Olen viime aikoina lukenut aika paljon pohjoissuomalaisten kirjailijoiden kirjoja. Pekka Juntin Villikoiran tapahtumat sijoittuvat kotikulmilleni, jopa kotikylääni. Olipa kiva lukea kirjaa, jossa vilahtelivat tutut paikat, tuttu murre ja tutunoloiset ihmiset. Lisäksi sain hieman näkökulmaa alueen metsähakkuisiin, jokien patoamiseen ja ihmisten suhtautumiseen niihin. Itselleni ne olivat aivan uusia asioita, ja niiden faktataustojen selvittäminen alkoi tuntua mielenkiintoiselta. Vastustettiinko Tengeliöjoen patoamista kovinkin voimakkaasti? Noustiinko Metsähallituksen metsäherroja vastaan jopa kapinaan ja oltiinko heitä vastaan jopa valmiita käyttämään väkivaltaa? Mikä oli yleinen kanta sotakorvauksiin ja avohakkuisiin? Mikä on historiaa? Mikä on fiktiota?
Kuvassa olevia tuttuja paikkoja mainitaan, ja näiden lisäksi muitakin, mutta mielestäni Juntti on sekoittanut ne tarinaan niin, että varmaa on vain, että jossain länsirajalla ollaan, eli ei pelkästään vain yhdellä paikkakunnalla. Paikasta toiseen myös liikutaan, villikoiria hakemassa. Ihmiset ovat fiktion tapaan varmaankin myös sekoituksia monista eri persoonista, mutta jostakin jo unohtuneesta lähteestä luin, että ainakin metsäherra Aarnolla on todellinen esikuva.
Pekka Juntin käyttämä kieli on kaunista ja kuvailevaa, ja luontokuvauksissa näkyy paljon luonnossa aikaa viettäneen ihmisen tarkat havainnot ja myös luonnon arvostaminen, kuten esimerkiksi koiravaljakkoajon kuvauksessa s. 130 - 131:
"Vastaani tuli tuttuja paikkoja, jyrkänteitä, lohkareita ja jättikelo konkelossa puron päällä, ei sellaisia paikkoja voinut unohtaa. Mutta metsä tuntui valjakon kanssa toisenlaiselta kuin hiihtäessä. Olin vapaa, auki.
Kuulin pikkulintujen huilut ja ukkometson siiven paukkeen, kun se iski korvennotkosta lentoon. Porotokka nulkkasi vuomalla. Riekkoparttiot pörisivät valjakon edessä. Maakotka liiteli esiin vaaran takaa."
Kuvausten ja tarinankuljetuksen lisäksi kieli saa pisteitä myös taitavasta murteen käytöstä sekä siitä, että tarkasti hiotut lauseet paljastavat vähillä sanoilla paljon. Henkilöistä paljastuu sodan jättämiä jälkiä, traumoja ja traumatisoivaa puhumattomuutta, häpeää, jolla ja johon on kasvatettu, uhkaavuutta ja pelkoa, mitätöintiä, isän ja pojan välisisiä jännitteitä. Koulukiusaajia ja muita mölisijöitä kuvataan nasevasti hauskalla, mutta tässä toistamatta jäävällä sanalla.
Villikoiran aikataso etenee kolmen sukupolven verran: Aila-mummin (ämmin) lapsuus ja nuoruus, Outa-isän nykyhetken elämä poromiehenä sekä Aavan ja poikaystävä Samuelin (Samun) nykyhetki. Samun nykyhetki risteää muihin aikakausiin ja sisältää ajan kotona ennen valjakkokoiria, ajan niiden kanssa huskytarhalla ja ajan niiden jälkeen eräkämpällä.
Samun aika rekikoirien jälkeen sisältää rinnakkaistarinan. Kun kaksi arvokasta koiraa katoaa, Samu lähtee etsimään niitä. Myös poromiehiä liittyy joukkoon. Toinen koira löytyykin kohtuullisen helposti, mutta toinen teettää enemmän työtä. Koiran etsimisen kuvaus, vihjeet ja väärät johtolangat tuovat kirjaan jännitystä, ja tilanteissa elää täysillä mukana. Etsimiseen liittyy myös outoa uhkaa, joka alkaa kohdistua sekä koiraan että Samuun. Rinnakkaistarinassa Samu viruu nälissään ja kylmissään eräkämpällä. Sivutarina tuntui pitkään irralliselta ja hämmentävältä, ennen kuin se yhdistyi päätarinaan. Onko kämppä turva vai Tuonela? Tekijä on kyllä selvä, mutta mikä on teon motiivi ja kuka on toimeksiantaja?
Nälkä, kylmyys ja nääntyminen ajavat Samun hulluuteen, mutta villiintyneen koiran palautunut luottamus ja uskollisuus ovat liikuttavia. Kirjan loppu särki sydämeni. Luulen, että toivoa ei ole, mutta lopetus jättää sille kuitenkin mahdollisuuden.
Pekka Juntti on kirjoittajana 2019 Tieto-Finlandian voittaneessa Metsä meidän jälkeemme -kirjassa. Hän on toimittaja ja kolumnisti. Villikoira on hänen esikoisromaaninsa. Jään odottamaan lisää.
Lisätietoa kirjailijasta: https://otava.fi/kirjailijat/pekka-juntti/ (Luettu 10.7.2022)
Arvostelu Villikoirasta toisaalla: https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/pekka-juntti-rakentaa-suuret-odotukset-onnistuneilla-henkilohahmoilla-ja-kerronnalla-arviossa-esikoisromaani-villikoira/ (Luettu 10.7.2022)
Postaukseni kirjasta Metsä meidän jälkeemme on luettavissa alla olevasta linkistä: https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Pekka+Juntti
Tietoa Ylitorniosta ja Meltosjärven koulusta: http://www.marjavierimaa.fi/Ylitornion_Joulu_2016_mallisivuja.pdf (Meltosjärven koulusta s.9. Luettu 10.7.2022)
Tietoa Tengeliöjoesta ja Portimokosken voimalaitoksesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Portimokosken_vesivoimalaitos (Luettu 10.7.2022)
Tietoa Kaaranneskosken voimalaitoksesta: https://www.pohjolanvoima.fi/voimalaitokset/kaaranneskoski/ (Luettu 10.7.2022)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti