelosta, kirjoittamisesta ja kirjoittamisen pelosta

Isä Petri Tamminen kysyy pojaltaan Antti Röngältä kuulumisia, ja tästä seuraa melkoinen määrä sähköpostikirjeitä. Aluksi keskustellaan lähinnä kirjoittamisesta ja kirjoittamisen pelosta. Vähitellen päästään käsittelemään muita pelkoja, joita kummallakin on ja on ollut runsaasti.

Pikkuhiljaa mennään yhä syvemmälle Antin elämän suuriin traumaattisiin pelkoihin, joista isällä ei ole ollut tietoa ja jotka ovat jättäneet syvät arvet Anttiin. Isä kysyy itseltään täynnä syyllisyyttä, miksi hän ei nähnyt, miksi hän ei ymmärtänyt, miksi hän antoi väärän toimintamallin tai vääränlaiset ajatukset malliksi.

Kirjan aihe on rankka, mutta on ihanaa ja helppoa lukea kahden erittäin taitavan ja fiksun kirjoittajan selkeää ajattelua ja punnittuja virkkeitä. Luin kirjan parissa päivässä ja pidin siitä 200-%sesti. Rehellisyys on viiltävää, koskettavaa ja rohkeaa.

Petri Tammisen Musta vyö ja Antti Röngän Jalat ilmassa muodostavat tämän yhteisen kirjekirjan kanssa kokonaisuuden. Suosittelen lukemaan kaikki. Järjestyksellä ei ole muuten väliä, mutta Silloin tällöin onnellinen kannattaa lukea viimeiseksi. Tällöin kokonaisuus hahmottuu parhaiten. Minä luin Mustan vyön ensin, ja sen jälkeen  Jalat ilmassa.

Näistä linkeistä pääsee lukemaan postaukseni Musta vyö- ja Jalat ilmassa -romaanista:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Petri+Tamminen

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Antti+R%C3%B6nk%C3%A4

Kiitos kirjoista Antti Rönkä ja Petri Tamminen!