Petri Tamminen: Mitä onni on

Minulla on Petri Tammisen tuotantoon tutustumisprojekti menossa. Aion lukea koko hänen proosatuotantonsa. Olen Tammisen lyhyiden lauseiden, lakonisen huumorin ja rivienväli-informaation suuri fani.

Mitä onni on - romaani ilmestyi 2008. Se kertoo keski-ikäisen kirjailijan kriisistä, kun työt eivät suju, ja vaimokin näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Eikös vain hän ole alkanut tuntumaankin kylmältä? Mies vatvoo olojaan ja  avioliiton turruttavuutta. Hän makaa sohvalla ja katsoo urhieluruutuja. Välillä hän pelaa pöytätennistä Hannun kanssa. Vaimo pyörittää arkea, lapset kitisevät, mies haaveilee onnesta ja suunnittelee onnellisuudesta kertovan kirjan kirjoittamisesta. Kirjalla on jo työnimi "Mitä onni on". Se on tarkoitus toteuttaa yhdessä Hannun kanssa. Kirjailija kirjoittaa ja Hannu kuvittaa.

Kirjaa varten saadaan apuraha, jonka turvin matkataan Ahvenanmaalle, Ouluun ja Kööpenhaminaan tekemään tutkimuksia ja haastatteluja.  Kööpenhaminassa houkuttelee kirjailijan nuoruudenrakkaus Liselotte, jonka yhteystiedot kirjailija etsii netistä. Mies aloittaa virkistävän viestittelyn ja sähköpostitulvan. Liselotte antaa vastauksissaan sopivasti virikkeitä siihen suuntaan, että kirjailija ja Hannu päättävät todellakin lähteä Tanskaan onnea etsimään. Lapset itkevät ja haluavat mukaan. Vaimo tuijottaa kattoon, kun mies kertoo, että heillä on tarkoitus asua Liselotten luona vierailun ajan. 

Keskeiset henkilöt kirjailija, Hannu, Liisa sekä haaveiden Liselotte on kuvattu hyvin. Tavatessaan Liselotten uudelleen vuosien jälkeen kirjailija huomaa, että Liselotten piirteet ovat vuosien saatossa muuttuneet yllättävän kuivakkaiksi. Hannu on elämäänsä selittelemätön, törmäyksiä pelkäämätän, hieman vastenmielinenkin tyyppi. Onko hän itsekäs vai vain oma itsensä? Kun kirjailija haaveilee onnesta, Hannu syö karkkia, nauttii elämästä ja uskaltaa tarttua onnen, kun se tulee vastaan - useimmiten naisen hahmossa. Liisa-vaimo on viisas, ja antaa näkökulmia sekä miehen kirjaan että miehen  kriisiin. Hänellä on ihailtavan selkeät rajat ja myös omaa elämää. Hän pystyy näkemään asioiden ytimeen. 

Juuri, kun kirjailijan Tanskan-reissu alkaa olla lopuillaan, palikat loksahtavat paikoilleen,  ja onni löytyy yllättäen. Pitää vain mennä tarpeeksi kauas, jotta sen voi saavuttaa.

Onnen etsimisreissun lisäksi Petri Tammisen Mitä onni on on samalla kirja kirjan kirjoittamisesta, vähän niin kuin Mika Waltarin Neljä paivänlaskua.

Lisätietoa Petri Tammisesta ja hänen tuotannostaan löytyy linkistä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Petri_Tamminen (Luettu 20.1.2024) 

Tuotantolistasta puuttuvat tuoreet lastenkirjat:

Ajatusten vahtimestari (kuvittanut Ninka Reittu) vuodelta 2023 sekä Kun kohtaat avaruusolennon: viisi tärkeää ohjetta (kuvittanut Valpuri Kerttula) vuodelta 2019.

Tästä linkistä pääsee lukemaan postauksia Tammisen tuotannosta omassa blogissani. Osassa Tamminen on toinen kirjoittaja tai yksi tekijöistä.

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Petri+Tamminen

Lyhyempiä kommentteja voi lukea myös blogin Instagrammista https://www.instagram.com/kirjakirjokansi/

Antti Tuuri: Lintujen kesyttäjä

 

Pitkästä aikaa oli mukava tarttua Antti Tuurin kirjaan. On mukavaa, että yli 80 kirjaa kirjoittanut Tuuri on edelleen iskussa. 

Lintujen kesyttäjä (2023) on lyhyehkö romaani, jossa "Taloon tulee mies, joka pyytää saada yösijaa vastaan ja talon ruuissa kesyttää pihapiirissä pesivät pääskyset. Mies saa yösijan saunakamarista, jossa myös talon viisitoistavuotias poika nukkuu. Mies selittää pojalle lintujen kesyttämisen menetelmästään ja kesyttämisen tarkoituksesta." (takakansitekstiä) 

Itse asiassa lintujen kesyttämisen tarkoitus ei minulle selvinnyt, ja puun alla kädet reisillä silmät kiinni istuva mies alkoi henkilöhahmona jopa ärsyttää. Mietin lukiessani, mikä tämän tyypin tarkoitus tarinassa oikein on. Tuli mieleen, että hänen tehtävänään onkin ehkä osoittaa kaikkea hänen ulkopuolellaan ja rivien välissä tapahtuvia asioita, eikä oikeastaan olla ollenkaan pääosassa, vaikka niin luulisi. 

Pojan perheenjäsenten luonteenpiirteet ja keskinäiset suhteet sekä eteläpohjalainen leukojenlouskutus kuvataan mainiosti. Puheenparsi on tuttua mm. Pohjanmaa-sarjasta. Taustalta nousee mielestäni esille erilaisia vastapareja, kuten kunnollisuus - kelvottomuus, ahkeruus - joutilaisuus, puhuminen - hiljaisuus, perinteet - uudet asiat sekä tarkat käytössäännöt - boheemius.

Tuli mieleen, että ehkä kyseessä on kirjailijan nuoruusmuisto siltä kesältä, kun tangon askelia opeteltiin tuttujen vanhempien tyttöjen kanssa ennen ensimmäistä tanssireissua. Se oli sinä kesänä, kun lukio ei ollut vielä alkanut ja piti kerrata ruotsia ja saksaa sekä raataa iänikuisissa maatalon töissä. Se oli silloin, kun kotiin tuli outo kulkumies. Ehkä kyseessä on ajatus: Missähän sekin yhden illan tanssikaveri nykyisin on? 

On hauska ajatella, miten tarinan voisi purkaa osiin ja miettiä, miten se on syntynyt. Taitavan kirjoittajan käsissä nuoruusmuistoista syntyi kokonainen romaani, jonka nimihenkilö onkin itse asiassa harhauttaja, eikä ollenkaan päähenkilö. Voihan sitä ehkä näinkin tulkita.