Maritta Lintusen tuotantoon tutustuminen jatkuu. Nyt oli vuorossa vuonna 2016 ilmestynyt novellikokoelma Takapiru.
Kirjan graafisesta suunnittelusta vastaa Mika Wist. Kansikuva on mielestäni pelottava tai uhkaava. Siksi halusin tuunata kuvaa hieman pehmeämmäksi. Kukkaköynnöksiä kirjan kannessa ei ole. On vain mustalla taustalla hyssyttelevä pelottavan näköinen mies. Ehkä kuvassa on haluttu korostaa takapirun pirumaisuutta. Minusta novelleissa ei kuitenkaan aina ollut kyse pirullisesta toiminnasta, vaan myös rakkaudellisista teoista, eikä kaikissa ehkä ollut selvää, taustalla häärivää takapiruakaan.
Takapiru sisältää kymmenen mielenkiintoista ja yllätyksellistä novellia. Pidän kovasti Lintusen selkeästä kirjoitustyylistä. Kieli on helppoa ja sujuvaa, eikä asioita selitellä.
Avaan novelleja hieman, lähinnä itseäni varten ja muistin tueksi. Suosittelen lämpimästi lukemaan tämän novellikokoelman!
Mökin myyntiin liittyy kylkiäinen. Erään suurennellun tapauksen jälkeen mökkikaupat perutaan. Sisarusten hyvät välit vahvistuvat, kun veli ottaa ohjat käsiinsä. Hänen lojaaliuttaan käytetään kuitenkin hyväksi.
Novellissa eletään 1960 - 1970 -luvun koulumaailmassa. Voi sanoa, että taivaan kiitos, tuollaisia opettajia ei enää (toivottavasti) ole! Ja taivaan kiitos, että tuollaisia Iikka Myyrysiä vieläkin on!
Kateusko se pisti Rytkösen puhumaan omiaan, niin että laulajan huipputilaisuus meni ohi?
Sovitus-novellissa on suorastaan yliluonnollista tunnelmaa. Ohjaillaanko kirjailijaa haudan takaa vai onko kyseessä sittenkin elävän ihmisen suru ja viha?
Novellin miljöönä on luultavasti 1970- 1980-luvun koulu. Opettaja Tarmo Harrinkari on melkoisen kuvottava tyyppi, varsinainen käärme, joka henkiseltä tasoltaan ei ole opettamiaan lapsia kehittyneempi. Yksi pojista on kirkkaasti hänen yläpuolellaan henkisen kehityksen ja oikeudenmukaisuuden asteikolla, ja
onneksi Elina tarjoaa yllätyksen ja voittaa Tarmon 6 - 0!
Tämä novelli sai minut epäröimään kannen kuvaa ja pehmentämään sitä kukkaköynnöksin. Liekopuiden lisäksi kukillakin on tärkeä merkitys novellissa, ja edesmennyt täti saa tahtonsa läpi siskontytön sinnikkyyden kautta.
Musiikin tähtioppilas ei toimi välttämättä takapiruna, mutta kavalasti ainakin, opettajansa suureksi pettymykseksi.
Miten käy itseoppineelle esirukoilijalle ja parantajalle, kun ovesta astuukin sisään entinen tyttöystävä? Kuka toimiikaan takapiruna, sairas mies vai parantajan omatunto?
Mitä nälkäisellä koiralla on asiaa? Voiko kuolleen munkin sielu vallata matkailijan kehon? Miten käy erään avioliiton? Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu novelli jätti minulle melkoisesti kysymyksiä.
Miksi ukki opettaa Nikoa tappelemaan? Miksi he vievät Pentin haudalle kynttilöitä? Hieno ja koskettava novelli poikakoti Louhen karusta ja väkivaltaisesta elämästä.
Tästä linkistä pääsee lukemaan muut Maritta Lintusen tuotannosta kirjoittamani postaukset:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti