Maritta Lintunen: Ovisilmä: novelleja

Mitä näkee ovisilmästä? Mitä jää näkymättä? On asioita, joita ei voi  piilottaa ja on asioita, jotka halutaan piilottaa. Maritta Lintusen novellikokoelma Ovisilmä tutkailee näitä asioita, ja voi kuinka hienoja tarinoita kokoelma sisältää, jälleen kerran! Tällä kertaa osa novelleista osui henkilökohtaiseenkin kokemusmaailmaan. Kuvailen novelleja lyhyesti herättääkseni muidenkin lukuinnostuksen.

• Yksi polku yli pihan

Silloin, kun olin juuri edellisenä päivänä tutustunut Jenni Kiviniemen kirjaan Hyvästit narsistille: Tervetuloa oma elämä, luin tämän Lintusen novellin. Novellissa on pariskunta, jossa mies vahtii mustasukkaisesti vaimoaan ja alistaa häntä väkivaltaisesti ja vaimo alistuu, lämmittää saunan, leipoo pullaa, piilottaa itsensä ja mustelmansa. Aluksi luulin, että kyse on narsistista, mutta novelli paljastikin sen, mitä myös haluttiin pitää piilossa. Miehen menneisyydessä oli tapahtunut anteeksiantamattomia tekoja. Ei hän ollutkaan vain yksioikoisesti paha. Terapian tarpeessa olisivat kuitenkin molemmat. Hieno ja koskettava tarina!

• Piinaviikko 

Pääsiäisen alla piinaviikko muuttuu konkreettiseksi piinaksi äidille, joka odottaa poikaansa pääsiäislomalle ja halvaantuu yhtäkkisesti. Taistelu henkiin jäämisestä on hirveää, mutta elämä voittaa. Pojalle tuli työeste. Hän lähetti kukkia sairaalaan. Asiat vain tapahtuvat.

• Kappelikeikka 

Kappelikeikka on positiivinen piilotustarina. Päällepäin asiallinen ja työnsä huolellisesti hoitava suntio Taskinen paljastuukin hervottomaksi huumorimieheksi. Positiivinen ja mutkaton elämänasenne ja muheva savon murre tekevät Taskisesta yhden kirjallisuutemme merkkihahmoista. Urkuriopiskelija jää taustalle.

• Pirunpelto 

Onkohan tämä tarina ainoa, josta en löytänyt mitään, mitä piiloteltaisiin. Tämä on ihana ja positiivinen novelli tytöstä 17-vuotiaana kesätyöntekijänä ja aikuisena naisena. Ihastuttava voimatarina! 

• Viestintuoja 

Suru on yritetty piilottaa, mutta surematon suru pakottautuu pintaan pienen kirjastotytön välityksellä.

• Ovisilmä

Ovisilmä on kokoelman niminovelli. Alina näkee ovisilmästään kaikenlaista, ja pikkuhiljaa tiirailu ja hiljaa hiippailu vievät kaiken tilan hänen elämästään. Hänestä tulee suorastaan riippuvainen tarkkailija ja muistiinpanojen kirjoittaja. Oma elämä jää elämättä. Ovisilmästä näkyvät asiat tuovat mieleen myös Alinan omia juttuja menneisyydestä, vaikka niitä ei välttämättä enää haluaisikaan muistaa. Kun naapuri muuttaa, elämä keikahtaa eri asentoon.

• Kujanjuoksu

Köyhistä oloista ponnistanut kansanedustaja kantaa elämänikäistä häpeätaakkaansa. "Niin kauan kuin riitti häpeää, riitti myös vimmaa ja tehokkuutta." Tässä novellissa on myös omakohtaista tarttumapintaa.

• Naapurukset 

Nainen, poika ja mies asuvat naapureina. Kovin paljon heillä ei ole yhteistä, mutta: "Tajusin, että tuo kummallinen, mimoosalta tuoksuva olento oli ensimmäinen tapaamani nainen, josta minä en saanut minkäänlaista otetta. Ja minun historiani ajanlasku aloitettaisiin uudestaan, tästä hetkestä."

• Bluestiimi

Pelottava kertomus Pirjosta ja raskaana olevasta naisesta, jonka kumppani "katosi raskaustestin nähtyään lähiökapakkaan ja palasi reissultaan vasta viikon kuluttua, silloinkin vain pakatakseen matkalaukkunsa." Pirjo salaa todelliset tarkoitusperänsä. Päällepäin näkyy mukaluotettavuus tukihenkilönä, mutta pinnan alla on vaarallisia suunnitelmia.

• Kotimiehet 

Yksinhuoltajaäiti saa vakituisen työpaikan toiselta paikkakunnalta, ja kahden alaikäisen on pärjättävä viikot keskenään. 13-vuotias on vastuussa kodista, itsestään ja 9-vuotiaasta. On elettävä niin, että kukaan ei huomaa tilannetta, ja on mietittävä vastaukset valmiiksi kyselijöille. Tämä novelli toi mieleen samantapaisen omakohtaisen kokemuksen,  vaikka tilanne olikin erilainen. Lintunen sai hyvin kuvatuksi lapsen, minunkin kokemani, turvattomuuden tunteen. Muistot nousivat pintaan vielä yön tunteinakin.

Muita Maritta Lintusen teoksia koskevat postaukseni avautuvat alla olevasta linkistä:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Maritta+Lintunen