Vuosi on kulunut. Hallavainen, Sirkiä ja Pimitsalmi ovat nousseet arvojärjestyksessä vanhemmiksi (rikos)konstaapeleiksi. Vanhempi konstaapeli on Suomen poliisin miehistönvirka. Tarkistin poliisien arvojärjestyksen Wikipediasta. Nuorempi konstaapeli on Suomen poliisissa alin poliisivirka. Se on varattu poliisin perustutkintoa vielä suorittamattomille harjoittelijoille (https://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhempi_konstaapeli.Luettu 6.10.2022)
- Ahaa! Kun aikaisemmin oletin Hallavaisen olevan vanhempi, tässä voikin olla selitys hänen nuoreen ikäänsä. Myös Sirkiä on nuori, vasta 25-vuotias. Heidän kollegakseen tulee Luca Stolt, jota kuvaillaan mieskarkiksi ennen kaikkea ulkonäkönsä, fiksujen käytöstapojensa ja laajan kielitaitonsa vuoksi. Eikä hänkään mikään tyhjäpää ole. Poliisikokemusta 24-vuotiaalla nuorukaisella ei vielä ole kovin paljon, mutta kyllä hänkin jo näyttää, mihin pystyy.
Myrkynkylväjässä on useita rikoksia: On marihuanan kasvatusta ja myyntiä, menneisyydessä tapahtunut 12-vuotiaan tytön sieppaus ja julma, pitkäkestoinen vangitseminen latoon sekä toistuvat raiskaukset. On myös alamaailman tyyppien keskinäinen puukotusjupakka, naisen huumaaminen ja raiskaaminen kesken hoitotoimenpiteen. Lisäksi on vielä mukavassa naapurustossa tapahtuva naisen yhtäkkinen katoaminen ja julma murha. Lisäksi kaksoissiskosten tarina jatkuu, ja Karla liikkuu yhä lähempänä Anua ja Anun läheisiä. Karlan päämääränä on ottaa Anulta kaikki, minkä katsoo itselleen kuuluvan. Anun hengellä ei ole merkitystä, eikä Karla kaihda keinoja. Naapuruston katoamistapaus ja murha sekä Karlan uhka Anua kohtaan ovat keskeisimmät seurattavat juonenkäänteet.
Anu on jälleen naiivi ja yrittää tutustua hiljaiseen musliminaiseen, joka ilmestyy leikkipuistoon perinteiseen kaapuun ja kasvohuntuun pukeutuneena. Anun mielestä ulkomaalaisten kotouttaminen Suomeen on tärkeää, ja ties vaikka naisella olisi kotona väkivaltainen ja rajoittava aviomies. Naiselle on annettava tietoa Suomen laista ja naisten turvakodeista ja jaettava esitteitä. Anu yrittää olla ystävällinen. Vaikka hän ajattelee: "Jännä, kun arabinaisella on siniset silmät", hän ei tajua, kuka nainen on, ennen kuin on liian myöhäistä.
Hammaskeiju on kiltti ja sympaattinen, vaikkakin hamppari. Elämä ei ole kohdellut häntä nätisti. Hänet kuvataan inhimillisenä, ja kun hän joutuu onnettomuuteen, toivoin todellakin, että hän selviäisi. Uusia laitapuolen kulkijoita tule esille: Aasinkallo, Räähkä ja Tylli. Nauroin heidän nimilleen ja persoonilleen. Toisaalta myös säälin. Tässä on juurikin Alasalmen vahvuus: Hän kuvaa hampparin ja roistonkin ihmisenä, jolla on ihmisarvo ja ainutlaatuinen elämä. Hamppari on tullut hamppariksi ja roisto roistoksi jostakin syystä. Ei elämä kohtele kaikkia hellävaroen.
Tällä kertaa olin aavistuksineni oikeassa pihanaapuruston tapauksessa. Jäin kuitenkin ihmettelemään latotytön kostoa. On ymmärrettävää, että kovia kokenut voi haluta kostaa, mutta kun selvisi, kuka latotyttö on, hänen toimintaansa ei mielestäni voinut ajatella kostoksi.
Aluksi luulin, että latotyttö olisi ollut Karla, jolloin kosto kaikille hyväosaisille olisi sopinut henkilön tähänastiseen toimintaan. Kostoajatus ei mielestäni mitenkään sopinut henkilöön, josta puhuttiin. Oliko tässä jokin keskeneräinen ajatus tai ajatuskuvion yhtäkkinen muutos kiireessä? Lisäksi ajattelin, että hänen tekonsa johtivat hänen murhaamiseen. En ymmärtänyt, mitä hänen "myrkynkylväjäpuheensa" olivat olleet. Mainittiinko niistä mitään? En ymmärtänyt, miksi hänen suunsa piti vielä julmasti sulkea.
Lievästä kritiikistä huolimatta odotan Karlan ja Anun tarinan jatkoa, koska Karlan toiminnan älykkyys ja määrätietoisuus sekä Anun hyväuskoisuus on koukuttavaa seurattavaa, ja juoni on tältä osin hyvin rakennettu.
Linkistä avautuu sarjan muiden osien (Alamaailman kuningatar, Häkkilinnut ja Kyy povellani) postaukset blogissani hakusanalla Hallavainen. (Ystävä sä naisien avautuu samassa haussa, mutta se ei ole Hallavainen-sarjaa.)
Jos googlettaa vain kirjan nimellä, löytyy tieto, että myös Heikki Kaarasella on Myrkynkylväjä-niminen romani. En tosin tunne kirjailijaa enkä hänen kirjaansa.
