Heini Harve-Rytsälä: Helikopterilääkäri: työtä paineen alla

 

Heini Harve-Rytsälä on anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri sekä ensihoitolääketieteen dosentti. Lääkärihelikopterin ensihoitolääkärinä hän on työskennellyt yhdeksän vuotta. Henkisesti haastavan työnsä myötä hän on myös kouluttautunut stressinhallinnan kouluttajaksi ja valmentajaksi. (Etuliepeen tekstiä).

Kuvassa rekvisiittana oleva laastaripaketti kuvaa siis minun terveydenhoidollista osaamistani Harve-Rytsälään verrattuna. Kirjan takakannessa kerrotaan, että Harve-Rytsälä joutuu työssään toistuvasti äärirajoille, tilanteisiin, joissa vaikeita päätöksiä on tehtävä nopeasti, joskus jopa sekunneissa. Tässä kirjassa hän kuvaa työssään kohtaamiaan vaikeita tilanteita, joissa on usein tasapainoteltava ammatillisuuden ja inhimillisyyden välillä.

Minun työni on täysin erilaista, mutta aika ajoin siihenkin liittyy stressiä, joka saa herkän sympaattisen hermostoni aktivoitumaan voimakkaasti ja koko kehoni ylivirittyneeseen tilaan. Tällä taas on seurauksensa yöuneen ja työssä jaksamiseen. Stressistä ja sen hallintatavoista  tuli siis minua ja kirjoittajaa yhdistävä inhimillinen kokemus. Tosin stressinhallinnassakin osaan vasta laastaripaketin pienimmän laastarin verran. Sain kirjasta kuitenkin hyviä neuvoja ja oivalluksia lisäharjoittelua varten. 

Kokosin itselleni puhuttelevimpia oivalluksia ikään kuin huoneentauluksi. Mahdollisesti niistä on iloa ja hyötyä myös muille lukijoille kirjaan ja stressinhallintaan tutustumista varten. Kirjasta voi saada tukea työssä jaksamiseen. Sivunumeroita en valitettavasti tullut laittaneeksi muistiin. 

• "Kovaksi tullaan kovettumalla, mutta lujaksi tullaan vaalimalla myös pehmeyttä."

• "Älä keskity siihen, mitä et osaa etkä tiedä. Keskity siihen, mitä osaat ja tiedät."

 

• "On ollut hämmentävää huomata, että heikkouden hyväksyminen ja armollisuus ovat osaltaan kääntyneet voimavaroiksi ja vahvuuksiksi. Vahvuutta onkin se, että uskallan tarvittaessa olla heikko." 

• "On paljon asioita, joihin pystyn vaikuttamaan ja joista pystyn myös itse päättämään.

  Mutta paljon enemmän on asioita, joihin voin ehkä vaikuttaa, mutta joista en    kuitenkaan  pysty päättämään. 

 Ja sitten on aivan erityisen paljon niitä asioita, joihin en pysty vaikuttamaan      ja vielä vähemmän niistä päättämään." 

• "Jos puhun jostain asiasta toistuvasti negatiiviseen sävyyn edes leikin varjolla, muovautuu mieleni omien sanojeni mukana ja alkaa vähitellen nähdä tuon asian kielteisessä valossa." 

• "Olemme ketjun sijaan samaa köyttä, ja heikoinkin säie vahvistaa köyttä ja tekee siitä kestävämmän." 

Helikopterilääkäri: työtä paineen alla on Harve-Rytsälän toinen kirja. Ensimmäisessä kirjassaan Helikopterilääkäri hän kertoo työstään ensihoitolääkärinä ja pohtii työnsä aiheuttamaa tunnetaakkaa ja kummittelemaan jääneitä aaveita. (Etuliepeen tekstiä)

Luen sen seuraavaksi. Eiköhän se onnistu tässäkin järjestyksessä. Tykästyin kirjoittajan selkeään tyyliin ja positiivisuuteen.

 

 

Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu. Suomentanut Katariina Kaila

 

Appelsiininkuorten katu on ollut pitkään lukulistalla. Vihdoin luin sen, ja olen kiitollinen, että sen tein. Sain paljon uutta ajateltavaa.

