Akseli Heikkilän Veteen syntyneet on romaani toden ja tarun väliltä, se on jylhä tarina kostosta, äitiydestä ja muodonmuutoksesta. (Takakansitekstiä)
Veteen syntyneet on Heikkilän esikoisromaani. Aiemmin hän on kirjoittanut novelleja. Romaani on realistinen ja mystinen yhtä aikaa. Tarinassa on hyytävä tunnelma, ja kauhua rakennetaan huolellisesti: Pahoja asioita tapahtuu. Ne todetaan, mutta mitään ei selitellä. Siksi tapahtumat tuntuvat mahdollisilta ja ikään kuin luonnollisilta kylän arjessa. Kesken keskustelun toinen voi kysyä: "Haluatko sie tappaa minut?"
Torniojoki vetää kalastajia todellisuudessakin puoleensa hyvin vahvasti. On tuttua, että jokea ihaillaan, veden korkeudesta ja mataluudesta keskustellaan, ja nousulohen verkkokalastus on vuosittainen merkkitapahtuma, johon osallistutaan pitkienkin matkojen takaa. Kukkolassa kalaa lipotaan, pohjoisempana kalastetaan eri välineillä, mutta sielläkin yötä päivää.
Heikkilä on tavoittanut loistavasti joen - ja Kukkolankosken - hypnoottisen vetovoiman. Joki on jotain suurta, suurempaa kuin elämä. Koski antaa ja koski ottaa, ja kylän uskomusten mukaan koskelle on annettava omansa. Uskomukset elävät vahvoina ja vaikuttavat arkipäivän toimintoihin.
Kun Eeva palaa takaisin kotikylään, piilotettuja asioita alkaa selvitä, ja kostonenkeli alkaa toteuttamaan työtään. Toisaalta kostajan teot ovat jotenkin ymmärrettäviä, mutta nuoren Alarikin kohtalo on epäoikeudenmukainen ja väärä. Sitä en voinut mitenkään ymmärtää enkä hyväksyä, en ainakaan ihmisen tekona. Oliko tekijä sitten ihminen, onkin kokonaan eri juttu.
Akseli Heikkilän romaanin kieli saa minulta kaksinkertaisesti täydet pisteet: Dialogi on alusta alkaen hyvinkin aitoa ja oikeaa torniojokilaista murretta. Yleiskielinen kerronta puolestaan on kuvailevaa ja sujuvaa. Heikkilä on syntynyt Kukkolassa, ja on mukavaa, että Kukkola on myös tapahtumapaikkana.
Veteen syntyneet on vaikuttava esikoisromaani Jään seuraamaan Akseli Heikkilän kirjailijanuraa ja toivotan sille menestystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti