27/03/2022

Maritta Lintunen: Sukukaktus


Maritta Lintusen Sukukaktuksen
kansikuva on sumea. Kuva sopii tarinaan hyvin, sillä kirjassa on kyse haalistuneista valokuvista, muistoista, juurista ja suurista kysymyksistä, mistä tähän on tultu ja miksi ollaan sellaisia kuin ollaan. Sukukaktus on Maritta Lintusen ensimmäinen romaani,  ja se ilmestyi vuonna 2003.

Minäkertoja, jonka nimi paljastuu vasta kirjan lopussa, on elänyt lapsuutensa kaukana pohjoisessa (ehkä Sallassa),  jossa rautatieasema oli hänen kotinsa tai ainakin henkinen kotinsa. Ihmisiä tuli ja meni, mutta haaveileva ja herkkä pikkutyttö viihtyi näkymättömänä omissa oloissaan. Vanhempien huoneesta kuuluu toisinaan pelottavaa meteliä ja huutoa. Aikuisten asioita ei ollut tapana selittää, eikä lapsen valmistelemisesta uusiin tilanteisiin ollut kuultukaan.

Varoittamatta hänet tempaistaankin uuteen ympäristöön; kaupunkiin ja kerrostaloasuntoon, jossa hänen piti viettää aikaa avaamatta ovea kenellekään, kun äiti oli töissä. Isäkin häipyy vain lasta päähän taputtaen. Lapsi jää kiinni muistoihin ja menneisyyteen. Aikuisena "juurettomuuden tunne saa hänet tekemään toivioretken lapsuutensa rautatieasemalle. Sinne missä kolmen sukupolven kohtalot risteävät. Missä paljon kokeneet isoäiti ja äiti ovat karaisseet häntä, varoittaneet sortumasta heikkoon mieheen."(Takakansitekstiä)

Kerronnassa vaihtelevat nykyhetki ja menneisyys. Isovanhempien ja vanhempien elämästä sekä naapuruston asioista paljastuu tarinoita vähitellen, salaisuuksiakin, eikä nykyhetkessäkään kaikkien ihmisten elämä ole sitä, miltä pinnalta näyttää.

Runokirjojen jälkeen ensimmäisen romaaninkin kieli on paikoitellen kuin runoa:
"Jos minä olen kivi, niin sinä olet tuuli. Eikä kivi lämpene tuulen, vaan auringon voimasta. Ja vain aurinko on tosi: se heittää säteensä kiven kylkeen joka ikinen aamu, vuodesta toiseen. Tuuli on ohikulkeva aavistus, ei sen enempää."
Olen aloittanut Lintusen tuotantoon tutustumisen tuoreimmista kirjoista, joten Sukukaktusta lukiessani huomasin, että tässä on jo näkyvissä niitä tyylipiirteitä, jotka ovat terävöityneet mestarilliselle tasolle myöhemmässä tuotannossa. Kahden aikatason rinnakkain kuljettaminen, näkökulmien vaihtaminen ja ihmisten välisten suhteiden kuvaus ei vielä tässä kirjassa ole nähdäkseni niin terävää ja harkittua kuin myöhemmissä kirjoissa. Muutamalla lauseella ihmisen koko elämän piirtäminen on kuitenkin jo näkyvissä. Rauhan tarinassa tämä tulee erityisen hyvin esille. Työpaikan äkäilevä riivinrauta ei olekaan koko kuva hänestä.

Lähialueen sotatapahtumat ja kaikki siihen liittyvät pelottavat asiat ovat vaikuttaneet lukemiseeni. On ollut vaikea keskittyä. Olo on ollut kireä ja hermostunut, ahdistunut. Jouduin lukemaan Lintusen Sukukaktuksen kahteen kertaan ja piirtämään ihmissuhdekaavioita, jotta ymmärtäisin sen. Ensimmäisellä lukukerralla ajatus harhaili muualla. Sydänrajan jouduin jättämään kesken, koska kirjan aiheesta tuli mielikuvia ja yhtymäkohtia juuri nyt Suomen lähellä käytävään sotaan. Kunhan tilanne rauhoittuu - ja toivottavasti se tapahtuu pian - voin palata myös Sydänrajan pariin.

Lintusen proosatuotannosta lukemista odottelevat vielä: Heijastus ja Kirjeitä Suolavuonolta

Tästä linkistä pääsee lukemaan Lintusen tuotantoa käsittelevät blogipostaukseni:








10/03/2022

Maritta Lintunen: Kandanhanhi: valitut novellit


 

Maritta Lintusen Kanadanhanhi (2022) on valittujen novellien kokoelma, johon kirjailija on valinnut novelleja kaikista kokoelmistaan, joita ovat:

Ovisilmä 2006

Tapaus Sidoroff 2008

Mozartin hiukset 2011

Takapiru 2016

Boriksen lapset 2021

Olen lukenut nämä kaikki ja postannut niistä erikseen. Linkitän loppuun Maritta Lintusen tuotantoa koskevat blogipostaukseni.

