Lukemani versio on tekijän tiivistämä lapsilukijoita varten. Kirjan on kuvittanut A.Lindeberg, (Aleksander Lindeberg) joka on minulle ennestään tuntematon kuvittaja ja alkoi kiinnostaa enemmänkin.
Ihastuin sekä tarinaan että kuviin. "Harvan kansan lapsella on onnea saada käsiinsä tällaista satukirjaa", kirjoitti arvostelu vuonna 1944. Niinpä! Viimeisin uusintapainos on käsittääkseni vuodelta 1984, mutta tekijän alkuperäisin valokuvin. Toivoisin, että kirjasta otettaisiin uusintapainoksia edelleen, ja varsinkin tästä Lindebergin kuvittamasta. Kuvat ovat sydämeenkäyviä, ja olisi hienoa päästä näkemään jostain arkistojen kätköistä esille kaivetut alkuperäismaalaukset.
Kritiikeissä Pessin ja Illusian (1963) kuvitus todettiin taiturilliseksi, viehättäväksi, värikylläiseksi, taiteelliseksi ja modernisti tyylitteleväksi. (https://kuvittajat.fi/kuvittaja-posts/aleksander-lindeberg-satutaiteen-mestari)
On sota. Kuuluu tykkien jylinää, näkyy ihmisiä, jotka juoksevat ja maastoutuvat tulikeppien kanssa. On lähestyviä räjähdyksiä. Näkyy juomaan kurottautunut mies, joka ei ehtinyt juoda, kun kuolema korjasi. Sota on taustalla. Pessi ja Illusia elävät kuitenkin omaa pientä elämäänsä muiden metsän eläinten kanssa. Eläimet ja luonto on kuvattu biologisesti oikein, mutta inhimillisesti korostaen. Se juuri tekee tarinasta viehättävän. Närhi on kaiken tietävä juorukello, kirjeenkantaja Kimalainen kuljettaa postia kasvilta toiselle, varikset ovat ärhäköitä jengiläisiä, ja sepelkyyhkypariskunta kujertelee toisilleen rakkauden sanoja. Kaiken keskellä pieni metsänpeikko Pessi ja keijukainen Illusia elävät liikuttavasti elämäänsä. Fakta ja fiktio lomittuvat.
Illusian hyvyys, viattomuus ja positiivinen toiveikkuus vetoavat niin, että Ristilukkikin, joka ensin katkaisee Illusian siivet, tekee viimein jotain hyvää Illusian hyväksi, ensimmäistä kertaa elämässään.
Metsänpeikolla ja keijukaisella on pysäyttävä vaikutus myös hyytävän pahaan lumikko Martesiin. Jo heidän katseensa saa Martesin epävarmaksi. Lopulta keijukaisen kudin rohkean Pessin kädessä koituu Martesin kohtaloksi, ja peikko ja keijukainen pelastuvat varmalta näyttäneeltä kuolemalta. Pessi on Illusialle reipas toveri ja turvallinen tuki.
Kun kevät vihdoin koittaa, Pessille ja Illusialle syntyy pieni ihme: Metsän prinsessa, uusi ihminen, johon kirjailija Kokko ehkä lataa kaiken toivonsa ihmisyyden ja rauhan palaamisesta. Pessin ja Illusian tarina on ehyt ja etenee mielenkiintoisesti ulkopuolisen kertojan kertomana, mutta sen rikkoo ensimmäinen ja viimeinen jakso, jossa kertojaksi tuleekin minä-kertoja. Jaksot poikkeavat tyyliltään itse tarinasta. Kirjailija itse tulee tarinaan mukaan ja etäännyttää tarinan faktatasolle. Onko kotioloissa ja perheen läheisyydessä näkyvissä Illusian läsnäolo, positiivisuus, onnellisuus ja rakkaus? Siksikö alku ja loppu kertovat perheen arikisista, mutta onnellisista kokemuksista?
Suuren ja pitkään jatkuneen jyrinän jälkeen Pessi nousee pesästä ja tarkastelee sodan aiheuttamia tuhoja:
"Kun Pessi tuli ulos, hän hämmästyi suuresti. Hän ei ollut tuntea Vaaraa samaksi, mikä se oli ollut ennen. Kaikkialla oli katkenneita puita, jotka makasivat maassa pitkänään tai riippuivat tyvipäästään eri pitkissä kannoissa. Kaikkialla oli suuria kuoppia, nurinkääntyneitä maakokkareita, jotka olivat haudanneet allensa sinivuokkoja ja leskenlehtiä. Pessi ei tiennyt, mikä tuhon oli aiheuttanut, mutta hän tunsi, että jotakin kauhistuttavaa tapahtuisi."Kuvauksesta tulee mieleen nykyiset metsien avohakkuut, jotka tuhoavat metsät vastaavalla tavalla. Eläimet ja luonto ovat vaikeuksissa ja joutuvat sopeutumaan uusiin olosuhteisiin. Järvet rehevöityvät, ja esimerkiksi helmipöllöt ovat jo harvinaistuneet silmälläpidettäviksi, koska pesimispuita ja suojaisia metsiä ei ole. Avohakkuualueilla, täydellisessä tuhon maisemassa, ei voi varmastikaan elää yksikään metsänpeikko tai keijukainenkaan.
***
Seuraavista linkeistä saa mielenkiintoista lisätietoa Aleksander Lindebergistä:
Sisko Ylimartimon artikkeli Aleksander Lindeberg - Satutaiteen mestari
https://kuvittajat.fi/kuvittaja-posts/aleksander-lindeberg-satutaiteen-mestari
Helena Pilkkeen esittely Sisko Ylimartimon kirjoitamasta Lindebergin elämäkerrasta: Ylimartimo, Sisko: Aleksander Lindeberg Mestarillinen ja monialainen kuvataiteilija.
https://agricolaverkko.fi/review/tuottelias-taiteilija-jai-osin-tuntemattomaksi-2/
Lindebergin elämäkerta taitaa mennä nyt lukulistalle!
Tämä on yksi lempisaduistani.
VastaaPoistaMinä luin sen vasta nyt, vanhana :)
Poista