Etuliepeen tekstin mukaan: 

"Kymenvuotias Hayat Shah elää tavallista arkea amerikkalaisessa lähiössä pakistanislaistaustaisen perheensä kanssa. 

Eräänä päivänä äidin paras ystävä, järjestetystä avioliitosta eronut Mina Ali, muuttaa heidän kotiinsa, ja Hayatin koko maailma muuttuu. Lumoavan kaunis ja hartaan uskovainen Mina tutustuttaa Hayatin Koraanin vietteleviin säkeisiin, ja hänestä tulee pojalle pian kaikki kaikessa.

Kun länsimaalaisista vapauksista rohkaistunut Mina rakastuu juutalaiseen Nathaniin, Hayatin mustasukkaisuus kätkeytyy uskonnollisen fundamentalismin kaapuun kohtalokkain seurauksin." 

Kirja käsittelee syvällisesti uskontoja ja uskontojen törmäämistä. Myös uskonnottomuus, tapauskovaisuus, fundamentalismi ja ennakkoluulot ovat esillä. Ovatko oikein suoritetut rituaalit tärkeämpiä kuin sydämen usko? Onko miesten islam erilaista kuin naisten islam? Ovatko eri uskontoja edustavien ihmisten avioliitot mahdollisia?

Kirjassa käsitellään isoja asioita ja pahojakin tekoja, mutta kerronnassa on neutraali ote. Kirjailija ei saarnaa, mutta johdattaa miettimään, kumpi on tärkeämpää: rakkaus ja hyväksyminen vai viha, joka voi olla myös opittua ja johtaa julmiin tekoihin jo nuorena.

Kirjan nimi viittaa nöyryyttämiseen ja ylemmyyteen, jotka toistuu tarinassa monin eri tavoin.

Takaliepeen mukaan Ayad Akhtar on New Yorkissa asuva näyttelijä ja kirjailija, joka kasvoi päähenkilön tavoin pakistanislais-amerikkalaisessa perheessä. Kriitikoiden kiittämä  Appelsiininkuorten katu on Akhtarin esikoisteos, jonka oikeudet on myyty kahteenkymmeneen maahan.

Kirjan Koraanilainaukset ovat Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoksesta vuodelta 1995. Teoksen on kustantanut Otava. 

Täältä tulee lämmin lukusuositus!

 

        

Roope Lipasti: Kuuma linja

                                                        

Roope Lipastin Kuuma linja kertoo kylmänsodan ajasta lapsen silmin. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä sanotaan olevan kuuma puhelinlinja, jota maan johtajat voivat käyttää esteettömästi silloin, kun kyseessä on erityisen tärkeä asia, kuten vaikka laukaistut ohjukset. Puhelinlinjaa kaivetaan aivan lasten kotien lähettyville, ja metsästä löytyy jopa salainen bunkkeri salaperäisine papereineen. Telefoni-Toni kantaa koko ajan mukanaan punaista puhelinta ja on herkeämättä valppaana, paitsi silloin kun lepäilee sairaalassa.

Kerronnassa on kivasti esillä lasten näkökulma. Minä-kertoja tarkkailee maailmaa ja ihmisiä aikuisen viisaudella, mutta lapsen kokemuksella synnytyssairaalasta lähtien. Siellä hän jo kohtaa Ruutin, mutta kontaktin otto on hieman vaikeaa, kun ei osaa vielä edes kääntyä ja joutuu kulkemaan pötköksi käärittynä sänkykärryissä. Ruut on ihastus ja tärkeä ihminen koko lapsuuden. Ystävyys jatkuu aina nuoruuteen asti, mihin kerronta päättyykin.

Ruutin sisar Maria nousee myöhemmin myös tärkeäksi henkilöksi. Hän on hieman vanhempi ja oudosti myös haavetasolla kiinnostava. Ruutin ja Marian kotona isä on hallitseva ja ankara, jopa pelottava. Ruutilla on tuon tuosta mustelmia, ja jostakin syystä Maria katoaa kotoa löytyen henkitoreissaan ojasta. Juorutaan, että Telefoni-Toni, isän veli, pilasi Marian. Pikku poika ei aivan käsitä, mitä se tarkoittaa.

Myös Ruutille käy huonosti, ja on käydä vielä pahemmin. Minä-kertoja tietää asiasta, eikä saa rauhaa, ennen kuin tunnustaa äidille ja poliisille Telefoni-Tonin kuolemaa tutkittaessa. Myös Ruut saa tietää kertojan osallisuuden tapahtuneeseen, vaikka ei itse sitä muistakaan. Tauno-isän ja Telefoni-Tonin kohtaaminen on erään tarinan päätepiste. Isän huudahdus Ruutista jäi vaivaamaan. Mitä se tarkoitti?

Teini-ikäisenä minä-kertoja on joutunut kohtaamaan jo kolme kuolemantapausta, jotka ovat vaikuttaneet häneen syvästi: Maria, Toni ja äiti, jonka kanssa minä-kertojalla on läheinen ja lämmin suhde. Kuolemantapausten myötä lapsuuden viaton aika on ohi.

Kuuma linja kuvaa huumorilla poikien porskutuksia ja kehittymistä nuorukaisiksi ydinsodanpelon varjossa, mutta se kuvaa myös vakavia asioita.  Ehkä Marian, Ruutin ja äidin tarinat oli suorastaan pakko kirjoittaa.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja aito. Lukiessani mietin, että se voisi olla aitouden vuoksi omaelämäkerrallinen. Niinpä aloin tarkistaa asiaa ja löysin osuman mm. Kotilieden juttulinkkiin, jossa Lipasti kertoo kirjan syntyvaiheista: https://kotiliesi.fi/ihmiset/kirjailija-roope-lipasti/ (Luettu 24.12.2025)

Roope Lipastin tuotanto on laaja. Hänen lastenkirjojaan en ole lukenut. Aikuisten kirjoista olen lukenut Aviotärähdyksiä ja Jälkikasvukauden. Luutnantti Ströbelin istumajärjestyksestä kirjoitin myös blogipostauksen, joka avautuu alla olevasta linkistä:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Roope+Lipasti

Cristal Snow: Penni Pähkinäsydän ja viimeinen haltijakummi. Kuvittanut Kati Vuorento

Cristal Snow'n Penni Pähkinäsydän ja viimeinen haltijakummi on kuudes osa sarjasta. Koko sarjan on kuvittanut Kati Vuorento ihastuttavin lyijykynäpiirroksin.

Keijuista kertova kirjasarja ei ensioletuksista huolimatta ole pelkkää söpöilyä, vaan se käsittelee myös monenlaisia syviä teemoja, kuten kiusaamista, turvattomuutta ja pelkoja. Aikuinenkin lukija nauttii Penni Pähkinäsydämen lukemisesta joko yksin tai lapsen seurassa, mieluusti ääneen lukien ja kirjasta keskustellen. 

Viimeinen haltijakummi alkaa hitaasti, eikä kielikään ole niin notkeaa ja leikkisää kuin aiemmissa osissa. Muutos kiinnittää huomiota: Onko tunnelma jotenkin muuttunut? Onko se merkki jostakin vakavasta?

Viluhallan valtiattaren ote Tuulenpesän metsästä kiristyy. Ikuinen talvi on valtaamassa metsän. Kevät ja keijut ovat vaarassa. Myös pahantahtoisia tai omituisesti käyttäytyviä tonttuja on alkanut ilmaantua. Niillä on punaiset naamat ja lasittuneesti tuijottavat silmät. Isäkin on muuttunut. Myös Petelius ja Juulia ovat muuttuneet. Vaikka he ovat jo aiemmin olleet Pennin epäkavereita ja kiusanneet häntä, heillä on nyt vieläkin pahemmat mielessään:

"Siipikori killui onneksi kallion katosta eikä sitä tarvinnut hilata raiteilleen. Portaista kuului jo Pennin epäkavereiden askeleita.

- Jättäkää minut rauhaan! Minun siipiäni ei tarvitse enää napsauttaa poikki, vaan olen jo siivetön!