Kanadanhanhen takakansitekstissä kerrotaan, että "Maritta Lintusen novellitaide on psykologisesti tarkkaa ja taidokasta. Yksittäisestä hetkestä tihkuu suurempi kertomus ja arkisessa kohtaamisessa on läsnä mennyt, tämä hetki ja tuleva. Näennäisesti pienimuotoisista sattumuksista kehkeytyy ihmeitä."

Näin juuri! Olen täysin ihastunut Lintusen tuotantoon. 

Kanadanhanhessa on mielenkiintoista Lintusen teksti Pistäväsilmäinen sukulaistäti, jossa hän pohdiskelee omaa kirjoittamistaan. Kokoelman esipuheessa Jamaikalainen sprintteri, rento mutta tarkka Jani Saxell analysoi Lintusen tuotantoa hyvin ja kattavasti.

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Maritta+Lintunen


Maritta Lintunen: Mozartin hiukset: novelleja

 


Maritta Lintusen novellikokoelma Mozartin hiukset sisältää yhdeksän novellia, joita kaikkia yhdistää musiikki, ja jokainen tarjoaa myös yllätyksiä. Ei pettänyt odotuksia tämäkään kokoelma! Nyt olen lukenut kaikki Lintusen tähänastisen tuotannon novellikokoelmat. Romaaneista osa odottelee vielä vuoroaan. Jatkan mielelläni hänen tuotantonsa lukemista, koska Maritta Lintunen kuuluu suomalaisten nykykirjailijoiden ehdottomaan kärkikaartiin.

Nostan kokoelman novelleista esiin asioita lähinnä itselleni muistin tueksi. Suosittelen lukemaan tämänkin kokoelman, kuten myös muutkin. Lisäksi suosittelen tutustumaan ihan tuoreeseen valittujen novellien kokoelmaan Kanadanhanheen.

  • Karavaani
Pikkutyttö otetaan mukaan isän ja enon bändikeikalle, jossa hän kuulee ja näkee aikuisten asioita. Pikkujoulupaketista ei löydykään nukke, vaan vasara. Suuret tunteet, hämmennys ja pettymys ohjaavat vasarakäden toimintaa.
  • Mozartin hiukset
Kokoelman niminovelli on varsinainen kruununjalokivi! Voiko kuollut mies rikkoa avioliiton? Kyllä näinkin voi käydä.
  • Habitus
Sisarusten välit ovat olleet läheiset, ja varsinkin veli on tehnyt kaikkensa siskon hyvinvoinnin turvaamiseksi. Hän on ollut siskolle jo nuoresta asti isoveli, veli ja isä. Eräs kesäinen tapaaminen osoittaa, että on tullut muutoksen aika.
  • Kiertotähti
Kaikenlaista voi tapahtua, kun kulttuurista kiinnostunut siivooja joutuu vaativan pomonsa tähtäimeen.
  • Joiku
Joiku on kokoelman yksi yllättävimmistä novelleista. Kaikki ei todellakaan ole sitä, miltä aluksi näyttää.
  • Valentiinit 
Valentiinit-novellissa yhdistyy tanssilavakulttuuri, fanitus ja retkeily. Kolmen ihmisen elämät limittyvät. Minun empatiani on ehdottomasti poliisiauton kyydissä istuvien puolella. Olisin mielelläni suonut heidän saavan jatkaa itselleen mukavaa ja omannäköistään elämää nyt, kun ikävät asiat vihdoin olivat takana.
  • Mustavalkea
Musiikki ei kiinnosta kaikkia, eikä sitä voi pakolla opiskella, kun omat mielenkiinnon kohteet ovat muualla. Pianon koskettimetkin muistuttavat vain opettajan hampaita.
  • Jannen pää
Jannen pää on mielenkiintoinen tarina musiikin yhdistävästä voimasta, sukulaissieluisuudesta ja ehkä jopa reinkarnaatiosta. 
  • Horkka
Kahden kansainvälisen pianokilpailun finalisti ja kahden kotimaisen solistikilvan voittaja joutuu kohtaamaan äärimmäisen nöyryytyksen kautta menneisyytensä, muistonsa ja pelkonsa ja taitaa selvitä.

