 |
| Kuvan lähde: https://www.bookbeat.fi/kirja/suurin-niista-rakkaus-kirsti-paakkasen-tarina-168225 |
- Kirsti Paakkasen tarina. Otavan äänikirja. Lukija Karoliina Kudjoi.
Nyt olen kuunnellut - melkein kokonaan - ensimmäisen äänikirjani BookBeatista. Kokemus ei ollut aivan superinnostava, mutta ihan ok. Sitä pitää hieman makustella.
Kirjan kuuntelu antaa uusia mahdollisuuksia esim. auto- ja lentomatkoille. Lisäksi positiivista on se, että kirjan kuuntelemisen lomassa voi puuhailla vaikka kotitöitä. Pääasialliseksi "lukemistavaksi" en äänikirjoja ehkä kuitenkaan ota, vaan pysyttelen perinteisen kirjan lukijana. Pidän lukemisen tarjoamasta hiljaisuudesta sekä omien ajatusten ja mielikuvien virrasta. Äänikirjassa kokemukseen vaikuttaa teksti, mahdollinen suomentaja ja väistämättä myös äänikirjan lukija. Juuri tämä kolmas toimija voi vaikuttaa kuuntelukokemukseen negatiivisesti. Ääniherkkään voi vaikuttaa epätoivotulla tavalla paitsi lukijan ääni, myös sanojen painotus ja tekstiin eläytyminen.
Kirsti Paakkanen on mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen persoona, joka kyllä ansaitsee elämäkerran. Paakkanen on voimakastahtoinen visionääri, jolla on erehtymätön bisnesäly ja voimakas luottamus omaan intuitioonsa. Hänen tyylitajunsa ja naisellinen glamourinsa on ihailtavaa, yhä edelleen.
Paakkasen johtama mainostoimisto Womena toi markkinoille vuonna 1972 Hellä Mietonen -shampoon ja Erittäin hienon suomalaisen shampoon 1974. Ne ovat nykypäivänäkin kaupan hyllyiltä löytyviä tuotteita, ja päässä soi vieläkin Hellä Mietosen mainoslaulu. Lisäksi mukavia yhtymäkohtia omaan muistimaailmaani ovat Marimekon uusi nousu, Esa Saarisen ja Kirsti Paakkasen yhteistyö, eräänlainen sielunkumppanuus, sekä Jukka Rintalan tulo Marimekon suunnittelijaksi. Näistä muistan lukeneeni naistenlehdistä.
Kirjan kirjoittaja Ulla-Maija Paavilainen on ammattitaustaltaan toimittaja. Ehkä sen vuoksi hän on paneutunut asiaan hyvin huolellisesti - mielestäni jopa liiankin huolellisesti. Tekstissä on paljon toistoa, ja kokonaisuudessa olisi karsimisen varaa. Kaikkia Paakkasen tuntevia henkilöitä ei tarvitsisi siteerata kokonaisen luvun verran, vaan lyhyemmätkin maininnat riittäisivät.
Jukka Parkkinen kirjoitti elämäkerran kirjoittamisen vaikeudesta kirjassaan Yrjö Kokko - sadun ja luonnon runoilija:
"Elämäkerran kirjoittamisen keskeinen ongelma on saada synkronoitua ihmisen elämän monitahoisuus tekstin lineaarisuuteen. Jonkin tapahtumaketjun seuraaminen alusta loppuun karsii rinnalla kulkevia kerrontalinjoja. Jos pyrkii pitämään esillä monia samaan aikaan kulkevia tapahtumia, teksti voi hajota ja tulla sekavaksi tilkkutäkiksi...
...Mutta ihmiselämä on suurimmaksi osaksi niin moniulotteinen, ettei sitä voi kuvata verbaalisesti. Parhaassa tapauksessa sen voi myötäelää. Siihen olen pyrkinyt Kokon elämäkertaa kirjoittaessani. Olen antanut Kokon puhua tekstiensä välityksellä suoraan lukijalle, jolloin hän voi tehdä omia tulkintojaan.
Mielestäni Paavilaisen olisi kannattanut antaa enemmän tilaa elämäkerran päähenkilölle. Teksti on mielestäni liian pikkutarkaa, jolloin se vain vie tilaa. Kudjoin paikoitellen voimakas sanojen painotus ja eläytyminen pistivät korvaan. Niinpä näistä kahdesta syystä kuuntelu jäi kesken 70 % jälkeen. Tämän äänikirjakokemuksen perusteella toivoisin jatkossa hyvää tekstiä ja mahdollisimman neutraalia lukutapaa. Silloin voisin viihtyä äänikirjan seurassa loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti