JP Koskinen: Ukkoslintu

Kuvan kukkakimppu ei liity mitenkään olennaisesti JP Koskisen Ukkoslintuun (2024), mutta mielestäni se voi kuvata trilogian runsautta. Aiemmat osat, Tulisiipi, Haukansilmä ja päätösosa Ukkoslintu kattavat ajan  Amerikan Yhdysvaltojen intiaanisodista toisen maailmansodan jälkeiseen kylmään sotaan ja avaruuden kilpavarusteluun. Mukaan mahtuu myös Venäjän vallankumous, Suomen sisällissota, Neuvostoliiton synty ja ensimmäinen maailmansota Euroopan länsi- ja itärintamalla. Melko runsas siis.

Kuvataan pitkää aikaa, ja valaistaan monien maiden historiaa, ja varsinkin ameikansuomalaisen Kuuran suvun henkilöhistoriaa. Laajaan aikaperspektiiviin mahtuu paljon ihmisiä ja paljon tapahtumia. Trilogiasta voisi ehkä puhua sukukronikkana se laajuuden vuoksi, paitsi, että kronikkaan on kirjoitettu historiallisia tapahtumia aikajärjestykseen. Koskisen trilogiassa näin ei ole.

Tulisiipi, joka ilmestyi ensimmäisenä, kertoo pojanpoika Kaarlen (Charles) tarinan. Toisena ilmestynyt Haukansilmä puolestaan kertoo isoisä Yrjön (George) tarinan, ja kolmantena ilmestynyt Ukkoslintu kertoo keskimmäistä sukupolvea edustavan Jannen (James) tarinan. Janne on Kaarlen setä. Trilogian osat voi varmaan lukea erillisinä teoksina, mutta kuitenkin niissä toistuvasti viitataan aina sukuun. Olisi mielenkiintoista kuulla, miksi kirjailija on valinnut epäkronologisen esitystavan. Ukkoslinnussa kyllä viitataan aiempiin osiin, mutta ainakin minun piti ponnistella miettiessäni, miten tämä nyt tähän liittyy ja kuka olikaan kuka, koska aiempien osien lukemisesta on aikaa. Jonkinlainen sukupuu olisi helpottanut lukijaa.

Ukkoslinnun kertojana on James Frost, eli suomalaisittain Janne Kuura, joka lähtee Duluthista 16-vuotiaana New Yorkiin päämääränään ansaita elantonsa toimittajana. James on rehti ja eteenpäin pyrkivä, rohkea ja iästään huolimatta erittäin aikuinen. (Ero tuntuu huomattavalta nykyajan teineihin verrattuna.) Takakannen mukaan: "Kun Euroopassa raivoaa suursota, The New York Timesin toimittaja Janne Kuura ymmärtää, että käynnissä on mannerlaattoja ravisuttava muutos."

Mielenkiintoinen henkilöhahmo on myös Jamesin ystävä, sivistynyt ja kielitaitoinen apassi, Nopea Hirvi. Yhdessä he kokevat ensimmäisen maailmansodan järkyttäviä tapahtumia länsi- ja itärintamalla. 

Susan, Olga ja Vera vaikuttavat omilla tavoillaan Jamesin elämään. Persoonina heidätkin on hyvin kuvattu, niin kuin muutkin kirjan henkilöt. Kaikki henkilöt ovat moniulotteisia, kokonaisia persoonia.

Henkilöhahmojen lisäksi Ukkoslinnun vahvuutena on historian tapahtumien kuvaaminen uskottavasti. Tämä sopii koko trilogiaankin. Lisäksi Koskisen kieli on sujuvaa ja selkeää, mitä arvostan kovasti.

JP Koskinen on taitava kirjoittaja ja hyvä tarinankertoja. Etuliepeen mukaan "JP Koskinen (1968) on lukuisilla kirjallisuuspalkinnoilla huomioitu pitkän linjan kirjailija. Kaksinkertaisen Finlandia-ehdokkaan tuotanto sisältää kymmeniä romaaneja, tietokirjoja ja lastenkirjallisuutta. Tulisiipi (2019) voitti Savonia-palkinnon, Vuoden kirja -palkinnon ja oli ehdolla Finlandian saajaksi. Haukansilmä (2021) valittiin Savonia-palkintoehdokkaaksi."

Kirjasta löytyy pohdintoja myös muualta, mm. näiden linkkien takaa.

https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/search?q=Ukkoslintu

https://kiiltomato.net/critic/jp-koskinen-ukkoslintu/

Postaukseni Haukansilmästä ja Tulisiivestä avautuvat alla olevasta linkistä:

 https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=JP+Koskinen

Jukka Aalho & GPT-3: Aum Golly: Tekoälyn runoja ihmisyydestä. Jukka Aalho & ChatGPT: Aum Golly 2: Tekoälyn kuvitettuja runoja ihmisyydestä. Kuvittanut Midjourney.

 Mitä tiedän roboteista? 

• Ne ovat tieteiselokuvien hahmoja (esim. R2-D2 Tähtien sota -elokuvissa, T-101 Terminator-elokuvissa).
• Niitä käytetään lääkärien apuna leikkauksissa ja niiden avulla voidaan kuntouttaa halvaantuneita potilaita kävelemiseen. 
• Apteekissa robotti lajittelee lääkepakkauksia ja tipauttaa niitä farmaseuttien kautta asiakkaille.
• Oulun Sokos Herkun kuljetusrobotit kuljettavat asiakkaille ruokia, näyttävät sympaattisilta ja osaavat toimia liikenteessä. (Lisätietoa: https://arina.fi/news/robotit-saapuivat-oulun-sokos-herkkuun/ Luettu 1.8.2024)

Mitä tiedän tekoälystä?

• Öööö...
• Opiskelijat kuulemma käyttävät sitä koevastauksissa tai kirjoittavat sen avulla tekstejä, joita esittävät ominaan.

Haparoivat tiedot ja ajatukset liittyvät lähinnä elokuvien ja kirjallisuuden dystopiamaailmoihin. Mm. Piia Leinon kirjassa Lakipiste älylaitteisiin tulee yllättäviä toimintahäiriöitä, ja samanaikaisesti alkaa tapahtua outoja kuolemantapauksia. Laitteet alkavat elää oman tahtonsa mukaisesti ihmisiä vastaan.

Dystopiamielikuvien vuoksi tekoäly liittyy mielessäni juurikin uhkakuviin: ihmisten tyhmistymiseen, huijaamiseen, kirjoitustaidon rapautumiseen,  henkilötietojen kaappaamiseen, pankkitilien tyhjentämiseen... Tätä taustaa vasten Jukka Aalhon & GPT-3:n, ChatGPT:n ja Midjourneyn yhteistyön tuloksena syntyneet runokirjat Aum Golly ja Aum Golly 2 tekivät suuren vaikutuksen.

Hämmästyin: Tätäkö on tekoäly? Voiko se tuottaa näin vaikuttavia runoja? Voiko se olla näin inhimillinen, sympaattinen ja viisas? Positiivisia ajatuksia syntyi myös kirjailijan taitavuudesta sekä kirjailijan ja tekoälyn rehellisestä kumppanuudesta, jonka Aalho tuo kokoelmien alussa hienosti esille. Hän esittelee tekijät ja tekijöiden osuudet tekstien tuottamisessa. Hän myös sanoo vastaavansa teosten sisällöstä. Ei siis huijata mitenkään! Voi tutustua huoletta, ja voi iloita ja nauttia tästä yhteistyömuodosta.