07/03/2022

Rudolf Koivun lukukirja, koonnut Marjo Kemppinen



                                                 

Rakastan nostalgiaa: vanhoja aapisia, lukukirjoja, satuja, vanhoja kirjankuvituksia... On ihanaa ja rauhoittavaa viivähtää kiirettömän elämäntavan, onnellisen lapsuuden ja viattomuuden maailmassa. Kuvittajista Martta Wendelin ja Rudolf Koivu vetoavat minuun erityisesti. Nukun mieluusti yöni Rudolf Koivun kuvituksista painetuissa pussilakanoissa, ja joka vuosi hankin Martta Wendelinin seinäkalenterin. Kuvassa Rudolf Koivun lukukirjaa esittelee yli 50-vuotias Retu-nalle.

Rudolf Koivun lukukirjan tekstit on valittu kirjoista Aukusti Salo: Meidän lasten aapinen (1. painos 1935) ja Meidän lasten elämää (1.painos 1935), joihin kuvitukset on alunperin tehty. Tämän kokoelman tekstit on koonnut Marjo Kemppinen. Kirja on painettu 1977, ja uusintapainos (luultavasti näköispainos) vuonna 2017.

Rudolf Koivun lukukirja sisältää takakansitekstin mukaan suloisia runoja, lyhyitä juttuja, kiehtovia tarinoita - ja Rudolf Koivun ihania kuvia. Todellakin! Runot ja tarinat ovat positiivisia ja herttaisia, ja yhdessä ihastuttavien kuvien kanssa ne tarjoavat leppoisaa lukemista nykyuutisten kauheuksien vastapainoksi. Tekstejä on eri kirjailijoilta, joista voi mainita mm. seuraavat: Arvid Lydecken, Z. Topelius, Annikki Setälä, Juhani Aho, Helmi Krohn, Arvo Ylppö, Anni Swan ja Teuvo Pakkala. Tietenkin mukana on myös suomalaisia kansansatuja ja -runoja.

Lisää nostalgista luettavaa voi bongata vaikkapa seuraavan kuvan pohjalta:


Alla olevasta linkistä avautuu hyvä tietosivu Rudolf Koivusta:

http://www.rudolfkoivu.fi/ . (Luettu 6.3.2022)

06/03/2022

Maritta Lintunen: Hulluruohola



Nyt on hyvä lukuputki, ja Maritta Lintusen tuotanto maistuu. Nyt oli vuorossa romaani Hulluruohola. Graafisesta suunnittelusta vastaa Mika Wist, ja tällä kertaa pidän sekä kannesta että takakannesta, jotka kivasti johdattavat kirjan maailmaan.

Takakansitekstin mukaan "Autioituneen Riihen kylän koulusta on tulossa asuinsija sopeutumattomille, jotka ovat psykiatrisen hoidon ulottumattomissa." Isoisä Janne Järä pakottaa aikuisen pojantyttärensä Saran liittymään  Riihen henkilökuntaan kasvatus- tai opetusmielessä käsittämättömien motiiviensa vuoksi. Janne Järä on rikas ja kustantaa hoitolan toiminnan. Hän on myös kontrolloija, ehkäpä narsisti, ja Sara on tottunut alistumaan.

Ensimmäisenä Riiheen saapuu Tyyne Komulainen emännän tehtävään. Ensimmäinen asukas on Paavo Grön, rakentelusta ja kasveista kiinnostunut hieman hippimäinen mies. Seuraavaksi saapuvat peräkkäisillä autokyydeillä hyönteis- ja eläintieteteen ylioppilas Itkonen ja Selma Hillo, väritön ja kalpea, ankeasti pukeutunut nainen. Seuraavaksi tulee Matias Pohjola, "jonka jykevä, kotkamainen nenä ja villiksi päässyt mustanruskea tukka korosti mielikuvaa intiaanista". Taustalla toimivat Janne Järän lisäksi psykiatri Eelis Selander ja uskollinen autonkuljettaja Ahlström.

Henkilogalleria on mielenkiintoinen, ja pikkuhiljaa asukkaista alkaa paljastua monenlaisia elämäntarinoita ja salaisuuksia. Tarina kulkee hyvin ja kehittyy dekkarimaisesti. Jännitys pysyy viimeisille sivuille asti.

Hulluruohola tarjosi ilahduttavan lukukokemuksen. Jatkan mielelläni Lintusen tuotantoon tutustumista. Seuraavana lukupinossa on Sydänraja, ja Kanadanhanhi, joka on valittujen novellien kokoelma. Osan novelleista olen tosin lukenut jo omista kokoelmistaan, mutta kokoelman alussa oleva Jani Saxellin analyysi Lintusen tuotannosta kiinnostaa. Juuri nyt odottelen kirjastosta Sukukaktusta ja Mozartin hiuksia.

Alla olevasta linkistä pääsee lukemaan muut blogissa olevat Lintusen tuotantoa koskevat postaukseni.

