Katri Rauanjoki: Kesämerkit

Oululaisen Katri Rauanjoen Kesämerkit on hänen neljäs romaaninsa. 

Romaanin jälkisanoissa Rauanjoki kuvaa kirjaa:

"Kesämerkit on episodimainen romaani kesäajasta Koillis-Lapissa ja kolttasaamelaisista nykypäivässä. Se kertoo selviämisestä. Ja kauneudesta, joka on piilossa kuin hillan kukka."

Kaikilta osin kauneus ei ole piilossa, vaan hyvinkin näkyvillä: Kirjan kieli on kaunista ja soljuvaa, ja kirjan luontokuvaukset ovat moniaistisia ja tarkkoja. Poimin esimerkin sivulta 120:

"Kivirakan keskeltä kettu nosti päätään ja nuuhki. Sen terävä kuono värisi lämpimässä ilmassa, joka kertoi varomattoman jäniksenpojan horjuvista hypähdyksistä tunturin variksenmarjoissa. Ketullakin oli poikaset ja ne kisusivat nälkäisenä pesässä, näykkivät toisiaan ja emon kintereitä. Ketun kuono laskeutui maahan ja se livahti sulavasti sammaleisten kivien välistä kohti haparoiden kuulostelevaa saalista.

Jäniksen yläpuolella juosta nulkkasivat porot. Ne olivat oppineet kulkemaan vastatuuleen,    väistämään ahmoja, karhuja, muita vahvempiaan. Ja pieniä lentäviä kiusankappaleita, jotka pureutuivat silmien ja turvan ohueen nahkaan. Porot liikkuivat laumassa, vuoroin pää ylhäällä kuulostellen, vuoroin turpa maassa ahmien varpuja, jos hyvin sattui niin satunnaisen sienenkin. Liian kauaksi herkkujen perässä eksyvät vasat huolehdittiin takaisin roukumalla matalasti. Vaikka tokka kulki laiskasti hajallaan, niin petoja vastaan yhden silmät olivat kaikkien silmät, yhden korvat kuulivat kaikkien puolesta." 

Paikoitellen voisi sanoa, että myös luonto on yhtenä tarinan kertojana. Kirjailija antaa luonnon puhua ja asettuu tarkkailemaan. Pohjoisen kesä tuntuu iholla asti. Kirjoittajan rakkaus pohjoisen luontoon näkyy ja tuntuu, ja pohjoisuus kirjassa koskettaa myös minun pohjoisuuttani.

Kesämerkit-kirjan tarina rakentuu eri henkilöiden tuomista näkökulmista. Heitä yhdistää toisiinsa tietty paikkakunta, kieli, kulttuuri ja sukulaisuus-, ystävyys- tai rakkaussuhteet. Henkilöitä on melko paljon. Esittelen heistä muutaman, jonka persoona tai tarina kosketti minua.

Ansa on mainio, vilkas ja iloinen lapsi, jonka elämänilo pursuilee. Tuli mieleen ajatus, että Ansassa voisi olla jotain kirjailijasta itsestään, koska kirjailija on niin hyvin sisällä lapsen ajatus- ja tunnemaailmassa.

Aleksi on joutunut kärsimään identiteettinsä vuoksi fyysisesti ja henkisesti. Iloitsin siitä, kun hän kerrankin sai sanotuksi takaisin ja rakennetuksi itselleen rajat.

Nasti edustaa vanhempaa sukupolvea, jolle suomen kielen osaaminen ei ole itsestään selvää. Hänen tarinansa liikutti.

Vesan kouluaika muistuttaa tärkeästä asiasta. Iloitsin Evvanin antamasta kehusta ja olalle taputuksesta. Vesan itsevarmuus kohoaa silmissä.

Heikin ikävään käytökseen löytyy traaginen syy menneisyydestä. Tarina kosketti minua kovasti Heikin, hänen vaimonsa ja monien nuorten miesten kannalta.

Jussin räppi on kielellisesti mainio ja tuo hyvin esille syviä tunteita ja myös kirjailijan kannanottoa asioihin. Räpistä annan täydet pisteet!

Kaikki henkilöhahmot ovat hyvin kuvattuja. He kaikki tuovat näkökulmaa saamelaisuuteen yleensä, kolttasaamelaisuuteen erikseen ja moninaisiin identiteetteihin. Pidän siitä ajatuksesta, että juurensa voi halutessaan säilyttää, vaikka olisi ympäri maailmaa matkaava taiteilija tai muotteihin sopimaton oman tiensä etsijä.

Kesämerkit tuo hienovaraisesti esiin monenlaisia vakaviakin asioita: pakkosuomalaistamista ja asuntoloissa asumista kaukana kotoa, vanhan kolttanaisen kielitaidottomuutta suomalaishoitokodissa, Lapin pitkät välimatkat, alkoholiongelmia ja perheväkivaltaa, jotka eivät tietenkään kosketa vain tämän yhteisön jäseniä.

Kirjan jälkisanoissa Rauanjoki kirjoittaa: "Muutama, lähinnä ei-saamelainen, henkilö on kyseenalaistanut aihevalintani: Miksi kirjoittaa jonkun puolesta ja eikö olisi parasta antaa vähemmistön kertoa oma tarinansa?" 

Kysymys vertautuu minusta taannoin käytyyn keskusteluun, jossa vaadittiin, että transhenkilöä näyttelevän tulisi myös itse olla transhenkilö. Pitääkö siis olla saamelainen kirjoittaakseen saamelaisista?  Rauanjoki osoittaa, että ei pidä. Hänen kirjansa Kesämerkit on kannanotto moninaisten kielten, kulttuurien, elämäntapojen ja identiteettien puolesta. Se on hieno ja taitavasti kirjoitettu kirja tärkeistä ja ajankohtaisista aiheista.

Kirjan luettuani päätin, että ensi kesänä ennen sääskiaikaa haluan viettää aikaa Lapissa, oikeassa pohjoisessa. Vaikka  kotipaikkakunnallakin olen voinut kokea pohjoisen valon ja kesäpäivien ainutlaatuisuuden, haluan nyt kokea luonnon ja valon vielä kauempana pohjoisessa. Ehkäpä teen jopa jonkinlaisen kiertoajelun Ivalo - Inari - Kaamanen - Utsjoki -alueella.

Alla olevasta linkistä avautuu postaukseni Rauanjoen kirjoista Jonain keväänä herään ja Lenin-setä ei asu enää täällä.

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Katri+Rauanjoki