Jyri Paretskoi: Nimetön

Moni ehkä yhdistää Jyri Paretskoin nimen nuortenkirjallisuuteen. Onhan hän kirjoittanut suositut 

Shell´s Angles -  ja K-15 -sarjat. Nimetön (2017) on Paretskoin ensimmäinen aikuistenromaani.

Keskeiset henkilöt ovat miljonääri-Marko ja hänen vaimonsa Saara sekä hulppean kerrostalon viereisessä kattohuoneistossa asuvat naapurit: uskomattoman kaunis Gabriela ja hänen miehensä Mikko. Tapahtumiin liittyy olennaisesti myös toimittaja Otso Vaarna ja hänen lapsuudenystävänsä poliisi Tuomas Melander. Lisäksi keskeisessä roolissa on pieni, valkea ja ystävällinen villakoira Rolle.

Tarinaan tulee jännitystä, kun vinksahtanut psykopaatti alkaa kostaa kärsimäänsä petetyksi tulemista ja täydellisen avioliittonsa kaatumista. Keinot ovat tarkoin suunniteltuja ja julmia. Näennäisesti hän elää normaalia elämää, joten hän ehtii tehdä paljon pahojaan, koska kukaan ei osaa epäillä mitään. Hyväuskoinen Otso joutuu kuitenkin katsomaan psykopaattia silmästä silmään tuhoisin seurauksin.

Tarina kulke suhteellisen vetävästi, mutta psykopaatin pään sisäinen jauhanta alkaa toistuessaan hieman kyllästyttää, vaikka sillä ehkä onkin tarkoitus juuri osoittaa, ettei tyypin ajatusmaailma ole normaali. Muita ansioita on esimerkiksi Tuomaksen ja Otson ystävyyden kuvailu sekä Tuomaksen lempeä huolenpito sairaasta äidistään. 

Mielestäni Nimettömässä on myös muutamia puutteita. Minua vaivasi, että Tuomaksen poliisiammatti ikään kuin unohtuu ja jää taustalle. Se tulee esille vasta kirjan loppupuolella, ja ehkä sittenkin hieman epäammattimaisesti.

Olisin toivonut myös erilaista loppuratkaisua, jossa paha olisi saanut palkkansa, kun siihen kerran ilmiselvästi oli mahdollisuus. Nyt loppu toi mieleeni S.E. Hintonin Me kolme ja jengi -kirjan lopun, ja se kyllä kieltämättä läsäytti hieman tunnelmaa. 

Saara Turunen on paitsi tämän kirjan henkilö, myös suomalainen kirjailija. Jäin miettimään, onko nimikaimat vain sattumaa, vai voisiko tässä olla kahden kirjailijan yhdessä sopima jekku lukijoille. Loppuratkaisu viittaisi juuri tähän.

Kaikkein eniten minua kuitenkin lukiessani vaivasi ja suututti - ja suututtaa edelleen-  iloisen ja ystävällisen Rolle-koiran häpäisy ja sen kirjoittaminen tarinaan niin, että se on kuvottavaa ja suorastaan anteeksiantamatonta.  Jyri Paretskoin Nimettömällä on ansionsa, mutta siinä on myös puutteita. Rollen kirjoittaminen tarinaan makaaberilla tavalla ylitti sietokykyni.

Heini Harve-Rytsälä: Helikopterilääkäri: työtä paineen alla

 

Heini Harve-Rytsälä on anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri sekä ensihoitolääketieteen dosentti. Lääkärihelikopterin ensihoitolääkärinä hän on työskennellyt yhdeksän vuotta. Henkisesti haastavan työnsä myötä hän on myös kouluttautunut stressinhallinnan kouluttajaksi ja valmentajaksi. (Etuliepeen tekstiä).

Kuvassa rekvisiittana oleva laastaripaketti kuvaa siis minun terveydenhoidollista osaamistani Harve-Rytsälään verrattuna. Kirjan takakannessa kerrotaan, että Harve-Rytsälä joutuu työssään toistuvasti äärirajoille, tilanteisiin, joissa vaikeita päätöksiä on tehtävä nopeasti, joskus jopa sekunneissa. Tässä kirjassa hän kuvaa työssään kohtaamiaan vaikeita tilanteita, joissa on usein tasapainoteltava ammatillisuuden ja inhimillisyyden välillä.

Minun työni on täysin erilaista, mutta aika ajoin siihenkin liittyy stressiä, joka saa herkän sympaattisen hermostoni aktivoitumaan voimakkaasti ja koko kehoni ylivirittyneeseen tilaan. Tällä taas on seurauksensa yöuneen ja työssä jaksamiseen. Stressistä ja sen hallintatavoista  tuli siis minua ja kirjoittajaa yhdistävä inhimillinen kokemus. Tosin stressinhallinnassakin osaan vasta laastaripaketin pienimmän laastarin verran. Sain kirjasta kuitenkin hyviä neuvoja ja oivalluksia lisäharjoittelua varten. 

Kokosin itselleni puhuttelevimpia oivalluksia ikään kuin huoneentauluksi. Mahdollisesti niistä on iloa ja hyötyä myös muille lukijoille kirjaan ja stressinhallintaan tutustumista varten. Kirjasta voi saada tukea työssä jaksamiseen. Sivunumeroita en valitettavasti tullut laittaneeksi muistiin. 

• "Kovaksi tullaan kovettumalla, mutta lujaksi tullaan vaalimalla myös pehmeyttä."

• "Älä keskity siihen, mitä et osaa etkä tiedä. Keskity siihen, mitä osaat ja tiedät."

 

• "On ollut hämmentävää huomata, että heikkouden hyväksyminen ja armollisuus ovat osaltaan kääntyneet voimavaroiksi ja vahvuuksiksi. Vahvuutta onkin se, että uskallan tarvittaessa olla heikko." 

• "On paljon asioita, joihin pystyn vaikuttamaan ja joista pystyn myös itse päättämään.

  Mutta paljon enemmän on asioita, joihin voin ehkä vaikuttaa, mutta joista en    kuitenkaan  pysty päättämään. 

 Ja sitten on aivan erityisen paljon niitä asioita, joihin en pysty vaikuttamaan      ja vielä vähemmän niistä päättämään." 

• "Jos puhun jostain asiasta toistuvasti negatiiviseen sävyyn edes leikin varjolla, muovautuu mieleni omien sanojeni mukana ja alkaa vähitellen nähdä tuon asian kielteisessä valossa." 

• "Olemme ketjun sijaan samaa köyttä, ja heikoinkin säie vahvistaa köyttä ja tekee siitä kestävämmän." 

Helikopterilääkäri: työtä paineen alla on Harve-Rytsälän toinen kirja. Ensimmäisessä kirjassaan Helikopterilääkäri hän kertoo työstään ensihoitolääkärinä ja pohtii työnsä aiheuttamaa tunnetaakkaa ja kummittelemaan jääneitä aaveita. (Etuliepeen tekstiä)

Luen sen seuraavaksi. Eiköhän se onnistu tässäkin järjestyksessä. Tykästyin kirjoittajan selkeään tyyliin ja positiivisuuteen.

 

 

Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu. Suomentanut Katariina Kaila

 

Appelsiininkuorten katu on ollut pitkään lukulistalla. Vihdoin luin sen, ja olen kiitollinen, että sen tein. Sain paljon uutta ajateltavaa.

Etuliepeen tekstin mukaan: 

"Kymenvuotias Hayat Shah elää tavallista arkea amerikkalaisessa lähiössä pakistanislaistaustaisen perheensä kanssa. 

Eräänä päivänä äidin paras ystävä, järjestetystä avioliitosta eronut Mina Ali, muuttaa heidän kotiinsa, ja Hayatin koko maailma muuttuu. Lumoavan kaunis ja hartaan uskovainen Mina tutustuttaa Hayatin Koraanin vietteleviin säkeisiin, ja hänestä tulee pojalle pian kaikki kaikessa.

Kun länsimaalaisista vapauksista rohkaistunut Mina rakastuu juutalaiseen Nathaniin, Hayatin mustasukkaisuus kätkeytyy uskonnollisen fundamentalismin kaapuun kohtalokkain seurauksin." 

Kirja käsittelee syvällisesti uskontoja ja uskontojen törmäämistä. Myös uskonnottomuus, tapauskovaisuus, fundamentalismi ja ennakkoluulot ovat esillä. Ovatko oikein suoritetut rituaalit tärkeämpiä kuin sydämen usko? Onko miesten islam erilaista kuin naisten islam? Ovatko eri uskontoja edustavien ihmisten avioliitot mahdollisia?

Kirjassa käsitellään isoja asioita ja pahojakin tekoja, mutta kerronnassa on neutraali ote. Kirjailija ei saarnaa, mutta johdattaa miettimään, kumpi on tärkeämpää: rakkaus ja hyväksyminen vai viha, joka voi olla myös opittua ja johtaa julmiin tekoihin jo nuorena.

Kirjan nimi viittaa nöyryyttämiseen ja ylemmyyteen, jotka toistuu tarinassa monin eri tavoin.

Takaliepeen mukaan Ayad Akhtar on New Yorkissa asuva näyttelijä ja kirjailija, joka kasvoi päähenkilön tavoin pakistanislais-amerikkalaisessa perheessä. Kriitikoiden kiittämä  Appelsiininkuorten katu on Akhtarin esikoisteos, jonka oikeudet on myyty kahteenkymmeneen maahan.

Kirjan Koraanilainaukset ovat Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoksesta vuodelta 1995. Teoksen on kustantanut Otava. 

Täältä tulee lämmin lukusuositus!

 

        

Roope Lipasti: Kuuma linja

                                                        

Roope Lipastin Kuuma linja kertoo kylmänsodan ajasta lapsen silmin. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä sanotaan olevan kuuma puhelinlinja, jota maan johtajat voivat käyttää esteettömästi silloin, kun kyseessä on erityisen tärkeä asia, kuten vaikka laukaistut ohjukset. Puhelinlinjaa kaivetaan aivan lasten kotien lähettyville, ja metsästä löytyy jopa salainen bunkkeri salaperäisine papereineen. Telefoni-Toni kantaa koko ajan mukanaan punaista puhelinta ja on herkeämättä valppaana, paitsi silloin kun lepäilee sairaalassa.

Kerronnassa on kivasti esillä lasten näkökulma. Minä-kertoja tarkkailee maailmaa ja ihmisiä aikuisen viisaudella, mutta lapsen kokemuksella synnytyssairaalasta lähtien. Siellä hän jo kohtaa Ruutin, mutta kontaktin otto on hieman vaikeaa, kun ei osaa vielä edes kääntyä ja joutuu kulkemaan pötköksi käärittynä sänkykärryissä. Ruut on ihastus ja tärkeä ihminen koko lapsuuden. Ystävyys jatkuu aina nuoruuteen asti, mihin kerronta päättyykin.

Ruutin sisar Maria nousee myöhemmin myös tärkeäksi henkilöksi. Hän on hieman vanhempi ja oudosti myös haavetasolla kiinnostava. Ruutin ja Marian kotona isä on hallitseva ja ankara, jopa pelottava. Ruutilla on tuon tuosta mustelmia, ja jostakin syystä Maria katoaa kotoa löytyen henkitoreissaan ojasta. Juorutaan, että Telefoni-Toni, isän veli, pilasi Marian. Pikku poika ei aivan käsitä, mitä se tarkoittaa.

Myös Ruutille käy huonosti, ja on käydä vielä pahemmin. Minä-kertoja tietää asiasta, eikä saa rauhaa, ennen kuin tunnustaa äidille ja poliisille Telefoni-Tonin kuolemaa tutkittaessa. Myös Ruut saa tietää kertojan osallisuuden tapahtuneeseen, vaikka ei itse sitä muistakaan. Tauno-isän ja Telefoni-Tonin kohtaaminen on erään tarinan päätepiste. Isän huudahdus Ruutista jäi vaivaamaan. Mitä se tarkoitti?

Teini-ikäisenä minä-kertoja on joutunut kohtaamaan jo kolme kuolemantapausta, jotka ovat vaikuttaneet häneen syvästi: Maria, Toni ja äiti, jonka kanssa minä-kertojalla on läheinen ja lämmin suhde. Kuolemantapausten myötä lapsuuden viaton aika on ohi.

Kuuma linja kuvaa huumorilla poikien porskutuksia ja kehittymistä nuorukaisiksi ydinsodanpelon varjossa, mutta se kuvaa myös vakavia asioita.  Ehkä Marian, Ruutin ja äidin tarinat oli suorastaan pakko kirjoittaa.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja aito. Lukiessani mietin, että se voisi olla aitouden vuoksi omaelämäkerrallinen. Niinpä aloin tarkistaa asiaa ja löysin osuman mm. Kotilieden juttulinkkiin, jossa Lipasti kertoo kirjan syntyvaiheista: https://kotiliesi.fi/ihmiset/kirjailija-roope-lipasti/ (Luettu 24.12.2025)

Roope Lipastin tuotanto on laaja. Hänen lastenkirjojaan en ole lukenut. Aikuisten kirjoista olen lukenut Aviotärähdyksiä ja Jälkikasvukauden. Luutnantti Ströbelin istumajärjestyksestä kirjoitin myös blogipostauksen, joka avautuu alla olevasta linkistä:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Roope+Lipasti

Cristal Snow: Penni Pähkinäsydän ja viimeinen haltijakummi. Kuvittanut Kati Vuorento

Cristal Snow'n Penni Pähkinäsydän ja viimeinen haltijakummi on kuudes osa sarjasta. Koko sarjan on kuvittanut Kati Vuorento ihastuttavin lyijykynäpiirroksin.

Keijuista kertova kirjasarja ei ensioletuksista huolimatta ole pelkkää söpöilyä, vaan se käsittelee myös monenlaisia syviä teemoja, kuten kiusaamista, turvattomuutta ja pelkoja. Aikuinenkin lukija nauttii Penni Pähkinäsydämen lukemisesta joko yksin tai lapsen seurassa, mieluusti ääneen lukien ja kirjasta keskustellen. 

Viimeinen haltijakummi alkaa hitaasti, eikä kielikään ole niin notkeaa ja leikkisää kuin aiemmissa osissa. Muutos kiinnittää huomiota: Onko tunnelma jotenkin muuttunut? Onko se merkki jostakin vakavasta?

Viluhallan valtiattaren ote Tuulenpesän metsästä kiristyy. Ikuinen talvi on valtaamassa metsän. Kevät ja keijut ovat vaarassa. Myös pahantahtoisia tai omituisesti käyttäytyviä tonttuja on alkanut ilmaantua. Niillä on punaiset naamat ja lasittuneesti tuijottavat silmät. Isäkin on muuttunut. Myös Petelius ja Juulia ovat muuttuneet. Vaikka he ovat jo aiemmin olleet Pennin epäkavereita ja kiusanneet häntä, heillä on nyt vieläkin pahemmat mielessään:

"Siipikori killui onneksi kallion katosta eikä sitä tarvinnut hilata raiteilleen. Portaista kuului jo Pennin epäkavereiden askeleita.

- Jättäkää minut rauhaan! Minun siipiäni ei tarvitse enää napsauttaa poikki, vaan olen jo siivetön!

Penni hyppäsi kiveltä toiselle ja kiipesi koriin. Juuri kun hän oli tyrkkäämässä siipikoria liikkeelle, paikalle ryntäsi kaksi punaposkista tonttulasta.

- Odota meitä! Juulia huusi ja tarttui siipikorin seinämään.

- Älkää! Tämä kori ei kestä meitä kaikkia, Penni uikutti.

- Varmasti kestää! Nämä ovat lujaa tekoa!

Petelius iski silmää Pennille. Hänen silmänsä kiiluivat vaaleansinisinä.

- Antakaa minun mennä, Penni aneli, mutta turhaan. Juulia ja Petelius eivät kuunnelleet järkipuhetta."

Ei riitä, että Penni joutuu kohtaaman kiusaavien tonttujen taholta uhkaa ja väkivaltaista kohtelua. Lisäksi hän saa tietää äidistään asian, joka keikauttaa kaiken päälaelleen. Mitä Annelie onkaan nuoruudessaan tehnyt! Miten joku niin kiltti ja ihana on voinut tehdä niin julman ja kauhean teon?!

Juoni etenee jännittävien vaiheiden myötä lukijan olettamaan suuntaan kirjan nimen mukaisesti. Lukija olettaa, että Penni on viimeinen haltijakummi. Siipiseremonian huipennuskin on jo tulossa, ja Annelien haltiakummin siipien pitäisi asettua Pennin selkään. Mutta H-hetkellä mitään ei tapahdukaan! Hämmennys valtaa Pennin ja  kaikki läsnäolijat.  Mistä oikein on kyse? Jäljelle jää suuri kysymys: voiko hyviä tekoja tehdä ilman haltiakummin siipiäkin?

Pahantahtoisten tonttujen esiintyminen kirjassa näin joulun alla voi olla järkyttävää pienille lukijoille tai kuulijoille. Siksikin kirjan lukeminen yhdessä aikuisen kanssa voi olla hyvä vaihtoehto. Loihditut tontut on kuvattu hienosti omituisina, jopa pelottavina olentoina. Tuijottavine silmineen ja punaisine naamoineen ne toivat mieleeni Matti Raninin televisiossa esittämän Kasper-nuken, joka saattoi aiheuttaa jopa painajaisia 1960 - 1970 -luvulla syntyneille lapsille. Jos Kasper ei ole tuttu, jähmettyneen naaman kuva ja lisätietoa avautuu alla olevista linkeistä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kasper-nukke (Luettu 18.11.2025)

https://www.episodi.fi/uutiset/muistatko-viela-kasper-nuken-lasten-suosikkihahmo-aiheutti-myos-painajaisia/ (Luettu 18.11.2025)

Olen jo työurani loppuvaiheilla oleva lukija, mutta olen lukenut kaikki Penni Pähkinäsydän -romaanit ja pitänyt niistä paljon. Kiitos kirjoista @Cristal Snow ja @Kati Vuorento!

Alla olevasta linkistä avautuu postaukseni sarjan muista osista. 

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Cristal+Snow&max-results=20&by-date=true