Kun puhutaan rikoskirjallisuudesta, puhutaan yleensä dekkareista. Nimitys tulee sanoista detective story. Kaikissa rikoskirjoissa tutkijana ei kuitenkaan ole perinteinen salapoliisi, vaan rikoskirjallisuuden sisäinen lajikirjo on melko laaja.
Poliisiromaani on yksi rikoskirjallisuuden alalajeista. Sen pääosassa on poliisi ja painopiste on poliisityön kuvauksessa. Perinteisestä salapolisiiromaanista poiketen tutkittavia rikoksia voi olla monia eivätkä ne välttämättä liity toisiinsa.
Poliisiromaani kuvaa rikoksen ratkaisemista poliisin näkökulmasta. Se kertoo poliisin arjesta realistisesti, poliisi voi saada hälytyksen vaikkapa sovittamaan lähiössä tapahtuvaa perheriitaa tai katkaisemaan katutappelun.
Yksi tunnetuimmista suomalaisista poliisiromaanien kirjoittajista on Matti Yrjänä Joensuu, jonka kirjojen päähenkilönä on ylikonstaapeli Timo Harjunpää. Joensuun romaaneissa kuvataan kaunistelematta väkivaltaa, mutta sillä ei kuitenkaan turhaan herkutella.
Poliisiromaaneissa tärkeitä ovat henkilöt. Uhrit, rikolliset sekä poliisit itse. Monissa poliisiromaaneissa käsitellään perheen ja uran yhteensovittamisen vaikeutta. Rikollinenkaan ei ole läpeensä paha, vaan rikollisen toiminnan takana piilee usein tavallinen ihminen pelkoineen ja toiveineen. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Poliisiromaani. Luettu 23.7.2022)
Päivi Alasalmen Alamaailman kuningatar vastaa lähinnä poliisiromaanin määritelmää. Tutkittavia rikoksia on monia, poliisin työstä kerrotaan realistisesti, poliisin henkilökohtainen elämä on myös läsnä, ja rikollisen toiminnan takana piilee tavallinen ihminen, joka joskus on hymyillyt koulukuvassa tai viettänyt aikaa lastenkodissa tai tarttuu keikkoihin turvatakseen perheensä elannon.
Alamaailman kuningatar ilmestyi ensin suoraan äänikirjaformaattina 2019. Minä luin kovakantisen, korkkaamattoman version vuodelta 2022.
Päivi Alasalmi on taitava kirjailija, joka hyppää laajassa tuotannossaan hämmästyttävän luontevasti lajityypistä toiseen. Tämän olen huomannut jo lukemieni kirjojen perusteella. Koko tuotantoon tutustuminen on vielä kesken.
Alamaailman kuningattaressa on kaksi toisiaan sivuavaa tarinaa: varsinaisen rikoksen tutkinta ja kahden henkilön kaksoisolentohahmo. Pidän siitä, että rinnakkaisia tarinoita on helppo seurata, koska Alasalmi kirjoittaa selkeästi. Nykyään tuntuu olevan muotia kahden tai useammankin tarinan kuljettaminen rinnakkain niin, että toinen keskeytyy ja jatkuu jonkun ajan kuluttua varoittamatta eri henkilön näkökulmasta. Tarinaa avataan säie kerrallaan. Olen saanut tästä sirpaletyylistä tarpeekseni, ja luen mielelläni juuri tällaista lukijaystävällistä selkeyttä. Selkeys ei tarkoita tylsyyttä. Päivi Alasalmi rakentaa taitavasti hyytäviä juonenkäänteitä, mutta väkivallalla ja rikoksilla ei mässäillä.
Legendaarinen tamperelaispoliisi komisario Koskinen on saanut seuraajan rikoskonstaapeli Hallavaisesta. (Tosin Sorin poliisilaitos ei ole yhdistävä tekijä.) Hallavainen ja hänen työparinsa nuorempi konstaapeli Sirkiä ovat varsin uskottavia henkilöhahmoja. Muut poliisit eivät ainakaan tässä aloitusosassa tulleet vielä henkilöinä esille. Hallavainen suhtautuu työhönsä rauhallisesti ja asiallisesti, jopa niin asiallisesti, että hänen ikänsä oli minulle yllätys. Kuvittelin hänet vanhemmaksi. Sekä Hallavaisen että Sirkiän elämästä paljastetaan asioita, jotka ovat johtaneet heidät poliisinuralle.
Tampereen todellinen ja vaikea huumetilanne on yleisesti tiedossa, joten myös huumemaailmaan liittyvät rikokset ovat hyvinkin uskottavia. Kirjailija esittää kiitokset rikospoliisina työskentelevälle Marja-Leena Huhtalalle poliisin työtä koskevista kommenteista.
Kaksoisolentokuvio on mielenkiintoinen. Oululainen, nuori ja hyväntahtoinen, hieman naiivi, sosionomi Anu muuttaa työn perässä Tampereelle. Hän ei tunne vielä ketään, mutta jo muutaman päivän päästä hänelle aletaan huudella aggressiivisesti ja hän joutuu kokemaan myös fyysistä ahdistelua ja uhkaa. Ilmiselvästi hän siis muistuttaa jotakuta toista. Onko hänen alettava pelkäämään jopa henkensä puolesta?
Tapahtumat johdattavat hänet Espanjaan, ja hänelle täysin outoon bile- ja baarielämään. Baarielämän puuttuminen nuoren naisen elämästä on ollut terveydellinen valinta, ja nyt hän on täysin uusien asioiden edessä, ja kaikin puolin kokonaan uudessa maailmassa. Baareissa leijuva uhka on todellinen. Voiko kehenkään luottaa?
Rahaton ja passiton Anu pääsee suurlähetystön avulla takaisin Suomeen. Juuri kun hän luulee, että selvisi, hän saa hyytävän puhelun. Joku todellakin haluaa Anulta jotain, joka voi viedä hänen henkensä. Lukija on koukutettu. Uutta osaa rikoskonstaapeli Hallavaisen tutkimuksista ja Anun myöhemmistä vaiheista jää odottamaan "kieli pitkällä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti