sokeaa miestä {ja 1 näkevä} - Nähdystä ja näkymättömästä, sanotusta ja sanomattomasta.
Kannen väritys on haasteellinen kuvattavaksi. |
Lainaan tähän kirjan etuliepeen esittelytekstiä:
"Leena Krohnin esseekokoelman kolme osaa ovat nimeltään Aistien uskollisuus ja petollisuus, Kirjeitä koneestani ja Oikeudenmukaisuuden luonnonhistoria.
Ensimmäisessä osasssa hän käsittelee inhimillisen havaintomaailman arvoituksellisuutta, aistien uskollisuutta ja petollisuutta. Toisessa osassa selataan sekä "steriloimatonta" roskapostia että kirjailijan saamaa palautetta ...
...Kolmannen osan esseissä Leena Krohn pohtii eettisten arvojen juuria, oikeudenmukaisuutta myös tekijänoikeukssien näkökulmasta ja pahuuden ja idealismin suhdetta. Hän palaa myös Kaspar Hauserin ja hänen kaltaistensa hylättyjen lasten tragedioihin ja vierailee sekä sotivien muurahaisten että artilektien ja hyborttien, elävien tietokoneiden maailmoissa."
Mielenkiintoisia tekstejä! Nautin punnituista ajatuksista ja ihanan selkeästä kielestä. Lisäksi närkästyksen ruoska viuhui suorastaan pelottavalla tavalla mm. Riitta Nelimarkan väitöskirjaa (Self Portrait, Elisen väitöskirja, Variaation variaatio) koskevassa tekstissä. Muistan, että siitä jotenkin kohistiin, mutta nyt kiinnostaisi hankkia kirja luettavaksi, kun Krohn sitä niin ankarasti suomii.
Krohnin lukeneisuuden määrää kuvaa, että jo 8-vuotiaana hän luki Albert Camus'n Ruton ja sai siitä aineksia omiin koulukirjoitelmiinsa. Mitähän minä luin samanikäisenä? Aila Nissisen Myyrä Matikaisen malliauto oli kova sana Aku Ankkojen rinnalla.
Aikaisemmin lukemani teokset löytyvät seuraavasta linkistä: https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Leena+Krohn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti