Anneli Kannon: Pala palalta pois: kertomuksia Alzheimerin taudista on henkilökohtainen tarina Kannon äidin sairastumisesta Alzheimerin tautiin. Se kertoo samalla myös muiden muistisairauteen sairastuneiden ja heidän läheistensä tarinan. Alzheimer ei tosiaankaan ole vain potilaan sairaus, vaan yhtä lailla myös läheisten sairaus, koska se vaikuttaa niin paljon ja julmasti läheisiin, jotka joutuvat luopumaan tutusta ihmisestä pala palalta: Potilaan muisti häviää, taidot katoavat vähitellen, persoona muuttuu, käytös muuttuu, ja samalla läheisten vastuu asioiden hoitamisesta kasvaa.
Kirjan rakenne on kolmiosainen: Ensimmäisessä osassa näkökulma on äidin, toisessa on verhottuja tapausesimerkkejä eri kokijoiden ja toimijoiden kannalta, ja viimeisessä osassa kuuluu Anneli Kannon oma kertojaääni. Rakenne on hyvä. Näillä näkökulmilla Kanto saa taitavasti ja monipuolisesti kuvattua tämän vaikean sairauden eri puolia ja myös lieveilmiötä, paikoitellen huumorinkin keinoin.
Kannon Pala palalta pois: kertomuksia Alzheimerin taudista on henkilökohtainen ja yleinen. Se on tärkeä yhteiskunnallinen kannanotto ihmisarvoisen elämän ja inhimillisen hoidon puolesta, ja nyt sote-uudistusten aikakaudella hyvinkin ajankohtainen. Voidaanko ihminen jättää viikoiksi suihkuttamatta, jos sitä ei ole erikseen tilattu? Voidaanko sairaat sijoittaa kotihoitoon jatkuvasti vaihtuvien hoitajien minuuttiaikatauluun sopeutettuna, vaikka he eivät osaa ottaa ruokaa jääkaapista, saati syödä tai juoda ilman ohjausta, seurantaa ja apua? Onko oikein, että läheiset velvoitetaan ilmaiseen hoitotyöhön ja laitospaikat kilpailutetaan ja valitaan aina halvin? Onko oikein, että ammattitaitoisia hoitajia ei ole työvuoroissa riittävästi?
Anneli Kanto on taitava ja monipuolinen kirjailija. Hän liikkuu luontevasti aihepiiristä ja tyylilajista toiseen. Arvostan tätä.
Hänen sisällissodan aikaan sijoittuvia romaanejaan en ole lukenut, ja muutama muukin on vielä lukematta, mutta Rottien pyhimyksen ja Ihan pähkinöinä luin vastikään. Niistä kirjoittamiini postauksiin pääsee alla olevasta linkistä.
Tämän olen lukenut ja Rottien pyhimyksen. Hän kirjoittaa myös mainioita lastenkirjoja. Veera Virtanen on mahtava lasten kirjasarja.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Lastenkirjat ovatkin minulle kokonaan uutta asiaa.
Poista