11.10.2016

Papukaija, pekoraali ja Puujalka-Mummo

Tämän tekstin otsikko voisi olla Ajatuskarttoja rakentamassa, osa 3, sillä tämä liittyy Ajatuskartta ykköseen, jossa kuvaan törmäämistä Minna Lindgreniin toisen kerran, kun hän juonsi La Traviata tunnissa - esityksen hurmaavalla ja huumorintajuisella tavallaan. Ensimmäinen hipaisu tapahtui Ehtoolehto-sarjan lukemisen yhteydessä, mutta silloin vain ohitin hänet tietämättömänä ja innostumattomana. Onpa hyvä, että kohtaamiset eivät päättyneet siihen!

Madetojan salilla tapahtuneen törmäämisen johdosta otin hänestä selvää ja aloin lainata hänen kirjoittamiaan teoksia. Sinfoniaanisin terveisin - kirjekurssi klassisen musiikin maailmaan (http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2014-kevät/sinfoniaanisin-terveisin.html) oli ilahduttavaa luettavaa. Siinä toisena kirjoittajana on Olli Löytty.

Nyt tutkimusmatka Minna Lindgrenin kirjoihin jatkui Sivistyksen turha painolasti -teoksella. Siinä Lindgren lukee Väinö Hämeen-Anttilan yksin laatimaa Uutta tietosanakirjaa, jonka ensimmäinen osa (A- Hiawatha) ilmestyi 1928 ja toinen osa (Hibbing -Öölanti) vuonna 1932. Idea on hauska: Lindgren lukee vanhentunutta tietosanakirjaa ja kommentoi sanaselityksiä ja kirjoittaa assosiaatioita omaan elämäänsä.

Papukaija-hakusanasta tulee mieleen Lindgrenin sukulaistäti Thorborg: "...leuka korkea ja koukkupäinen, kieli paksu ja lihaksinen, ääni voimakas, usein kirskuva, toinen ja kolmas varvas suunnatut eteenpäin, höyhenistö tavallisesti helakan monivärinen, useat tulevat sadan vuoden ikäisiksi."

Muitakin originelleja sukulaisia voidaan kuvata Hämeen-Anttilan tietosanakirjan hakusanojen avulla.
Puujalka-Mummo nousee toistuvasti esiin useiden hakusanojen kautta, mm. ulsterista ja uushopeasta. Puujalka-Mummo oli erikoinen persoona, mutta selvästikin Lindgrenille tavattoman rakas. Useat viittaukset sivistyneeseen Puujalka-Mummoon liittyvät myös huoleen sivistyksen häviämisestä ja pekoraalin voittokulusta. Hämeen-Anttilan tietosanakirjan mukaan pekoraali tarkoittaa vasikanviisautta, yksinkertaista ja naurettavaa kyhäelmää tai lausuntoa.

Minna Lindgren on kirjojensa perusteella mielenkiintoinen ihminen: älykästä huumoria viljelevä, fiksu ja sivistynyt, taitava kirjoittaja. Sivistyksen turha painolasti on muistelmateos, elämäkerta, tutkimusmatka ja kannanotto samalla kertaa. Se on kunnianosoitus menneen maailman viisaudelle ja rakkaille sukulaisille, joista osa saattaa olla jopa esikuvina Ehtoolehto-sarjassakin.

Kirjansa loppupuolella Lindgren toteaa: "Olen oppinut, että kaikki tieto vanhentuu muutamaa kivilajia ja musiikkitermiä lukuun ottamatta ja että sukuni sivistys ei siirry polvelta toiselle perintönä ellei siihen lasketa rumia ja hajoamispisteessä olevia huonekaluja."

Wikinuorison osalta minäkin olen huolissani siitä, että vain pekoraali menestyy tai oikeammin: on tavoiteltavaa