Kaikenlaisista vaikeistakin asioista voi kirjoittaa kirjoja, ja hyvä niin. Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin kertoo transsukupuolisen Peetun (Petran) valmistautumisesta sukupuolenkorjausleikkaukseen. Asia on hänelle selvä, ja hän on varma leikkauksen oikeellisuudesta. Vaikeampaa se on läheisille ja perheelle, varsinkin äidille. Isän kanssa asioista voidaan vähän puhuskella purjelentokoneella lentämisen aikana. Tyttöystävä Aamulla on myös omat ajatuksensa ja pelkonsa.
Kirja herättää varmaankin monenlaisia kysymyksiä juuri transsukupuolisuuteen ja sen hoitoon liittyen. Itse jäin miettimään, kuinka nuorille hoidot ja leikkaukset voidaan tehdä. Ilmeisesti nykyään nuoremmille kuin aiemmin. Varmaankin koko hoitoprosessista voidaan haluta lisätietoa. Joku voi kirjan kautta kiinnostua tietenkin myös purjelentämisestä. Siksi on hyvä, että kirjassa on linkkejä lisätiedon pariin, ennen kaikkea transsukupuolisuuteen, mutta myös purjelentämiseen. Kaunokirjallisen teoksen arvona voi siis olla se, että se toimii porttina asiallisen lisätiedon pariin ja monenlaisiin pohdintoihin.
Peetu täyttää kesän jälkeen 18 vuotta, ja silloin leikkaus on määrä toteuttaa, käsittääkseni rintojenpoiston osalta. Mitä muuta on jo tehty? Hormonihoitoja on ollut, mutta ihan tarkkaa käsitystä Peetun kokonaistilanteesta ei saa. Mietin Peetun iän perusteella kirjan kohderyhmää. Ketkä löytävät tämän kirjan? Onko kirja suunnattu lukioikäisille? Kirja sopinee hyvin äidinkielen ja kirjallisuuden tunneille esseiden ja muiden tekstilajien virikkeeksi sekä terveystiedon ja uskonnon (etiikan) kursseille oheismateriaaliksi ja oppiaineiden väliseen yhteistyöhönkin. Uskoisin, että lukiolaisilla voisi olla asiasta hyvinkin pohdittavaa, analysoitavaa ja kirjoitettavaa.
Ovatko peruskoulun päättöluokkalaiset kypsiä lukemaan tätä? Uskalletaanko kirja hankkia koulukirjastojen kokoelmiin? Jääkö kirja valistuneiden aikuisten tätien vinkattavaksi kirjastoissa tai kirjastojen esittelypöydillä? Kirja voisi löytää paikkansa myös nuorten neuvontapisteistä. Toivottavasti fiksut äidinkielen ja kirjallisuuden, terveystiedon, elämänkatsomustiedon tai uskonnon (etiikan) opettajat ja terveydenhoitajat löytävät tämän kirjan.
Peetu on keskushahmo, mutta samaistuin voimakkaasti äitiin. Vaikka Peetu on varma päätöksestään, hän käyttäytyy mielestäni kohtuuttoman julmasti äitiä kohtaan ja julistaa äidin tunteet, sanat ja käytöksen yksinomaan vääriksi. Suhtautuminen ei ollut mielestäni kypsää ja aikuismaista, vaan ärsyttävän murrosikäistä. Jos Peetu kerran on niin aikuismaisen varma hoitojen ja leikkauksen välttämättömyydestä, eikö hän voisi hieman kypsemmin kohdella myös läheisiään? Itsevarmuushan ei tarkoita toisten alistamista tai mollaamista. Päätöksestään varma ihminen ei luovu ajatuksistaan, mutta ei myöskään pakota muita ajattelemaan ja tuntemaan samoin.
Peetu oletti äidin rakastavan ja hyväksyvän kaiken sekä antavan aina pyyteettömästi tukensa. Kyllähän äidit rakastavat ja tukevat, mutta äideillä on myös oikeus omiin tunteisiinsa. Äidille ei ollut helppoa käsitellä ja hyväksyä lapsensa transsukupuolta. Hän olisi tarvinnut enemmän aikaa. Peetu torjui murrosikäisen itsepäisesti kaikki keskusteluyritykset. Suorastaan ärsyttävä asenne! Äidin taakkaa lisäsi, että isäkin päätti jättää hänet "tullakseen omaksi itsekseen" ja vapautuakseen. Kuinka voidaan olla "me", kun kaikki haluavat vain olla "minä minä"? En tarkoita Peetua, mutta isän olisin toivonut sitoutuvan perheeseen, eikä vain itseensä. Äiti sai laihaa lohtua viinistä, vaikka hän olisi tarvinnut puolisoa ja erilaisia tukiryhmiä asioiden ja tunteiden käsittelyyn.
Voi olla tärkeää nostaa tällainenkin seksuaalisuuteen liittyvä asia esille. Eli pisteet aiheelle ja lisätietojen etsimisen mahdollisuudelle. Kaunokirjallisen tekstin ansioiden kannalta mieleen jäi myös kirjoittamiseen liittyvä kysymys: Kuinka poika Peetu loppujen lopuksi sielunelämältään oli? Poikkesiko hänen ajatusmaailmansa tytön (Petran tai Aamun) ajatusmaailmasta? Osasiko naispuolinen kirjailija uida pojan sielunelämään? Mielestäni ei, joten Peetu jäi hieman haljuksi persoonaksi. Vai onko tämä kokonaan väärä kysymys? Onko tyttösielunmaisemaa ja poikasielunmaisemaa edes olemassa?
Plussat: arkaluonteisen aiheen käsitteleminen ja lisätietojen mahdollisuudet. Miinukset: valju henkilöhahmo ja päähenkilön itsekäs murrosikäinen asenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti