Nyt on hyvä lukuputki, ja Maritta Lintusen tuotanto maistuu. Nyt oli vuorossa romaani Hulluruohola. Graafisesta suunnittelusta vastaa Mika Wist, ja tällä kertaa pidän sekä kannesta että takakannesta, jotka kivasti johdattavat kirjan maailmaan.
Takakansitekstin mukaan "Autioituneen Riihen kylän koulusta on tulossa asuinsija sopeutumattomille, jotka ovat psykiatrisen hoidon ulottumattomissa." Isoisä Janne Järä pakottaa aikuisen pojantyttärensä Saran liittymään Riihen henkilökuntaan kasvatus- tai opetusmielessä käsittämättömien motiiviensa vuoksi. Janne Järä on rikas ja kustantaa hoitolan toiminnan. Hän on myös kontrolloija, ehkäpä narsisti, ja Sara on tottunut alistumaan.
Ensimmäisenä Riiheen saapuu Tyyne Komulainen emännän tehtävään. Ensimmäinen asukas on Paavo Grön, rakentelusta ja kasveista kiinnostunut hieman hippimäinen mies. Seuraavaksi saapuvat peräkkäisillä autokyydeillä hyönteis- ja eläintieteteen ylioppilas Itkonen ja Selma Hillo, väritön ja kalpea, ankeasti pukeutunut nainen. Seuraavaksi tulee Matias Pohjola, "jonka jykevä, kotkamainen nenä ja villiksi päässyt mustanruskea tukka korosti mielikuvaa intiaanista". Taustalla toimivat Janne Järän lisäksi psykiatri Eelis Selander ja uskollinen autonkuljettaja Ahlström.
Henkilogalleria on mielenkiintoinen, ja pikkuhiljaa asukkaista alkaa paljastua monenlaisia elämäntarinoita ja salaisuuksia. Tarina kulkee hyvin ja kehittyy dekkarimaisesti. Jännitys pysyy viimeisille sivuille asti.
Hulluruohola tarjosi ilahduttavan lukukokemuksen. Jatkan mielelläni Lintusen tuotantoon tutustumista. Seuraavana lukupinossa on Sydänraja, ja Kanadanhanhi, joka on valittujen novellien kokoelma. Osan novelleista olen tosin lukenut jo omista kokoelmistaan, mutta kokoelman alussa oleva Jani Saxellin analyysi Lintusen tuotannosta kiinnostaa. Juuri nyt odottelen kirjastosta Sukukaktusta ja Mozartin hiuksia.
Alla olevasta linkistä pääsee lukemaan muut blogissa olevat Lintusen tuotantoa koskevat postaukseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti