Antti Rönkä: Kiltti poika

Antti Röngän Kiltti poika (2024) on hänen kolmas romaaninsa. Olen lukenut ne kaikki. Lisäksi olen lukenut kirjeenvaihtokirjan, jonka hän kirjoitti yhdessä isänsä Petri Tammisen kanssa. Näistä muodostuu kokonaisuus, joka mielestäni  kannattaa lukea järjestyksessä:

                   Jalat ilmassa (2019)

        Silloin tällöin onnellinen: Pelosta, kirjoittamisesta ja kirjoittamisen pelosta (2020 yhdessä Petri Tammisen kanssa)

        Nocturno 21:07 (2021)

Takakansitekstin mukaan "Entistäkin kirkkaammin kirjoittavan lahjakkaan prosaistin kolmas romaani sanoittaa omat rajat rikkovaa kiltteyttä, millenaalisukupolven yksinäisyyttä ja alati yltyvää ahdistusta."

Olen takakansitekstin laatijan kanssa samaa mieltä kirjoittamisen kirkkauden ja lahjakkuuden osalta, mutta alati yltyvän ahdistuksen osalta en. Kun olen lukenut kaikki Röngän neljä kirjaa, jossa käsitellään rajuja kiusaamiskokemuksia, ahdistusta ja masennusta, olen sitä mieltä, että tässä romaanissa minäkertojan ahdistus on jo helpottamassa, ei suinkaan yltymässä. Kipeät asiat ovat edelleen olemassa, mutta minäkertoja voi nähdäkseni jo katsoa niitä hieman etäämmältä. Ehkä lähellä on aika, jolloin niistä voi päästää irti. 

Kiltti poika kertoo ajallisesti yhden viikonlopun tapahtumista, mutta minäkertojan pään sisällä matkataan kauemmas kouluaikaan, jolloin kiltti ja herkkä poika joutuu pitkäkestoisen ja rajun koulukiusaamisen kohteeksi. Sen seurauksena on ahdistusta, masennusta ja itsetuhoisuutta. 27-vuotissyntymäpäivänsä aikoihin minäkertoja toimii ulkoisesti uskottavasti ja aikuismaisen kohteliaasti, jopa sosiaalisestikin, mutta pään sisällä myllertää edelleen. Kielen tasolla Rönkä kuvaa henkilönsä epävarmuutta taitavasti ajatuksella ja sen pois vetämisellä, lauseella ja sen kumoamisella.

Liika kiltteys, introverttiys, arvottomuuden tunne, epävarmuus, masennus, koulukiusaaminen ovat tuttuja asioita, joihin olen törmännyt joko omassa tai läheisteni elämässä. On tärkeää, että niistä puhutaan. On tärkeää, että niitä ei ohiteta. On tärkeää, että myös hiljaiset tai puhumattomat saavat apua.

Antti Rönkä kirjoittaa kipeistä asioista rehellisen rohkeasti, mutta samalla kauniisti. Tekstissä on paljon tarkkoja havaintoja, syviä ajatuksia ja tarkoin mietittyä kielenkäyttöä. Sitä on mukava lukea. Päähenkilölle toivoo kaikkea hyvää.

Mahdollisten kirjallisuuspalkintojen lisäksi Antti Rönkä ansaitsisi mielestäni myös jonkin mielenterveyttä edistävän järjestön  huomionosoituksen tai palkinnon.

Alla olevasta linkistä pääsee lukemaan blogipostaukseni Röngän aiemmin ilmestyneistä kirjoista:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Antti+R%C3%B6nk%C3%A4

Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli. Suomentanut Kaarina Helakisa. Kuvittanut Ilon Wikland.

- Voi Nangilima! Niin, Joonatan, Joonatan, minä näen valon! Minä näen valon!

Luin Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielen, kun suunnittelin meneväni katsomaan Helsingin Kaupunginteatterissa parhaillaan esitettävää näytelmää, joka on tehty kirjan pohjalta. 

Kuinkahan monta kertaa olen kirjan lukenut? Veljeni Leijonamieli on yksi vaikuttavimmista aikuisiällä lukemistani kirjoista. Se on luokiteltu lasten- ja nuortenkirjallisuudeksi. Siinä on fantasiakirjallisuuden piirteitä: siirtyminen toiseen maailmaan, hyvä ja paha, uskollisuus, rohkeus ja suuri taistelu. On kuitenkin suuri vääryys, jos se mielletään "vain" lastenkirjallisuudeksi, sillä se on kestävää kaunokirjallisuutta, joka käsittelee syviä teemoja.

Veljeni Leijonamieli kertoo kahden veljeksen tarinan, joka yhdistyy Ruusulaakson ja Kirsikkalaakson asukkaiden tarinaan. Kyse on vakavista asioista: elämästä ja kuolemasta sekä kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuudesta. Kyse on rakkaudesta, rohkeudesta ja toivosta pahuuden keskellä. 

Hirmuhallitsija Tengil pitää ihmisiä yksinvaltaisessa otteessaan, kiduttaa ja tappaa. Kuinka hirveää (ja valitettavasti niin totta todellisuudessakin) on se, että hallitsija voi yhdellä sormenosoituksellaan määrätä, kenen elämä päättyy joko teloitukseen tai kidutukseen.

Tengilillä on apunaan sokeasti totteleva sotilaslauma ja ikiaikainen hirviö Katla. Hän vaikuttaa voittamattomalta, kun ihmisten vapaa liikkuminen ja ruuan saantikin on estetty. 

Kirjassa Tengil kukistetaan, mutta tuntuu, että todellisuudessa Tengil elää ja on suorastaan monistunut. Niin paljon sortoa ja pahaa tällä hetkellä maailmassa on. Pelottavasti pahan voimat myös liittoutuvat.

Veljeni Leijonamieli on tunnekasvatusta parhaimmillaan. Elämää ei tarjoilla lapsillekaan sokerihuurrettuna vaahtokarkkina, vaan myös pelottavat asiat tuodaan päivänvaloon. Ollaan kuitenkin hyvän puolella, iloitaan elämästä ja rakastetaan lähimmäisiä.

Tämä kirja olisi luettava vähintään kerran elämässä. Kunpa lapsille yhä enemmän tarjottaisiin kirjoja kännyköiden ja tablettien sijasta! Kunpa lapsille luettaisiin ja koettaisiin yhdessä pelottaviakin tunteita, mutta lapsi  turvallisesti aikuisen kainalossa! Kunpa lasten ja nuorten kanssa keskusteltaisiin tunteista ja ajatuksista! Ehkä silloin lapset oppisivat olemaan hyvän puolella, eivätkä puukottaisi tai hakkaisi toisiaan, niin kuin viime aikoina on tapahtunut.

Aion jatkaa kirjahyllyni uumenista löytyvien Lindgrenin kirjojen uudelleen lukemista muun lukemisen ohella. Alla olevasta linkistä voi lukea postaukseni Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirjoista 1939 - 1945 ja Jens Andersenin kirjoittamasta elämäkerrasta: Astrid Lindgren: tämä päivä, yksi elämä.

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Astrid+Lindgren

Kirjakuvan somisteena on kuva uskomattomista revontulista torstaina 12.9.2024.

JP Koskinen: Ukkoslintu

Kuvan kukkakimppu ei liity mitenkään olennaisesti JP Koskisen Ukkoslintuun (2024), mutta mielestäni se voi kuvata trilogian runsautta. Aiemmat osat, Tulisiipi, Haukansilmä ja päätösosa Ukkoslintu kattavat ajan  Amerikan Yhdysvaltojen intiaanisodista toisen maailmansodan jälkeiseen kylmään sotaan ja avaruuden kilpavarusteluun. Mukaan mahtuu myös Venäjän vallankumous, Suomen sisällissota, Neuvostoliiton synty ja ensimmäinen maailmansota Euroopan länsi- ja itärintamalla. Melko runsas siis.

Kuvataan pitkää aikaa, ja valaistaan monien maiden historiaa, ja varsinkin ameikansuomalaisen Kuuran suvun henkilöhistoriaa. Laajaan aikaperspektiiviin mahtuu paljon ihmisiä ja paljon tapahtumia. Trilogiasta voisi ehkä puhua sukukronikkana se laajuuden vuoksi, paitsi, että kronikkaan on kirjoitettu historiallisia tapahtumia aikajärjestykseen. Koskisen trilogiassa näin ei ole.

Tulisiipi, joka ilmestyi ensimmäisenä, kertoo pojanpoika Kaarlen (Charles) tarinan. Toisena ilmestynyt Haukansilmä puolestaan kertoo isoisä Yrjön (George) tarinan, ja kolmantena ilmestynyt Ukkoslintu kertoo keskimmäistä sukupolvea edustavan Jannen (James) tarinan. Janne on Kaarlen setä. Trilogian osat voi varmaan lukea erillisinä teoksina, mutta kuitenkin niissä toistuvasti viitataan aina sukuun. Olisi mielenkiintoista kuulla, miksi kirjailija on valinnut epäkronologisen esitystavan. Ukkoslinnussa kyllä viitataan aiempiin osiin, mutta ainakin minun piti ponnistella miettiessäni, miten tämä nyt tähän liittyy ja kuka olikaan kuka, koska aiempien osien lukemisesta on aikaa. Jonkinlainen sukupuu olisi helpottanut lukijaa.

Ukkoslinnun kertojana on James Frost, eli suomalaisittain Janne Kuura, joka lähtee Duluthista 16-vuotiaana New Yorkiin päämääränään ansaita elantonsa toimittajana. James on rehti ja eteenpäin pyrkivä, rohkea ja iästään huolimatta erittäin aikuinen. (Ero tuntuu huomattavalta nykyajan teineihin verrattuna.) Takakannen mukaan: "Kun Euroopassa raivoaa suursota, The New York Timesin toimittaja Janne Kuura ymmärtää, että käynnissä on mannerlaattoja ravisuttava muutos."

Mielenkiintoinen henkilöhahmo on myös Jamesin ystävä, sivistynyt ja kielitaitoinen apassi, Nopea Hirvi. Yhdessä he kokevat ensimmäisen maailmansodan järkyttäviä tapahtumia länsi- ja itärintamalla. 

Susan, Olga ja Vera vaikuttavat omilla tavoillaan Jamesin elämään. Persoonina heidätkin on hyvin kuvattu, niin kuin muutkin kirjan henkilöt. Kaikki henkilöt ovat moniulotteisia, kokonaisia persoonia.

Henkilöhahmojen lisäksi Ukkoslinnun vahvuutena on historian tapahtumien kuvaaminen uskottavasti. Tämä sopii koko trilogiaankin. Lisäksi Koskisen kieli on sujuvaa ja selkeää, mitä arvostan kovasti.

JP Koskinen on taitava kirjoittaja ja hyvä tarinankertoja. Etuliepeen mukaan "JP Koskinen (1968) on lukuisilla kirjallisuuspalkinnoilla huomioitu pitkän linjan kirjailija. Kaksinkertaisen Finlandia-ehdokkaan tuotanto sisältää kymmeniä romaaneja, tietokirjoja ja lastenkirjallisuutta. Tulisiipi (2019) voitti Savonia-palkinnon, Vuoden kirja -palkinnon ja oli ehdolla Finlandian saajaksi. Haukansilmä (2021) valittiin Savonia-palkintoehdokkaaksi."

Kirjasta löytyy pohdintoja myös muualta, mm. näiden linkkien takaa.

https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/search?q=Ukkoslintu

https://kiiltomato.net/critic/jp-koskinen-ukkoslintu/

Postaukseni Haukansilmästä ja Tulisiivestä avautuvat alla olevasta linkistä:

 https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=JP+Koskinen

Jukka Aalho & GPT-3: Aum Golly: Tekoälyn runoja ihmisyydestä. Jukka Aalho & ChatGPT: Aum Golly 2: Tekoälyn kuvitettuja runoja ihmisyydestä. Kuvittanut Midjourney.

 Mitä tiedän roboteista? 

• Ne ovat tieteiselokuvien hahmoja (esim. R2-D2 Tähtien sota -elokuvissa, T-101 Terminator-elokuvissa).
• Niitä käytetään lääkärien apuna leikkauksissa ja niiden avulla voidaan kuntouttaa halvaantuneita potilaita kävelemiseen. 
• Apteekissa robotti lajittelee lääkepakkauksia ja tipauttaa niitä farmaseuttien kautta asiakkaille.
• Oulun Sokos Herkun kuljetusrobotit kuljettavat asiakkaille ruokia, näyttävät sympaattisilta ja osaavat toimia liikenteessä. (Lisätietoa: https://arina.fi/news/robotit-saapuivat-oulun-sokos-herkkuun/ Luettu 1.8.2024)

Mitä tiedän tekoälystä?

• Öööö...
• Opiskelijat kuulemma käyttävät sitä koevastauksissa tai kirjoittavat sen avulla tekstejä, joita esittävät ominaan.

Haparoivat tiedot ja ajatukset liittyvät lähinnä elokuvien ja kirjallisuuden dystopiamaailmoihin. Mm. Piia Leinon kirjassa Lakipiste älylaitteisiin tulee yllättäviä toimintahäiriöitä, ja samanaikaisesti alkaa tapahtua outoja kuolemantapauksia. Laitteet alkavat elää oman tahtonsa mukaisesti ihmisiä vastaan.

Dystopiamielikuvien vuoksi tekoäly liittyy mielessäni juurikin uhkakuviin: ihmisten tyhmistymiseen, huijaamiseen, kirjoitustaidon rapautumiseen,  henkilötietojen kaappaamiseen, pankkitilien tyhjentämiseen... Tätä taustaa vasten Jukka Aalhon & GPT-3:n, ChatGPT:n ja Midjourneyn yhteistyön tuloksena syntyneet runokirjat Aum Golly ja Aum Golly 2 tekivät suuren vaikutuksen.

Hämmästyin: Tätäkö on tekoäly? Voiko se tuottaa näin vaikuttavia runoja? Voiko se olla näin inhimillinen, sympaattinen ja viisas? Positiivisia ajatuksia syntyi myös kirjailijan taitavuudesta sekä kirjailijan ja tekoälyn rehellisestä kumppanuudesta, jonka Aalho tuo kokoelmien alussa hienosti esille. Hän esittelee tekijät ja tekijöiden osuudet tekstien tuottamisessa. Hän myös sanoo vastaavansa teosten sisällöstä. Ei siis huijata mitenkään! Voi tutustua huoletta, ja voi iloita ja nauttia tästä yhteistyömuodosta.

Esittelen seuraavaksi muutamia minua ilahduttaneita runoja. Kirjailijan kirjoittamat syötteet on lihavoitu samoin kuin runoteoksessakin. Lihavoimaton osuus on tekoälyn tuottamaa. Kursivointi on oma valintani tähän blogitekstiin.

runo leijoista vapauden ja onnen metaforana

leija on köyhien lintu

lentää kotiin katolle

voi olla myös rikkaiden lintu

lentämässä auringonlaskuun

se on vapauden lintu

joka voi jakaa taivaan kahtia

vapauden lintu, joka on voimakkaampi

kuin yksikään petolintu 

**

millaista on elämä ennen syntymää? 

luulen, että kellumme kaikki

isossa kosmisessa keitossa

josta meidät vedetään johonkin munaan tai

toiseen, riippuen siitä, kuinka onnekkaita olemme

**

tämä yksinkertainen runo ihmisyydestä sai minut kyyneliin 

minä olen yösydän

tähtien lapsi

auringon kuiskaus

 

valon ilo 

minä olen 

tuulentuivertaman kuun kasvot 

**

mikä on Aum Golly?

Aum Golly on uusi interaktiivisen taiteen tyyli

joka on suunniteltu edistämään syvällistä ymmärrystä

ympäröivästä maailmasta ja

 

kannustamaan siihen, että tuntisimme

empatiaa ja kunnioitusta ympäristöä kohtaan 

** 

 

Aum Golly 2:n runot ovat syntyneet saman periaatteen mukaisesti. Lisäksi kuvageneraattori Midjourney on kuvittanut ne. Tässäkin kokoelmassa on pajon liikuttavia ja oivaltavia  runoja. Lisänä on runoihin sopivia kivoja kuvia. 

Iloitsen ja kiitän näistä ihanista runokokoelmista ja kannustan kaikkia lukemaan nämä ihmisen ja tekoälyn yhteistyön tulokset! - Ehkäpä tekoäly ei olekaan uhka.

Linkki Jukka Aalhon Aum Golly -sivustolle.

https://aumgolly.fi/tietoja/ (Luettu 1.8.2024)

Helppolukuista lisätietoa robotiikasta sosiaali- ja terveydenhoidon tukena: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/77700/1/90-2021_Robotiikka%2520sosiaali-%2520ja%2520terveydenhoidon%2520tukena_VERKKO.pdf  (Luettu 1.8.2024)

Linkki postaukseeni Piia Leinon Lakipisteestä:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Lakipiste

Ragnar Jónasson: Sumu. Englanninnoksesta suomentanut Oona Nyström.

Sumu päättää Ragnar Jónassonin Hulda-trilogian. Se on ilmestynyt suomeksi 2022. Lukiessani mietin pitkään kirjan nimeä. Sumu? Kysehän on kuitenkin joulun ajan lumimyrskystä erittäin syrjäisellä seudulla, jossa vain aviopari Einar ja Erla asuttavat yksinäistä maataloa. Tämä kirjahan se olisi voinut olla nimeltään Lumiskokea, kuten aiemmin lukemani Ari Thor - sarjan aloitusosa on. Toisaalta kirjan nimenä olisi voinut olla myös Pimeys, joka puolestaan aloittaa Hulda-sarjan. Kirjan nimi selviää kyllä myöhemmin, vasta loppupuolella, kun lukija ymmärtää, millaisesta kauhistuttavasta sumusta on kyse. 

Joulua valmistellaan ja tytär Annaa odotetaan, mutta hänestä ei kuulu mitään, vaikka ihan kohta on jo aika syödä jouluateria ja avata lahjat. Ettei vain hänelle olisi sattunut mitään...

Einarin ja Erlan totutun kaavan mukaista hiljaiseloa ja joulunviettoa tulee aatonaattona häiritsemään vieras mies, joka sanoo eksyneensä lumimyrskyssä. Hän on kiitollinen saamastaan suojasta ja ateriasta sekä yöpaikasta. Kohteliaskin hän on, mutta pian Erla huomaa miehen valehtelevan. Pikku lipsahduksia ja epäloogisuuksia tulee suusta tuon tuostakin. Koska sää on erittäin huono, Einar ja Erla eivät voi lähettää miestä matkoihinsa. Sovitaan, että hän saa jäädä yöksi, mutta nukkumaan mennessään Erla lukitsee makuuhuoneen oven. Koska Erla ei pysty nukkumaan, hän kuulee, kuinka mies liikuskelee talossa. Mitä hänellä oikein on mielessään? Millä asioilla hän oikein on? Ei ainakaan hyvillä asioilla.

Hulda-sarja sisältää rikosten lisäksi taitavasti rakennettua kauhua, ensimmäinen osa Pimeys ja viimeinen osa Sumu kaikkein eniten, niin että herkän lukijan piti varoa aivan yömyöhällä niitä lukemasta. Saari-osassa on myös kauhuelementtejä, mutta lievemmin. 

Mielenkiintoista on, että Pimeys on tarinan loppu, ja rikosetsivä Hulda Hulda Hermannsdóttir lähestyy siinä eläkeikää. Jatko-osissa Saari ja Sumu kuljetaan kronologisesti taaksepäin, niin että Saaressa Hulda on noin viisikymmentä, ja Sumussa noin neljäkymmentävuotias. Trilogiasta selviää loistavasti Huldan työ ja elämä, jotka eivät todennäköisesti jätä ketään kylmäksi.

Huh, olenpa viettänyt intensiivisen lukuviikon Ragnar Jónassonin kirjojen parissa! Olen nyt lukenut putkeen sekä Ari Thor -sarjan kolme osaa että Hulda-sarjan kolme osaa. Suosittelen kyllä kumpaakin sarjaa, mutta henkilökohtaisesti koin Hulda-sarjan vaikuttavampana. 

Tässä kohtaa kiitän E-kirjaformaattia, joka mahdollisti lukumaratonin ilman paperikirjojen odottelua kirjastosta. Palvelun tarjoajana on BookBeat.  Näistä kiitoksista huolimatta arvostan kirjastolaitosta suunnattomasti, enkä aio koskaan luopua sen käyttämisestä.

Nyt saa Islanti hetkeksi jäädä. Lukupino tarjoilee seuraavaksi luonnon ihmeitä.

Alla olevasta linkistä pääsee lukemaan postaukseni tähän asti lukemistani Jónassonin kirjoista:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Ragnar+J%C3%B3nasson