Muistin lukeneeni Joel Haahtelan Elenan jo vuosia sitten. En vielä silloin tutustunut erityisesti Joel Haahtelan tuotantoon, niin kuin nyt, ja kirja oli vain yksi muiden joukossa. Muistin, että siinä on joku vanha nainen puiston penkillä ja että kirja oli hyvä. Jälkimmäinen näistä muistikuvista piti paikaansa, mutta puiston penkillä ei ollut vanha nainen.Puiston penkillä istuu mies, joka seuraa Elenaa ja roikkuu hänen asuntonsa lähellä. Hän ei puhu Elenalle, mutta luo mielessään hänen persoonallisuuttaan pala palalta. Mies vaikuttaa pakkomielteisesti rakastuneelta. Hän tarkkailee naista joka päivä ja odottaa hänen näkemistään.
Näyttää siltä, että Elena ei ole huomannut häntä tai ei ainakaan ole huomaavinaan. Tarinan edetessä mies alkoi herättää minussa negatiivisia tunteita: "Onko tuo joku psykopaatti? Saakelin haahuileva kummitus! Ja mamero! Ei uskalla sanoa mitään, vaikka on niin lähellä Elenaa, että pystyisi koskettamaan häntä saarihotellin huoneen ovella."
Puistossa on koiraa ulkoiluttava nainen, joka tulee miehen luo ja jää seisomaan hänen eteensä. "Nainen sanoo: tiedän mitä yritätte ja te olette sairas mies."
Kun tulee miehen syntymäpäivä, kaikki muuttuu kertaheitolla.
Tarina on kirjoitettu erittäin taitavasti ja antaa lukijalle mieluisan yllätyksen lisäksi nautittavan lukukokemuksen.
***
Olen nyt lukenut yhtä kirjaa vaille koko Haahtelan tuotannon. Aiemmat postaukseni löytyvät tämän linkin takaa.
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Joel+Haahtela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti