27.9.2017

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Aluksi luulin, että Selja Ahavan kirjassa Taivaalta tippuvat asiat, olisi neljä erillistä tarinaa, mutta ne liittyvätkin taitavalla tavalla yhteen. Onkin yksi tarina, ja sen neljä eri puolta. Seinään haudattu tyttö -tarinan kertojana on 6-vuotias viisas Saara, pikkutyttö, joka tarkkailee isän ja tädin elämää äidin äkillisen kuoleman jälkeen. Se on hänen surutarinansa ja kertomus äidin ikävästä.

Hamish MacKayn viisi salamaa -tarina liittyy tytön tätiin, jolle on tapahtunut yllättäviä asioita kaksi kertaa, aivan kuten Hamish MacKaylle, jopa viisi kertaa. Syntyy kirjeenvaihto, jossa tädin ja skotti Hamish MacKayn kirjeenvaihto syvenee ystävyydeksi, kunnes kirjeenvaihto yllättäin muuttuu yksipuoliseksi.

Merenneito loiskii on kuvausta uuden elämän alusta, isän uudesta naisystävästä ja tulevasta pikkusisaruksesta. Palataan talolle. Isäkin voi jo hyvin.

Sen pituinen se -tarinassa suru saa päätöksensä. Äidin muisto hälvenee. "Tuttu äiti vähenee, kummitus ohenee ja sen paino päälläni kevenee." Paneelista kasvaa läpi omenapuu, uuden toivon symboli. "Maailma jatkuu. Mikään ei kirkastu, mutta aika parantaa ja ihminen unohtaa."

Taivaalta tippuvat asiat on hieno tarina, jolle annan vahvan suosituksen. Eksyneen muistikirjan jälkeen kertojanääni on löytynyt. Kirjassa ei ole keskeneräisyyden tuntua, vaan tarina on ehyt ja kauniisti kerrottu. Olen nyt lukenut kaikki Ahavan kolme kirjaa, ja Taivaalta tippuvat asiat on mielestäni niistä paras ja ehyin.

Muihin Selja Ahava -bloggauksiini voi kurkistaa linkistä

https://kirjakirjokansi.blogspot.fi/search/label/Selja%20Ahava

25.9.2017

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa

Mantereet irtosivat, kun mies ilmoitti vaimolleen, että on aina halunnut olla  nainen. "On lauseita, jotka jakavat ajan kahtia. Yhdellä tällaisella nainen menettää miehensä... Ennen kuin mieheni katoaa on brutaalin rehellinen tutkielma todellisuuden odottamattomasta luonteesta ja kipeästä luopumisesta." (Lainaus takakansitekstistä)

Miehen muutos alkaa: kasvovoide, meikkaaminen, hame, saappaat, käsilaukut, takki, hormonihoidot, uusi nimi... Kaikki muuttuu; vain kädet ja jalkaterät rumine varpaineen ovat edelleen tunnistettavasti miehen. Jossain vaiheessa on kaksi naista menossa vierailulle samanlaisissa saappaissa ja takeissa. Naisesta se tuntuu nololta, ja hän piilottaa saappaansa ja takkinsa naulakon perälle.

Nainen pysyy miehensä rinnalla yllättävän pitkään. Hän on tukena virastoissa, psykologin vastaanotolla, sukulaisille ja ystäville tiedottamisessa. - Päältä tyynenä, sisältä sirpaleina. Lopulta kuitenkin tulee ero. Nainen ei pysty sukupuolen ylittävään rakkauteen, vaikka mies vakuuttelee olevansa se sama ihminen kuin ennenkin, ja ihmettelee: "Miksi olet niin kylmä?" Kenestä erotaan, kun uudessa hakemuksessa oleva sosiaaliturvatunnus ei enää vastaa avioeron ensimmäistä hakemusta? Erotaanko nyt naisesta, jonka kanssa ei ole naimisissa oltukaan. Mitä jää jäljelle miehestä, joka katoaa?

Selja Ahava kuvaa taitavasti kokonaisen tunteiden kirjon, kun rakas mies muuttuu vähitellen oudoksi naiseksi. Tunteet kiinnittyvät lukijaan. Ne voi elää ja kokea väkevästi. Hämmennys, epäusko, syyllisyys, shokki, fyysinen ja psyykkinen ikävä, suru, kuolema ilman ruumista... Nainen hautaa miehensä paidat pihalle. Hän tarvitsee jotain konkreettista, jotta voi alkaa toipua. Haudan päällä kasvavat perunat ovat konkreettinen osoitus siitä, että on aika mennä eteenpäin. Surusta pääsee yli. Elämä jatkuu. Lopulta nainen ei enää tunnista entistä miestään, vaan kävelee ohi ja kääntyy vasta, kun kuulee nimensä mainittavan.

Kristoffer Kolumbus luuli kuolemaansa asti löytäneensä meritien Intiaan, eikä mitenkään ymmärtänyt erehtyneensä. Kolumbus-osiot kirjassa kuvannevat sitä epäuskon ja hämmennyksen tilaa, joka naisellakin on. Miten kukaan voi olla niin väärässä?! Mikä on ollut totta ja mikä ei?! Kolumbus-osiot etäännyttävät, mutta myös puuduttavat. Jossain vaiheessa Kolumbusta on vähän liikaa. Tarina olisi kyllä kantanut ilman vieraannuttamistakin.
Kielellisenä tehokeinona Ahava käyttää tässä kirjassa sanaluetteloita, joilla henkilö voi ankkuroida itsensä nykyhetkeen ja todellisuuteen. Samaa hän käytti myös Eksyneen muistikirjassa. Tehokeino toimii hyvin kummassakin kirjassa.
Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa on ajankohtainen ja ihmisten ajatuksia jakava. Minut se pisti miettimään elämää ja ihmisten henkilökohtaisia ratkaisuja eettiseltäkin kannalta. Miksi ihminen haluaa päättää kaikesta? Onko se oikein? Mitä miehestä jää, kun hän katoaa ja muuttuu naiseksi?  Loppujen lopuksi: Mitä meistä kenestäkään jää?

Eksyneen muistikirja - bloggaus on luettavissa täältä: https://kirjakirjokansi.blogspot.fi/search/label/Selja%20Ahava

*********

Lisäys 19.10.2019: Viime aikoina on tullut esille myös toisen osapuolen näkökulma erilaisissa lehtihaastatteluissa. Minä luin Zoe Fosterin (Selja Ahavan ex-mies) haastattelun Me naiset -lehdestä.
Kun on lukenut sekä Ahavan kirjan että Fosterin haastattelun, ei voi kuin todeta, että kyllä elämä on ihmeellistä.
Tanja Hakamo: "Olen maksanut onnestani kovan hinnan". Me naiset 39/18 (27.9.2018)

16.9.2017

Terho Miettinen ja Raija Pelli: Harhaanjohtajat vahvassa uskossa

Terho Miettisen ja Raija Pellin kirjoittama kirja Harhaanjohtajat vahvassa uskossa on kiihkottomasti kirjoitettu kirja uskon kiihkoilijoista, narsisteista ja manipuloivista harhaanjohtajista sekä myös harhaanjohdetuista. Kirja ei pilkkaa uskontoa. Se vain nostaa esille epäterveitä ilmiöitä, joita voi olla erilaisissa uskonnollisissa tai henkisissä liikkeissä ja myös ravinto- ja terveysalalla.

Ihmismieli on ihmeellinen. Toiset käyttävät hyväkseen ja toiset antautuvat hyväksikäytettäviksi. Mikä saa ihmisen niin kritiikittömään antautumisen tilaan, että lahjoittaa huijarille rahansa ja yksilöllisyytensä? Turvan, rakkauden  ja hyväksytyksi tulemisen haluko?

Kirjoittajista Raija Pelli on toimittaja, joka sanoo olevansa tavallinen kristitty ja evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Terho Miettinen on irrottautunut ahtaaksi kokemistaan hengellisistä ympyröistä.

Kirjassa esitellään mm. kartanolaisuutta, åkerblomilaisuutta ja korpelalaisuutta. Myös viime vuosien julkisessa keskustelussa olleita tuttuja nimiä ja niihin liittyviä toimintoja esitellään: Markku Koivisto ja Nokia Missio, Pirkko Jalovaara ja Rukousystävät sekä nuoren Partik Tiaisen perustama uuskarismaattinen liike, josta hän itse on sittemmin eronnut.

Tieteellinen ajattelu ja maailmankuva ei - ihme kyllä- vielä 2000-luvullakaan ole saavuttanut kaikkia. Tuntuu todella erikoiselta, jopa shamanistiselta, että vielä nykyaikana on esiintynyt kuolleen ihmisen herättely-yritystä, vaikka vainajalle oli jo tehty lääketieteellinen ruumiinavaus. Juuri tämä sessio toimi Terho Miettiselle silmien avaajana.

Ihmetellä täytyy myös, että amerikkalainen Diana Cooper (ja hänen suomalainen masteropettajansa Ulla Niskanen) tarjoaa maksullisia kursseja, joilla voi opiskella yksisarvisohjaajaksi. "Yksisarviset ovat ihmeellisiä, taianomaisia ylösnousseita hevosia, joilla on kultainen sarvi, joka säteilee korkeavärähteistä energiaa, joka auttaa nostamaan omia energioitamme ja tuo parannusta, viisautta ja tietoa sielun tasolla. Yksisarviset ovat voimakkaasti yhteydessä luontoon ja ihmeellisen planeettamme luonnonihmeisiin. Maa on parhaillaan käymässä läpi massiivisia muutoksia nostaessaan energioitaan nopeasti. Ihmisten energia on yhteydessä maan energiaan, ja yksisarviset ovat tulleet joukoittain avuksemme nostamaan värähtelytasoamme ja sitä kautta lopulta auttamaan planeettaa ja kaikkea sen päällä." (s. 137)

Kirjan lähdeluettelo on melkoisen kattava. Tekijät ovat kyllä asiaansa perehtyneet, joten kirja on mielenkiintoista luettavaa. Koska kirja on pääosin neutraalia asiatekstiä, jotkut henkilökohtaiset mielipiteet ja kommentit nousevat häiritsevästi esille. Paikoitellen kirja ehkä myös eksyy harhapoluille. 

Harhaanjohtajat vahvassa uskossa terävöittää kyllä lukijan kriittistä ajattelua. Maailmalla on johtajia, jotka puhuvat vaihtoehtoisesta totuudesta ja äänestäjiä, jotka uskovat siihen. Jos yksisarviset pelastavat maailman, on edelleenkin kai myös niitä, jotka uskovat Maapallon olevankin Maalitteä.


12.9.2017

Max Seeck: Mefiston kosketus

Max Seeckin Mefiston kosketus on itsenäinen jatko-osa vuosi sitten ilmestyneelle Hammurabin enkeleille. Minulla lukeminen takkusi aluksi, kun energiaa meni Hammurabin enkeleiden tapahtumien muisteluun. Yritin kaivella muististani tarttumapintaa varsinkin miljöölle ja harmittelin, että tein kirjasta niin ympäripyöreän blogimerkinnän. Muistin kuitenkin trillerin jännittävyyden, ja paikoitellen myös julmuuden. (Ks. https://kirjakirjokansi.blogspot.fi/search/label/Max%20Seeck)
Jotta energiaa ei mene ensimmäisen osan muisteluun, olisi ehkä hyvä lukea molemmat Seeckin trillerit peräkkäin.

Taaskin Seeck on kirjoittanut tarinan lukijaystävällisesti lyhyisiin ja otsikoituihin lukuihin. Annika Lehto ja Daniel Kuisma kohtaavat taas yhteisen tehtävän äärellä. Tarinan kehittelyssä meni aika pitkään, ennen kuin hyytävä jännitys oikein pääsi päälle. Mefiston kosketuksessa Kroatian raa'at tapahtumat ovat nyt vain taustalla. Kroatiaan viittaa vain jättimäinen ja sympaattinen rikospoliisi Buvina, joka tekee yhteistyötä Ruotsin turvallisuuspoliisin kanssa. Tällä kertaa liikutaan Ruotsin lisäksi Suomessa ja Norjassa. Yhdistävänä tekijänä kirjoissa on suomalainen psykopaatti Jare Westerlund.

Lukiessani luen aina sekä tarinaa että kieltä. Minulle kirjan kielellä on suuri merkitys. En tiedä, tuliko kirjoittajalla kiire, vai onko kustannustoimittajien ammattikunta jo kuollut sukupuuttoon, mutta kielen tasolla nousi  esille monta ihmetyttävää ilmausta ja sananvalintaa. Tässä on niistä muutama:
..." riisui turvavyönsä"  (..avasi turvavyönsä)
"kytki päälle pysäköintivaihteen" (Peruutti? Kytki pysäköintiavustimen? Pisti pakin päälle?)
"busineksillaan" (bisneksillään),
"elämänkerran" (elämäkerran),
"ennalta maksettu sim-kortti" (prepaid)
" ..tämähän on Norjaksi!" (norjaksi)
 "..karjaisi tuskasta kun koko kehon paino levisi kyynärpäiden kautta hartioihin ja epäkkeisiin." 

(Minä en tunne ollenkaan epäke-sanaa, mutta googlettelin sen verran, että osuin kehonrakennukseen liittyvään nettikeskusteluun, jossa sanottiin: "Hauis,olkapää,ojentajat,selkä,epäkkeet ja rinta riittää että ne käydään viikottain läpi kerran" http://keskustelu.suomi24.fi/t/9694646/3x-vkossa-pohkeetkasivarret-ja-vatsalihakset . Tuon perusteella epäkkeiden merkitys ei kyllä selvinnyt vieläkään. Asiaa täytynee kysyä fysioterapeutilta.)

Hammurabin enkelit sai hienoa palautetta useissa arvosteluissa. Mm. Suomen dekkariseuran palkintoraati kehui Hammurabin enkeleitä poikkeuksellisen hiotuksi esikoisromaaniksi, jossa jännitys kasvaa tasaisesti, juoni on taiten rakennettu, ja yllätyksiä riittää aivan viimeisille sivuille asti. Hoputtiko kustantaja julkaisemaan kakkososan? Jotenkin tuntuu, että se oli vielä kypsyttelyvaiheessa, mutta oliko nyt kustantajan painostuksen vuoksi taottava, kun rauta on kuuma.

Alkuosa kirjassa on hämmentävän seesteistä, ja vasta sivulla 276 tapahtuu nopea käänne, joka johdattaa hurjaan loppukiitoon. Mikäli tämä on vahinko, olisi kirjalle pitänyt antaa kypsymisaikaa, mutta mikäli tämä on tietoinen ratkaisu, se voi kuvata Jare Westerlundin lymyilyä idyllisissä olosuhteissa. Näin psykopaatin arvaamattomuudelle tulisi lisäarvoa kerronnankin kautta. Oli kyllä hyytävää seurata narsistisen psykopaatin sielunelämää ja muiden ihmisten ohjailua omiin tarkoituksiinsa sopiviksi. Asiantuntijana taustalla on toiminut THL:n tutkimusprofessori ja Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma, joka kyllä tuntee psykopaattien toimintatavat.

Psykopaatin ajatuksenjuoksua seuratessa ei ole ihme, että kirjan nimi on juurikin Mefiston (paholaisen) kosketus. Mefistoon viittaa ehkä myös se, että Daniel Kuisma kävi tajuntansa rajamailla keskustelun Jare Westerlundin kanssa, vaikka pelastushenkilökunnan tullessa paikalle vain Kuisma ja siepattu lapsi löytyivät autosta. Westerlundia ei näkynyt, mutta hän oli selvästi puhunut ja näyttäytynyt.

Kirjan lopussa Annika Lehto koputtaa oveen ja on juuri astumassa vaaratilanteeseen. Jatkoa on siis todennäköisesti odotettavissa. Odotankin sitä. Paha ei ehkä kuole koskaan, ja psykopaatit ovat oma vaarallinen ihmislajinsa, mutta onneksi kirjallisuuden parissa niiden kohtaaminen voi sujua turvallisesti, kotioloissa.