14/07/2024

Ragnar Jónasson: Sumu. Englanninnoksesta suomentanut Oona Nyström.



Sumu päättää Ragnar Jónassonin Hulda-trilogian. Se on ilmestynyt suomeksi 2022. Lukiessani mietin pitkään kirjan nimeä. Sumu? Kysehän on kuitenkin joulun ajan lumimyrskystä erittäin syrjäisellä seudulla, jossa vain aviopari Einar ja Erla asuttavat yksinäistä maataloa. Tämä kirjahan se olisi voinut olla nimeltään Lumiskokea, kuten aiemmin lukemani Ari Thor - sarjan aloitusosa on. Toisaalta kirjan nimenä olisi voinut olla myös Pimeys, joka puolestaan aloittaa Hulda-sarjan. Kirjan nimi selviää kyllä myöhemmin, vasta loppupuolella, kun lukija ymmärtää, millaisesta kauhistuttavasta sumusta on kyse. 

Joulua valmistellaan ja tytär Annaa odotetaan, mutta hänestä ei kuulu mitään, vaikka ihan kohta on jo aika syödä jouluateria ja avata lahjat. Ettei vain hänelle olisi sattunut mitään...

Einarin ja Erlan totutun kaavan mukaista hiljaiseloa ja joulunviettoa tulee aatonaattona häiritsemään vieras mies, joka sanoo eksyneensä lumimyrskyssä. Hän on kiitollinen saamastaan suojasta ja ateriasta sekä yöpaikasta. Kohteliaskin hän on, mutta pian Erla huomaa miehen valehtelevan. Pikku lipsahduksia ja epäloogisuuksia tulee suusta tuon tuostakin. Koska sää on erittäin huono, Einar ja Erla eivät voi lähettää miestä matkoihinsa. Sovitaan, että hän saa jäädä yöksi, mutta nukkumaan mennessään Erla lukitsee makuuhuoneen oven. Koska Erla ei pysty nukkumaan, hän kuulee, kuinka mies liikuskelee talossa. Mitä hänellä oikein on mielessään? Millä asioilla hän oikein on? Ei ainakaan hyvillä asioilla.

Hulda-sarja sisältää rikosten lisäksi taitavasti rakennettua kauhua, ensimmäinen osa Pimeys ja viimeinen osa Sumu kaikkein eniten, niin että herkän lukijan piti varoa aivan yömyöhällä niitä lukemasta. Saari-osassa on myös kauhuelementtejä, mutta lievemmin. 

Mielenkiintoista on, että Pimeys on tarinan loppu, ja rikosetsivä Hulda Hulda Hermannsdóttir lähestyy siinä eläkeikää. Jatko-osissa Saari ja Sumu kuljetaan kronologisesti taaksepäin, niin että Saaressa Hulda on noin viisikymmentä, ja Sumussa noin neljäkymmentävuotias. Trilogiasta selviää loistavasti Huldan työ ja elämä, jotka eivät todennäköisesti jätä ketään kylmäksi.

Huh, olenpa viettänyt intensiivisen lukuviikon Ragnar Jónassonin kirjojen parissa! Olen nyt lukenut putkeen sekä Ari Thor -sarjan kolme osaa että Hulda-sarjan kolme osaa. Suosittelen kyllä kumpaakin sarjaa, mutta henkilökohtaisesti koin Hulda-sarjan vaikuttavampana. 

Tässä kohtaa kiitän E-kirjaformaattia, joka mahdollisti lukumaratonin ilman paperikirjojen odottelua kirjastosta. Palvelun tarjoajana on BookBeat.  Näistä kiitoksista huolimatta arvostan kirjastolaitosta suunnattomasti, enkä aio koskaan luopua sen käyttämisestä.

Nyt saa Islanti hetkeksi jäädä. Lukupino tarjoilee seuraavaksi luonnon ihmeitä.


Alla olevasta linkistä pääsee lukemaan postaukseni tähän asti lukemistani Jónassonin kirjoista:




Ragnar Jónasson: Saari. Englanninnoksesta suomentanut Oona Nyström



Olen nyt Ragnar Jónassonin kanssa lukuputkessa. Nyt oli vuorossa Hulda-sarjan 2.osa Saari, joka ilmestyi suomeksi 2021.

Järisyttävän 1. osan jälkeen jäin miettimään, mitäs nyt, miten sarja nyt jatkuisi, kun Huldan ura päättyi. Hyvinhän se jatkui, koska sarjan etenemisjärjestys noudattaakin  kronologiaa käänteisessä järjestyksessä: edetään lopusta kohti alkua. Mielenkiintoinen ratkaisu!

Rikosetsivä Hulda Hermannsdottír on sarjan aloittavassa osassa eläköitymässä. Kakkososassa hän on n. 50-vuotias, ja kolmannessa osassa noin nelikymppinen. Hän on mielestäni terävyydessään ihailtava ja inhimillsyydessään samastuttava. Saaressa ratkotaan sekä nykyhetken että 10 vuoden takaisia kuolemantapauksia, jotka yllättäen liittyvätkin yhteen. Molemmat tapaukset ovat ns. suljetun paikan mysteereitä. Syylliset ratkeavat vasta aivan viime metreillä Huldan ansiosta. Pisteet siitä.
Saaressa on mukana myös kauhuelementtejä. 

Saaressa on mielestäni myös turhan paljon rönsyjä. Nykyhetken nuorten aikuisten ihmissuhdemuisteluita vatvotaan turhan tarkasti, ja yhden henkilön perhe ja pienet lapset jäävät vain maininnaksi, vaikka ne henkilön puheissa tuntuvat olevan ehdottoman tärkeitä. Tuntuu, että kirjailija ei oikein ole osannut päättää, mihin suuntaan tarinaa kuljettaisi tai mitkä rönsyistä voisi karsia pois. Olen aiemminkin törmännyt ilmiöön, että trilogiaksi tarkoitetun sarjan kakkososa on heikompi kuin aloittaja ja lopettaja. Hyvä tarina se silti on ja pitää otteessaan hyvin.

Suljetun paikan mysteerit selviävät lopulta Huldan terävyyden ansiosta, ja syynä ovat inhimilliset tunteet. 

Luin kirjan E-kirjana BookBeat-palvelussa, josta kuvakin on kopioitu.

Ragnar Jónasson: Pimeys. Suomentanut Vilja-Tuulia Huotarinen




Pimeys on  Ragnar Jónassonin Hulda-sarjan ykkösosa. Hulda-sarja on ilmestynyt emnen Ari Thor -sarjaa, mutta luin ne toisessa järjestyksessä: ensin Arit, nyt on menossa Huldat. Pimeyden on suomentanut Vilja-Tuulia Huotarinen, ja se ilmestyi suomeksi 2021.

Nyt on kiva lukuputki päällä. Luen Jónassonin dekkareita E-kirjana. Rikosetsivä Hulda Hermannsdóttirin pitkä ura on loppumassa. Eläkeikä lähestyy. Yllättäen nuori pomo määrää Huldan jäämään eläkkeelle jo aiemmin (mieluummin heti), koska hänen tilalleen on jo palkattu nuori mies. Pomo myöntyy parin viikon lisäaikaan, jolloin Hulda voisi puuhastella jotain jonkun vanhan jutun parissa. Hulda päättää palata venäläisnaisen hukkumistapaukseen, jonka tutkinta on hänen mielestään huonosti hoidettu. 

Yksikkönsä parhaimpiin kuuluvana etsivänä hän pääseekin tapauksessa syvemmälle kuin kukaan muu. Hukkuminen ei olekaan onnettomuus, vaan murha. Samalla selviää toisenkin venäläisnaisen katoamistapaus. Tapahtuu vielä kolmaskin katoaminen, ennen kuin asiat selviävät - karmealla tavalla, ja ainakin lukijalle. Poliisille tapaukset jäävät edelleen selvittämättömiksi.