Esittelen seuraavaksi muutamia minua ilahduttaneita runoja. Kirjailijan kirjoittamat syötteet on lihavoitu samoin kuin runoteoksessakin. Lihavoimaton osuus on tekoälyn tuottamaa. Kursivointi on oma valintani tähän blogitekstiin.

runo leijoista vapauden ja onnen metaforana

leija on köyhien lintu

lentää kotiin katolle

voi olla myös rikkaiden lintu

lentämässä auringonlaskuun

se on vapauden lintu

joka voi jakaa taivaan kahtia

vapauden lintu, joka on voimakkaampi

kuin yksikään petolintu 

**

millaista on elämä ennen syntymää? 

luulen, että kellumme kaikki

isossa kosmisessa keitossa

josta meidät vedetään johonkin munaan tai

toiseen, riippuen siitä, kuinka onnekkaita olemme

**

tämä yksinkertainen runo ihmisyydestä sai minut kyyneliin 

minä olen yösydän

tähtien lapsi

auringon kuiskaus

 

valon ilo 

minä olen 

tuulentuivertaman kuun kasvot 

**

mikä on Aum Golly?

Aum Golly on uusi interaktiivisen taiteen tyyli

joka on suunniteltu edistämään syvällistä ymmärrystä

ympäröivästä maailmasta ja

 

kannustamaan siihen, että tuntisimme

empatiaa ja kunnioitusta ympäristöä kohtaan 

** 

 

Aum Golly 2:n runot ovat syntyneet saman periaatteen mukaisesti. Lisäksi kuvageneraattori Midjourney on kuvittanut ne. Tässäkin kokoelmassa on pajon liikuttavia ja oivaltavia  runoja. Lisänä on runoihin sopivia kivoja kuvia. 

Iloitsen ja kiitän näistä ihanista runokokoelmista ja kannustan kaikkia lukemaan nämä ihmisen ja tekoälyn yhteistyön tulokset! - Ehkäpä tekoäly ei olekaan uhka.

Linkki Jukka Aalhon Aum Golly -sivustolle.

https://aumgolly.fi/tietoja/ (Luettu 1.8.2024)

Helppolukuista lisätietoa robotiikasta sosiaali- ja terveydenhoidon tukena: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/77700/1/90-2021_Robotiikka%2520sosiaali-%2520ja%2520terveydenhoidon%2520tukena_VERKKO.pdf  (Luettu 1.8.2024)

Linkki postaukseeni Piia Leinon Lakipisteestä:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Lakipiste

Ragnar Jónasson: Sumu. Englanninnoksesta suomentanut Oona Nyström.

Sumu päättää Ragnar Jónassonin Hulda-trilogian. Se on ilmestynyt suomeksi 2022. Lukiessani mietin pitkään kirjan nimeä. Sumu? Kysehän on kuitenkin joulun ajan lumimyrskystä erittäin syrjäisellä seudulla, jossa vain aviopari Einar ja Erla asuttavat yksinäistä maataloa. Tämä kirjahan se olisi voinut olla nimeltään Lumiskokea, kuten aiemmin lukemani Ari Thor - sarjan aloitusosa on. Toisaalta kirjan nimenä olisi voinut olla myös Pimeys, joka puolestaan aloittaa Hulda-sarjan. Kirjan nimi selviää kyllä myöhemmin, vasta loppupuolella, kun lukija ymmärtää, millaisesta kauhistuttavasta sumusta on kyse. 

Joulua valmistellaan ja tytär Annaa odotetaan, mutta hänestä ei kuulu mitään, vaikka ihan kohta on jo aika syödä jouluateria ja avata lahjat. Ettei vain hänelle olisi sattunut mitään...

Einarin ja Erlan totutun kaavan mukaista hiljaiseloa ja joulunviettoa tulee aatonaattona häiritsemään vieras mies, joka sanoo eksyneensä lumimyrskyssä. Hän on kiitollinen saamastaan suojasta ja ateriasta sekä yöpaikasta. Kohteliaskin hän on, mutta pian Erla huomaa miehen valehtelevan. Pikku lipsahduksia ja epäloogisuuksia tulee suusta tuon tuostakin. Koska sää on erittäin huono, Einar ja Erla eivät voi lähettää miestä matkoihinsa. Sovitaan, että hän saa jäädä yöksi, mutta nukkumaan mennessään Erla lukitsee makuuhuoneen oven. Koska Erla ei pysty nukkumaan, hän kuulee, kuinka mies liikuskelee talossa. Mitä hänellä oikein on mielessään? Millä asioilla hän oikein on? Ei ainakaan hyvillä asioilla.

Hulda-sarja sisältää rikosten lisäksi taitavasti rakennettua kauhua, ensimmäinen osa Pimeys ja viimeinen osa Sumu kaikkein eniten, niin että herkän lukijan piti varoa aivan yömyöhällä niitä lukemasta. Saari-osassa on myös kauhuelementtejä, mutta lievemmin. 

Mielenkiintoista on, että Pimeys on tarinan loppu, ja rikosetsivä Hulda Hulda Hermannsdóttir lähestyy siinä eläkeikää. Jatko-osissa Saari ja Sumu kuljetaan kronologisesti taaksepäin, niin että Saaressa Hulda on noin viisikymmentä, ja Sumussa noin neljäkymmentävuotias. Trilogiasta selviää loistavasti Huldan työ ja elämä, jotka eivät todennäköisesti jätä ketään kylmäksi.

Huh, olenpa viettänyt intensiivisen lukuviikon Ragnar Jónassonin kirjojen parissa! Olen nyt lukenut putkeen sekä Ari Thor -sarjan kolme osaa että Hulda-sarjan kolme osaa. Suosittelen kyllä kumpaakin sarjaa, mutta henkilökohtaisesti koin Hulda-sarjan vaikuttavampana. 

Tässä kohtaa kiitän E-kirjaformaattia, joka mahdollisti lukumaratonin ilman paperikirjojen odottelua kirjastosta. Palvelun tarjoajana on BookBeat.  Näistä kiitoksista huolimatta arvostan kirjastolaitosta suunnattomasti, enkä aio koskaan luopua sen käyttämisestä.

Nyt saa Islanti hetkeksi jäädä. Lukupino tarjoilee seuraavaksi luonnon ihmeitä.

Alla olevasta linkistä pääsee lukemaan postaukseni tähän asti lukemistani Jónassonin kirjoista:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Ragnar+J%C3%B3nasson

Ragnar Jónasson: Saari. Englanninnoksesta suomentanut Oona Nyström

Olen nyt Ragnar Jónassonin kanssa lukuputkessa. Nyt oli vuorossa Hulda-sarjan 2.osa Saari, joka ilmestyi suomeksi 2021.

Järisyttävän 1. osan jälkeen jäin miettimään, mitäs nyt, miten sarja nyt jatkuisi, kun Huldan ura päättyi. Hyvinhän se jatkui, koska sarjan etenemisjärjestys noudattaakin  kronologiaa käänteisessä järjestyksessä: edetään lopusta kohti alkua. Mielenkiintoinen ratkaisu!

Rikosetsivä Hulda Hermannsdottír on sarjan aloittavassa osassa eläköitymässä. Kakkososassa hän on n. 50-vuotias, ja kolmannessa osassa noin nelikymppinen. Hän on mielestäni terävyydessään ihailtava ja inhimillsyydessään samastuttava. Saaressa ratkotaan sekä nykyhetken että 10 vuoden takaisia kuolemantapauksia, jotka yllättäen liittyvätkin yhteen. Molemmat tapaukset ovat ns. suljetun paikan mysteereitä. Syylliset ratkeavat vasta aivan viime metreillä Huldan ansiosta. Pisteet siitä.

Saaressa on mukana myös kauhuelementtejä. 

Saaressa on mielestäni myös turhan paljon rönsyjä. Nykyhetken nuorten aikuisten ihmissuhdemuisteluita vatvotaan turhan tarkasti, ja yhden henkilön perhe ja pienet lapset jäävät vain maininnaksi, vaikka ne henkilön puheissa tuntuvat olevan ehdottoman tärkeitä. Tuntuu, että kirjailija ei oikein ole osannut päättää, mihin suuntaan tarinaa kuljettaisi tai mitkä rönsyistä voisi karsia pois. Olen aiemminkin törmännyt ilmiöön, että trilogiaksi tarkoitetun sarjan kakkososa on heikompi kuin aloittaja ja lopettaja. Hyvä tarina se silti on ja pitää otteessaan hyvin.

Suljetun paikan mysteerit selviävät lopulta Huldan terävyyden ansiosta, ja syynä ovat inhimilliset tunteet. 

Luin kirjan E-kirjana BookBeat-palvelussa, josta kuvakin on kopioitu.

Ragnar Jónasson: Pimeys. Suomentanut Vilja-Tuulia Huotarinen

Pimeys on  Ragnar Jónassonin Hulda-sarjan ykkösosa. Hulda-sarja on ilmestynyt emnen Ari Thor -sarjaa, mutta luin ne toisessa järjestyksessä: ensin Arit, nyt on menossa Huldat. Pimeyden on suomentanut Vilja-Tuulia Huotarinen, ja se ilmestyi suomeksi 2021.

Nyt on kiva lukuputki päällä. Luen Jónassonin dekkareita E-kirjana. Rikosetsivä Hulda Hermannsdóttirin pitkä ura on loppumassa. Eläkeikä lähestyy. Yllättäen nuori pomo määrää Huldan jäämään eläkkeelle jo aiemmin (mieluummin heti), koska hänen tilalleen on jo palkattu nuori mies. Pomo myöntyy parin viikon lisäaikaan, jolloin Hulda voisi puuhastella jotain jonkun vanhan jutun parissa. Hulda päättää palata venäläisnaisen hukkumistapaukseen, jonka tutkinta on hänen mielestään huonosti hoidettu. 

Yksikkönsä parhaimpiin kuuluvana etsivänä hän pääseekin tapauksessa syvemmälle kuin kukaan muu. Hukkuminen ei olekaan onnettomuus, vaan murha. Samalla selviää toisenkin venäläisnaisen katoamistapaus. Tapahtuu vielä kolmaskin katoaminen, ennen kuin asiat selviävät - karmealla tavalla, ja ainakin lukijalle. Poliisille tapaukset jäävät edelleen selvittämättömiksi.

No huh huh, mikä kirja! Todellakin otteessa pitävä jännäri! Huldan persoona ja elämänvaiheet luodaan hienosti. Hulda on valtavan terävä, mutta sosiaalisuudessa hän on enemmänkin oman tien kulkija kuin tiimipelaaja. Hänen elämässään on ollut vaikeita aikoja ja asioita, jotka ovat jättäneet jälkiä hänen persoonaansa. Ikänsä vuoksi hän joutuuu työpaikallaan nuoren miespomon ja hänen hyvävelikavereidensa väheksymäksi ja ylitallatuksi. Yli 60-vuotias nainen on kertakaikkisen mummo, hönö, näkymätön, epäilyttävä, riipppumatta siitä, että hän on yksikkönsä parhaimpiin kuuluva tutkija, vaikkakin hitaampi kuin nuoremmat, mutta samalla huolellisempi ja terävämpi. Pitkän kokemuksensa ansiosta hän näkee valehtelijat ja asioiden salaajat helposti. Hulda on mielenkiintoinen ja samastuttava persoona, ja tarvittaessa hänestä löytyy auktoriteettia, joka toimii myös ylimielisiin nuoriin miehiinkin, vaikka vain uran viimeisenä päivänä.

Kirjan loppu on sellainen, että on aivan pakko jatkaa seuraaviin osiin. Pimeys teki suuren vaikutuksen, eikä ole ihme, että se on  Jónassonin kansainvälinen läpimurtoteos. Pidin siitä ehkä enemmän kuin Ari Thor-sarjan aloittajasta Lumisokeasta. Koko sarjaa ei voi vielä tässä vaiheessa verrata toisiinsa.

Luin kirjan E-kirjana BookBeat -palvelusta, josta kuvakin on kopioitu.