Penni hyppäsi kiveltä toiselle ja kiipesi koriin. Juuri kun hän oli tyrkkäämässä siipikoria liikkeelle, paikalle ryntäsi kaksi punaposkista tonttulasta.

- Odota meitä! Juulia huusi ja tarttui siipikorin seinämään.

- Älkää! Tämä kori ei kestä meitä kaikkia, Penni uikutti.

- Varmasti kestää! Nämä ovat lujaa tekoa!

Petelius iski silmää Pennille. Hänen silmänsä kiiluivat vaaleansinisinä.

- Antakaa minun mennä, Penni aneli, mutta turhaan. Juulia ja Petelius eivät kuunnelleet järkipuhetta."

Ei riitä, että Penni joutuu kohtaaman kiusaavien tonttujen taholta uhkaa ja väkivaltaista kohtelua. Lisäksi hän saa tietää äidistään asian, joka keikauttaa kaiken päälaelleen. Mitä Annelie onkaan nuoruudessaan tehnyt! Miten joku niin kiltti ja ihana on voinut tehdä niin julman ja kauhean teon?!

Juoni etenee jännittävien vaiheiden myötä lukijan olettamaan suuntaan kirjan nimen mukaisesti. Lukija olettaa, että Penni on viimeinen haltijakummi. Siipiseremonian huipennuskin on jo tulossa, ja Annelien haltiakummin siipien pitäisi asettua Pennin selkään. Mutta H-hetkellä mitään ei tapahdukaan! Hämmennys valtaa Pennin ja  kaikki läsnäolijat.  Mistä oikein on kyse? Jäljelle jää suuri kysymys: voiko hyviä tekoja tehdä ilman haltiakummin siipiäkin?

Pahantahtoisten tonttujen esiintyminen kirjassa näin joulun alla voi olla järkyttävää pienille lukijoille tai kuulijoille. Siksikin kirjan lukeminen yhdessä aikuisen kanssa voi olla hyvä vaihtoehto. Loihditut tontut on kuvattu hienosti omituisina, jopa pelottavina olentoina. Tuijottavine silmineen ja punaisine naamoineen ne toivat mieleeni Matti Raninin televisiossa esittämän Kasper-nuken, joka saattoi aiheuttaa jopa painajaisia 1960 - 1970 -luvulla syntyneille lapsille. Jos Kasper ei ole tuttu, jähmettyneen naaman kuva ja lisätietoa avautuu alla olevista linkeistä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kasper-nukke (Luettu 18.11.2025)

https://www.episodi.fi/uutiset/muistatko-viela-kasper-nuken-lasten-suosikkihahmo-aiheutti-myos-painajaisia/ (Luettu 18.11.2025)

Olen jo työurani loppuvaiheilla oleva lukija, mutta olen lukenut kaikki Penni Pähkinäsydän -romaanit ja pitänyt niistä paljon. Kiitos kirjoista @Cristal Snow ja @Kati Vuorento!

Alla olevasta linkistä avautuu postaukseni sarjan muista osista. 

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Cristal+Snow&max-results=20&by-date=true


 

Mikael Niemi: Silkkiin kääritty kivi. Suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry

                                                             

"Silkkiin kääritty kivi voisi olla Väinö Linnan Pohjantähti-trilogian ruotsalainen sisarteos." - Keskisuomalainen (https://like.fi/kirjat/silkkiin-kaaritty-kivi. Luettu 20.10.2025)

Keskisuomalaisessa esitetty vertaus Mikael Niemen Silkkiin kääritty kivi ja Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla yhtäläisyydestä on osuva: Kummassakin kirjassa kuvataan torpparijärjestelmää, äärimmäistä vastakkainasettelua köyhien ja parempiosaisten välillä, työväenliikkeen nousua, sosialismin ja  kommunismin aatteita sekä sivutaan myös Suomen sisällissotaa ja toista maailmansotaa. Kummassakin on  kyse myös sukutarinasta. Linnalla Koskelan suvun, ja Niemellä Vanhakosken suvun tarinasta neljän sukupolven ajan. 

Kirjoissa on paljon yhteistä, mutta myös paljon eroa. Silkkiin kääritty kivi kuljettaa tarinaa ja eri aikatasoja yhden romaanin sisällä, kun taas Täällä Pohjantähden alla on trilogia, joka ilmestyi eri vuosina. Niemelle ominaista on liittää tarinoihinsa myös jännitystä ja mystisiä elementtejä, niin nytkin. Mystisyys liittyy nimenomaan pohjoiseen; Saamenmaan ja Suomen vaikutukseen. Etiäiset, ennalta näkeminen sekä yhteys elävien ja kuolleiden maailman välillä auttavat Silkkiin käärityn kiven keskeisten tapahtumien selviämisessä  Lisäksi kirjassa on luontevasti ja itsestäänselvästi kuvattu Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Suomen ikiaikainen yhteys. 

Heti alusta alkaen huomioni kiinnittyi tarkasti rakennettuihin henkilöhahmoihin. Henkilöt ovat moniulotteisia ja uskottavia. Myös kahden nuoren pojan kaveruus ja yhteiset kiinnostuksen kohteet on kuvattu liikuttavan uskottavasti: vauhti ja kaikenlaiset koneet kiinnostavat, vaikka poikien kotiolojen varallisuus on toistensa ääripäitä.

Toiseksi Niemen kerronnassa kiinnittää positiivisella tavalla huomiota eri aikatasojen ja tapahtumien jouheva kuljetus. Langat pysyvät kirjailijan käsissä koko ajan, ja henkilöhahmojen elämäntarinat tulevat kuvatuiksi loppuun asti. Henkilöt myös vanhenevat uskottavasti, ja ajankuvaus vaikuttaa luotettavalta. Vaikka henkilöiden tarinat ja henkilöshuhteet tulevat tarkasti selvitetyksi, kirjailija onnistui myös yllättämään minut. Oletin asioiden olevan oman tulkintani mukaisia, enkä huomannut pienenpieniä vihjeitä kuin vasta sen jälkeen, kun asioiden oikea tila oli paljastunut. Suu loksahti auki: Ai jaa, noinko se menikin!

Kolmantena erityistä huomiota kiinnittävänä piirteenä kirjassa on Mikael Niemen taidokas kieli, johon suomen kielen osalta suomentaja Jonna Joskitt-Pöyryllä on oma vaikutuksensa. Kieli korostuu mm. kohdassa, jossa kuvataan Eino Vanhakosken kankeaa puhumista ruotsilla ja vastaavasti, kuinka kieli räjähtää ilmaisuvoimaiseksi, suorastaan tykkituleksi hänen vaihtaessaan kielen suomeen.

"Katseet kääntyivät Einoon, joka lehahti tulipunaiseksi. Silti hän vääntäytyi jaloilleen. Hän puri hampaita yhteen niin että leukaperät tutisivat, ja kun hän karaisi kurkkuaan, leuka rypistyi. Ääni kuulosti kimeältä ja pakotetulta, kun hän yritti tuoda asiansa esille takkuisella ruotsillaan: 

 "Me haluamme tehdä työtä! Työläisen kuuluu tehdä työtä..."

Sanat juuttuivat kurkkuun, hän haukkasi ilmaa. Mutta siihen se tyssäsi. Hän huitoi avuttomana kättään, ja lopulta hän vaihtoi äidinkieleensä suomeen. Hän kiinnitti katseensa Wilhelmiin, ja sillä hetkellä sanoja alkoi virrata:

"Siinä sinä istut kuin mikäkin enkeli Jumalan oikealla puolella, niin rikkaana että lompakko kasvaa pelkästä pieraisusta, sinä joka huijasit talon ja kaikki rikkaudet omilta sisaruksiltasi ja vaimonikin yritit viedä, mutta sepä temppu ei onnistunutkaan. Olet koko ikäsi päästellyt pelkkiä valheita niin että kielesi on musta kuin helvetissä käristynyt makkara, sanoit että metsää voi syödä, niin että lapsiparka jäysti käpyä ja risuja. Ja naurat vain kun herrat vievät tervan ja mätkäisevät elinikäiset velat, niin että meidän oli pakko myydä ainoa lehmämme ja pankki yrittää häätää meidät kodistamme. Mutta kyllä minä näen sinut siellä, senkin sika, senkin saatanan perkeleen saarnaajapuvussa patsasteleva täi, ja minun mittani on nyt täynnä! Sitä minä olen koko ajan yrittänyt sanoa. Että nyt riittää!" (s.294)

Erityisen vaikuttavaa kieltä on myös kuvailu Vanhatalon torpan äänimaisemasta nukkumaan asettauduttaessa. (s. 422 )

Vaikka suomentaja Jonna Joskitt-Pöyry on taitava ja palkittu suomentaja, hänellä on muutamia sanavalintoja, jotka pistivät minun silmääni. Pahin erehdys on nimen Övertorneå kääntäminen Ylitornioksi. Tapahtumat ovat koko ajan Ruotsissa, ja Suomen kuvataan toistuvasti olevan rajajoen takana. Käännösvirhestä johtuen tapahtumat Övertorneålla, eli Matarengissa, siirtyvätkin Suomen puolelle Ylitorniolle. Tämä sekoittaa juonikuviota ja miljöötä.

Matarenki [eli Övertorneå] on Ruotsin Ylitornion kunnan keskustaajama. Taajama sijaitsee Ruotsin ja Suomen rajan tuntumassa Tornionjoen länsirannalla. Suomen puolella on Aavasaksan kylä; Suomen Ylitornion keskustaajama on noin 5 km etelämpänä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Matarenki (Luettu 21.10.2025) Tämän tiedän myös omasta kokemuksestani, koska Ylitornio on synnyinkuntani.

 

Kirjan nimi Silkkiin kääritty kivi avautuu parin vihjeen perusteella. Ensin kerrotaan poliisimies Aron Sunessonin lapsuudesta. Pojan ei tarvinnut juosta kiusaajiaan pakoon, vaan hän saattoi seisoa rauhassa paikoillaan, koska hänellä oli taskussaan salainen ase: silkkisukkaan kääritty kivi. Sitä saattoi käyttää aseena, jonka heilautus aiheutti pahaa jälkeä. Toinen vihje saadaan, kun köyhän torpparin vaimo saa yllättävältä taholta lahjaksi todellisen ylellisyystavaran, erikoisella tavalla kuvioidun silkkihuivin. 

Lukiessani Niemen Silkkiin käärittyä kiveä,  aloin miettiä, mitä oikeastaan tiedän Ruotsin historiasta. Huomasin, että aika vähän: Muistan kuningatar Kristiinan ja joitakin kahnauksia kuninkaan ja hänen veljensä välillä ... (Ketäs ne olivatkaan?) Tiedän ruotsalaisen koulujärjestelmän ja opettajien suhtautumisesta suomea puhuviin oppilaisiin, ja vasta viime kesänä sain tietää, että Ruotsi on aikoinaan miehittänyt Viroa. Olen kuullut, että jossain vaiheessa Ruotsissa pelättiin Neuvostoliiton hyökkäystä. Pitäisikö minun tietää jotain Pajalan tiekapinasta, ja työväenliikkeen noususta Ruotsissa? Onko näistä asioista koskaan koulukirjoissa kerrottu? 

Alkoi kiinnostaa, millä tavoin Niemen kirja perustuu tosiasioihin. Miten ruotsalainen kansankoti syntyi? Mitä oli ennen sitä? Yhtenä säikeenä ilmestyi jostakin muistin pohjalta hajanaista tietoa myös Ruotsin kansallissosialismista. Ruotsi ei ehkä ollutkaan toisessa maailmansodassa aivan niin puolueeton kuin virallisesti on annettu ymmärtää. Onneksi kirjan Jälkisanoissa tulee hieman myös historiallista taustatietoa.

Kirjailija Mikael Niemi teki sen taas! Silkkiin kääritty kivi on jälleen kerran kirjallinen täysosuma: laaja, perusteellinen ja hyvin kirjoitettu. Kiitos kirjasta!

Kuvan osoite: https://mediapankki.otava.fi/