No huh huh, mikä kirja! Todellakin otteessa pitävä jännäri! Huldan persoona ja elämänvaiheet luodaan hienosti. Hulda on valtavan terävä, mutta sosiaalisuudessa hän on enemmänkin oman tien kulkija kuin tiimipelaaja. Hänen elämässään on ollut vaikeita aikoja ja asioita, jotka ovat jättäneet jälkiä hänen persoonaansa. Ikänsä vuoksi hän joutuuu työpaikallaan nuoren miespomon ja hänen hyvävelikavereidensa väheksymäksi ja ylitallatuksi. Yli 60-vuotias nainen on kertakaikkisen mummo, hönö, näkymätön, epäilyttävä, riipppumatta siitä, että hän on yksikkönsä parhaimpiin kuuluva tutkija, vaikkakin hitaampi kuin nuoremmat, mutta samalla huolellisempi ja terävämpi. Pitkän kokemuksensa ansiosta hän näkee valehtelijat ja asioiden salaajat helposti. Hulda on mielenkiintoinen ja samastuttava persoona, ja tarvittaessa hänestä löytyy auktoriteettia, joka toimii myös ylimielisiin nuoriin miehiinkin, vaikka vain uran viimeisenä päivänä.

Kirjan loppu on sellainen, että on aivan pakko jatkaa seuraaviin osiin. Pimeys teki suuren vaikutuksen, eikä ole ihme, että se on  Jónassonin kansainvälinen läpimurtoteos. Pidin siitä ehkä enemmän kuin Ari Thor-sarjan aloittajasta Lumisokeasta. Koko sarjaa ei voi vielä tässä vaiheessa verrata toisiinsa.

Luin kirjan E-kirjana BookBeat -palvelusta, josta kuvakin on kopioitu.


07/07/2024

Ragnar Jónasson: Repeämä. Englanninkielisestä laitoksesta suomentanut Antti Saarilahti.



Nyt tuli tällainen putki, että luin kaikki Ragnar Jónassonin tähän mennessä ilmestyneet Ari Thor-sarjan osat peräjälkeen. Olen kirjoittanut niistä blogiini. Repeämä on ilmestynyt vuonna 2024. Lisäksi blogissa on  postaus myös Jónassonin yhdessä Katrin Jakobsdottirin kanssa kirjoittamasta Reykjavikista.

Ari Thor- sarjaan kuuluvat osat Lumisokea, Tuhkayö ja Repeämä sekä marraskuussa 2024 ilmestyvä Sydäntalvi. Lisäksi häneltä on ilmestynyt Hulda-sarja, johon kuuluvat teokset Pimeys, Saari ja Sumu. Nekin voisi lukea jossain vaiheessa, ehkäpä seuraavaksi.

Repeämän lähtötilanne on se, että pohjoiseen pikkukaupunkiin tulee rikkaan turistin mukana verenvuotokuume, ja kaupunki määrätään karanteeniin. Ihmiset eristäytyvät koteihinsa, ja poliiseilla on aikaa näpräillä omien henkilökohtaisten asioidensa sekä yli 50 vuotta sitten tapahtuneen syrjäisen paikan kuolemantapauksen parissa. Etelässä, Reykjavikissa, sen sijaan tapahtuu rikoksia: vakava pahoinpitely, josta seuraa kaksivuotinen kooma ja kuolema, yliajo, lapsenryöstö. Lisäksi on poliittista vehkeilyä. Asioiden selvittäjänä on jälleen kerran toimittaja Isrun, vaikka tokihan poliisikin on mukana kuvioissa. Juoni on tältä osin mielenkiintoinen ja looginen.

Vanhan kuolemantapauksen selvittelyssä Ari Thor osoittaa pätevyytensä ja terävyytensä. Tapahtuman osalta juoni on mielenkiintoinen ja monimutkainen. Kyseessä on arvoitus, jonka selvittämisessä avustajina on joukko amatöörejä ja hyväkuntoisia vanhuksia. Toimittaja Isrun auttaa vähäisellä panoksella tässäkin tapauksessa. Ari Thor sen kuitenkin ratkaisee, ja kun hän kertoo tarinan eri kuvioita ja ratkaisua "nauttien huomion keskipisteenä olemisesta", tulee väkisinkin mieleen mestarisalapoliisi Hercule Poirot.

Repeämässä on siis kaksi erillistä tarinaa, joilla on vain vähäinen yhdistävä osa. Lisäksi on muitakin tarinoita: poliisien ja toimittajan yksityiselämään liittyviä. Osa niistä on mielestäni ehkä turhiakin rönsyjä.

Jäin miettimään tälläkin kertaa kirjan nimeä. Miksi se on, mikä on? Mikä repeää? Usko ihmisiinkö?

Aiempien sarjan osien postaukset löytyvät alla olevasta linkistä:


Lisäksi voi kurkistaa Reykjavik-postaukseeni, jos kiinnostaa. Tälle kirjalle en varauksettomasti lämmennyt.

Luin Ari Thor -sarjan E-kirjoina BookBeat-palvelusta, josta kuvakin on lainattu.

05/07/2024

Ragnar Jónasson: Tuhkayö. Englanninkielisestä laitoksesta suomentanut Antti Saarilahti.


                                                                        


Ragnar Jónassonin Tuhkayö on toinen osa Ari Thor -sarjasta. Sen on suomentanut englanninkielisestä laitoksesta Antti Saarilahti 2023. En tiedä, olenko ollenkaan oikeassa, vai kuvittelenko vain, mutta "mutu-tuntumalla" suomen kieli on Tuhkayössä jotenkin jämäkämpää kuin ensimmäisessä osassa. Voikohan suomentamisella englannin kielestä olla vaikutusta asiaan? Jokuhan on jo miettinyt ilmaisuja, ennen kuin suomentaja ryhtyy töihin. Suomentajalla on siis mahdollisesti käytössään kaksi versiota (islanninkielinen ja englanninkielinen), joten sanavalintoja voi ehkä verrata ja valita parhaan. Suomennettaessa suoraan alkukielestä suomentaja on ehkä enemmän omillaan. Tämäkin on siis pelkkää mutu-tuntumaa.

Tuhkayössä kirjailija käyttää taas luontovertausta kuvaamaan kirjan tunnelmia. Sarjan ensimmäisessä osassa, Lumisokeassa, uhkaa loi lumi, tällä kertaa tulivuoren purkauksen aiheuttama tuhkasumu ja pimeys. Tässä luontoviitaus toimii mielestäni hyvin. Joka paikkaan tunkeutuva tuhkamassa pimentää näkymät ja estää näkemästä tapahtumia selkeästi. Menneisyydessä tapahtuneet asiat ovat hautautumassa tuhkaan, mutta tulevat esille viime hetkillä.

Juonenkuljetuksessa on kaksi aikatasoa: tarkemmin määrittelemätön menneisyys ja nykyhetki, jossa pienessä syrjäkylässä löydetään miehen pahasti runneltu ruumis. Sekä poliisit että media alkavat tutkia tapausta. Asia on vakava, mutta pienen poliisilaitoksen koko miehistö ei valitettavasti ole parhaimmillaan henkilökohtaisten asioidensa vuoksi. Ajatukset ovat muualla sekä To'masilla, Arilla että varsinkin Hlynurilla, joka on kertakaikkisesti menettämässä otteensa työntekoon ja vaikutta uupuneelta. Esimies on huolissaan hänestä, mutta kiireiden vuoksi kehityskeskustelun käyminen lykkääntyy.

Aluksi hämmennyin henkilöiden määrästä ja näkökulmien äkkinäisestä vaihtumisesta, mutta lukiessani aloin tehdä ihmissuhdekaaviota, joka selkeytti asioita. Silti jäi tunne, että ihmisiä ja  keskeneräisiä juonisäikeitä jäi irralleen turhan paljon. Ehkä niihin tulee lisätietoa seuraavissa osissa. Selvisihän tässä jo kuitenkin Arin rakkausasioita, jotka ensimmäisessä osassa jäivät pähkäilyvaiheeseen.  Rikostutkinnan keskellä hän saa esittää jopa romanttista sankaria, mistä tosin seuraa sairaalareissu.

Tuhkayössä viitataan monenlaisiin rikoksiin ja ikäviin asioihin tutkittavana olevan kuolemantapauksen lisäksi. On väkivaltaa, alistamista, raiskauksia, itsemurhia, ihmiskaupaa ja sen tuomaa elinikäistä orjuutta, mutta onneksi rikoksilla ei mässäillä. Ne ovat taustalla, mutta vaikuttavat nykyhetken asioihin.

Vaikka poliisimiehet ovat hieman tylsässä terässä, onneksi on voimanaisia, jotka saavat asioihin selkeyttä ja ratkaisuja. 

Pidin Tuhkayöstä  hieman enemmän kuin Lumisokeasta. Mielenkiinto on herännyt,  ja suhtaudun positiivisin odotuksin sarjan muihin osiin. Postaukseni Lumisokeasta on luettavissa alla olevasta linkistä:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Ragnar+Jonasson