11/10/2016

Kukkahattutädin vapaapäivä - eli heikun keikun ja antaa mennä

Picture
Kukkahattutäti heristää sormeaan ja sanoo: "Soo, soo!" Kukkahattutäti nyrpistää nenäänsä ja sanoo: "Hyi, hyi!" Kukkahattutäti kurtistaa kulmiaan ja sanoo: "Voi, voi!" - Kukkahattutädillä riittää päiviteltävää, kun mikään ei ole niin kuin ennen.

Kun on kukkahattutädin vapaapäivä, hattu lentää päästä,  kengät jaloista, ja helmojen alta pilkistävät paljaat varpaat ja mustaksi lakatut varpaankynnet.

Vapaapäivänään kukkahattutätiä ei hetkauta, vaikka kansalliseepos Kalevala puettaisiin nykyajan kuosiin, niin kuin Johanna Sinisalo teki kirjoittaessaan kirjan Sankarit.

Entäpä Seitsemän veljestä? Kukkahattutäti hykertelee Riina Katajavuoren Wenla Männistön kanssa:  - Ai Simppako olisikin musta, ja hiljainen Lowri muhinoisi Wenlan kanssa ennen muita?

Eikä täti pyörry edes Antti Holman Kauheimmista runoistaja kirjan kansikin vain naurattaa. - Täti tuntee esikuvat ja ymmärtää parodiat.

Kukkahattutädin leveään kirjallisuuden kenttään mahtuu myös islantilainen nuortenkirja Iskän salaisuus, jossa iskä menee luokanvalvojan tapaamiseen iltamyöhäisellä korttipelin ja kapakan kautta ja syö luokanvalvojan. - Pintatasolta täysin pösilö kirja, mutta syvätasolla se herättää monenlaisia ajatuksia erilaisista perheiden salaisuuksista. Aikuisen on syytä lukea ja käsitellä kirja yhdessä nuoren lukijan ( n. 11 vuodesta ylöspäin) kanssa, jotta pinnan alle näkee. Kirjan kuvat ovat groteskit ja hätkähdyttävät. Myös niistä on hyvä keskustella nuorten lukijoiden kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti