02/04/2018

Granta - uuden kirjallisuuden areena 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat

Pidän Granta-aikakauskirjojen kansista. Ne ovat jotenkin sympaattisia ja tavallisista valokuvakansista poikkeavia. Granta 3:n kannessa on herttainen nallehahmo. Kuvastaakohan se teemaa: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat, eli ikään kuin vasta päiväkodista päässeet, kirjallisuuden eskarit? Jostain tällaisesta lienee kyse, sillä vastaavan brittiversion kannessa on uutta elämää symbolisoiva muna palkintokupissa (https://granta.com/issues/granta-123-best-of-young-british-novelists/)

Aleksi Pöyryn laatiman esipuheen  mukaan raati valitsi kokoelmaan tulevat parhaat nuoret suomalaiset kertojat. Raadin tehtävänä oli valita 20 suomalaiskirjailijaa, jolta on julkaistu vähintään yksi romaani tai novellikokoelma. Iältään kirjailijat saivat olla korkeintaan 40-vuotiaita vuonna 2014. (Seuraa keski-ikäisen lukijan kysymys: Onko siis 40-vuotias vielä nuori kertoja?)

Kommentoin lyhyesti niitä tekstejä, joista pidin tai jotka jättivät jonkunlaisen jäljen.

 Marjo Niemi: Pieni sota
Hieman outo tarina äidistä ja vammaisesta lapsesta. Teksti jätti jälkeensä melkoisen määrän kysymyksiä ja ahdistusta, mutta Niemen romaani Ihmissyöjän ystävyys (2012) voisi kiinnostaa. Raadin perusteluiden mukaan se on osoitus suvereenista romaanimudon hallinnasta ja avautuu koko Euroopan historiaan. 
Juha Itkonen: Rimini 
Olen aiemmin turhautunut joidenkin  Juha Itkosen romaanien kanssa (ks.https://kirjakirjokansi.blogspot.fi/search/label/Juha%20Itkonen), mutta nyt nappasi! Rimini- novellissa kerronta on selkeää ja rehellistä, eikä novellissa ollut mitään turhaa kikkailua. Rimini kertoo erään lomamatkan ja perheen tarinan.
Kaj Korkea-aho: Paha kirja
Tekstin alaotsikko on Ote tulevasta romaanista. Korkea-ahon tämänniminen kirja ilmestyikin 2015. Painan tämän mieleeni ja aion lukea sen. Otteen perusteella kuva oli myönteinen.
Leena Parkkinen: Huomispäivän aave 
Tämäkin on ote tulevasta romaanista, ja huh, kuinka tehokas ja kuinka hienovaraisella kerronnalla saadaan kuvatuksi isoja asioita! Seitsemänvuotias poika kokee järkytyksen, kun äiti ei olekaan kotona, vaan yläkerrassa ystävänsä luona, kun poika tulee kotiin koulusta. Poika juoksee kauhuissaan auton alle, mutta mistä tarina oikein alkoi, eli mitä tapahtuikaan, kun äiti oli 7-vuotias? Parkkisen romaani Säädyllinen ainesosa ilmestyi vuonna 2016. Myös siamilaisista kaksosista kertova Sinun jälkeesi, Max voisi kiinnostaa.
Tuomas Kyrö: Ne on ne 
Mitä tapahtuu, kun on metsästäjät, vähän yli 7-vuotias ärrävikainen ja on ne? Lapsen näkökulmasta hienosti kuvattu tarina, jonka senkin piti olla ote tulevasta romaanista. Tällä nimellä se ei ainakaan itsenäisenä ole tietääkseni ilmestynyt. Olisikohan sitten jossakin kokoelmassa? Hieno teksti!
Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
Teksti on ote tulevasta romaanista, joka ilmestyikin 2015. Kehuttu Teemestarin kirja on vielä lukematta, samoin muutkin Itärannan teokset. Tätä kirjailijaa aion seurata. Kieli on selkeää, hienoa ja sujuvaa. Uskoisin ja toivoisin, että myös nuoret ja nuoret aikuiset löytävät hänet.

Kokoelmassa oli muitakin hyviä ja "ihan ok" -kirjoittajia. Valitettavasti emme kuitenkaan koskaan kohtaa Riikka Pulkkisen ja Katja Ketun tekstien kanssa. Ohitamme toisemme kohteliaasti nyökäten. Mitään yhteyttä ei synny, toistuvista yrityksistä huolimatta.

Granta  - uuden kirjallisuuden areena 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat oli antoisa lukukokemus. Kirjaston varauksiin lähtee sen pohjalta monta uutta tutusteltavaa.

Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)