02/03/2022

Maritta Lintunen: Takapiru: novelleja


Maritta Lintusen tuotantoon tutustuminen jatkuu. Nyt oli vuorossa vuonna 2016 ilmestynyt novellikokoelma Takapiru. 

Kirjan graafisesta suunnittelusta vastaa Mika Wist. Kansikuva on mielestäni pelottava tai uhkaava. Siksi halusin tuunata kuvaa hieman pehmeämmäksi. Kukkaköynnöksiä kirjan kannessa ei ole. On vain mustalla taustalla hyssyttelevä pelottavan näköinen mies. Ehkä kuvassa on haluttu korostaa takapirun pirumaisuutta. Minusta novelleissa ei kuitenkaan aina ollut kyse pirullisesta toiminnasta, vaan myös rakkaudellisista teoista, eikä kaikissa ehkä ollut selvää, taustalla häärivää takapiruakaan.

Takapiru sisältää kymmenen mielenkiintoista ja yllätyksellistä novellia. Pidän kovasti Lintusen selkeästä kirjoitustyylistä. Kieli on helppoa ja sujuvaa, eikä asioita selitellä. 

Avaan novelleja hieman, lähinnä itseäni varten ja muistin tueksi. Suosittelen lämpimästi lukemaan tämän novellikokoelman!


  • Kylkiäinen 
Mökin myyntiin liittyy kylkiäinen. Erään suurennellun tapauksen jälkeen mökkikaupat perutaan. Sisarusten hyvät välit vahvistuvat, kun veli ottaa ohjat käsiinsä. Hänen lojaaliuttaan käytetään kuitenkin hyväksi.
  • Sielunpesä
Novellissa eletään 1960 - 1970 -luvun koulumaailmassa. Voi sanoa, että taivaan kiitos, tuollaisia opettajia ei enää (toivottavasti) ole! Ja taivaan kiitos, että tuollaisia Iikka Myyrysiä vieläkin on! 
  • Takapiru 
Kateusko se pisti Rytkösen puhumaan omiaan, niin että laulajan huipputilaisuus meni ohi?
  • Sovitus
Sovitus-novellissa on suorastaan yliluonnollista tunnelmaa. Ohjaillaanko kirjailijaa haudan takaa vai onko kyseessä sittenkin elävän ihmisen suru ja viha?
  • Hymypatsas
Novellin miljöönä on luultavasti 1970- 1980-luvun koulu. Opettaja Tarmo Harrinkari on melkoisen kuvottava tyyppi, varsinainen käärme, joka henkiseltä tasoltaan ei ole opettamiaan lapsia kehittyneempi. Yksi pojista on kirkkaasti hänen yläpuolellaan henkisen kehityksen ja oikeudenmukaisuuden asteikolla, ja 
onneksi Elina tarjoaa yllätyksen ja voittaa Tarmon 6 - 0!
  • Liekopuu 
"Liekopuilla tarkoitetaan suon sisään hautuneita puita ja lampiin kaatuneita keloja sekä maahan kaatuneita vanhoja havupuita. Liekopuista valmistetaan lähinnä käyttöesineitä ja koristeveistoksia. Niiden keruuseen tarvitaan maanomistajan lupa."  (https://www.arktisetaromit.fi/fi/erikoisluonnontuotteet/koriste-%20ja%20kasityomateriaalit/puun%20juuret%20ja%20liekopuut/ Luettu 1.3.2022.)

Tämä novelli sai minut  epäröimään kannen kuvaa ja pehmentämään sitä kukkaköynnöksin. Liekopuiden lisäksi kukillakin on tärkeä merkitys novellissa, ja edesmennyt täti saa tahtonsa läpi siskontytön sinnikkyyden kautta.
  • Hommage a Oskar Tuominen
Musiikin tähtioppilas ei toimi välttämättä takapiruna, mutta kavalasti ainakin, opettajansa suureksi pettymykseksi.
  • Jumalan sirppi
Miten käy itseoppineelle esirukoilijalle ja parantajalle, kun ovesta astuukin sisään entinen tyttöystävä? Kuka toimiikaan takapiruna, sairas mies vai parantajan omatunto?
  • Sanantuoja
Mitä nälkäisellä koiralla on asiaa? Voiko kuolleen munkin sielu vallata matkailijan kehon? Miten käy erään avioliiton? Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu novelli jätti minulle melkoisesti kysymyksiä.
  • Veriveljet
Miksi ukki opettaa Nikoa tappelemaan? Miksi he vievät Pentin haudalle kynttilöitä? Hieno ja koskettava novelli poikakoti Louhen karusta ja väkivaltaisesta elämästä.


Tästä linkistä pääsee lukemaan muut Maritta Lintusen tuotannosta kirjoittamani postaukset: