28/06/2022

Päivi Alasalmi: Saana


Päivi Alasalmi -projekti jatkuu. Olen tutustumassa hänen tuotantoonsa. Nyt luin Alasalmen esikoisteoksen Saana vuodelta 1988, jolloin Alasalmi oli 22-vuotias; melko nuori esikoiskirjailija siis.

Kiltti perhetyttö Saana lähtee pohjoisesta etelään opiskelemaan ja löytää  ihanan ja kiltin poikaystävän, jonka kotona syödään päivällisiä ja uskotaan nuorten parisuhteeseen. Saanalle kiltti poikaystävä ja turvallinen pesänrakennus eivät kuitenkaan riitä. Hän haluaa elää jännittävää elämää. Opiskelut jäävät, alkoholi alkaa maistua, ja Saana ajautuu yhä vaarallisempien tyyppien seuraan, ja seuraa saa myös kaduilta ja kapakoista. Rappiolla on aluksi hyvä olla, mutta viimein raja tulee vastaan.

Takakannen mukaan "Päivi Alasalmen teksti on rajua ja raadollista, runollista ja realistista."  Rajuudesta tuli mieleen myös kaksi muuta 1980-luvulla hätkähdyttänyttä teosta: Anja Kaurasen (nyk. Snellman) Sonja O. kävi täällä (1981) ja Annika Idströmin Veljeni Sebastian (1985). Kirjat ovat nuorten naisten kirjoittamia, ja Sonja O. samantapaisesti nuoren naisen tarina kuin Saanakin. Veljeni Sebastian on muuten raju ja suorastaan kauhistuttava, mutta nuoren naisen tarinasta siinä ei ole kyse. 

Oliko 1980-luku jotenkin hätkähdyttämiseen pyrkivää aikaa? Ehkäpä oli, kahdestakin syystä: punk-liikkeen ja pahan koulukunnan vuoksi.
"Punk on 1970- luvulla syntynyt rockin tyyli, nuoriso- tai vastakulttuuri, johon on usein yhdistetty anarkistisesti sävyttynyt arvomaailma ja elämäntapa. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Punk. Luettu 28.6.2022). 1980-luvulla punk-liike oli Suomessa vielä voimissaan.
Lisäksi kirjallisuudessa oli näkyvillä ns. pahan koulukunta:
"Selvimmin vuosikymmenen kirjallisuudesta erottuu ns. pahan koulukunta, joka puhuu samalla värähtämättömällä äänellä niin hyvästä kuin pahastakin. ”Pahan kirjailijoita” olivat mm. Annika Idström, (https://www.kirjasampo.fi/fi/kotimainen-kirjallisuus-1980-luvulla. Luettu 28.6.2022)
Henkilöhahmona Saana on mielestäni hyvinkin anarkistinen. Hän haluaa asettaa itse omat arvonsa ja olla sitoutumatta mihinkään yleisesti hyväksyttävään normaaliin elämään. Alasalmen teksti on myös anarkistisen hätkähdyttävää, joten ehkä sen lukeminen ei välttämättä sovi kaikille, mutta ne jotka kirjaan tarttuvat, voivat ehkä suhtautua siihen juurikin aikansa kuvana.

Paikoitellen Alasalmi käyttää tyylikeinona välimerkittömyyttä, pitkiä virkkeitä ja luettelomaisuutta. Ajattelen sen kuvaavan nuoruuden hengästyneisyyttä ja kiihkoa, kun kaikkea jännää tapahtuu koko ajan. Kirjoittajan taitavasta kielenkäytöstä on hyvä esimerkki s. 95 - 96, kun Saana tarkastelee itseään peilistä pahoinpitelyn jäljiltä:
"Hoitaja oli tuonut Saanalle oman peilinsä kun tyttö oli jankuttanut tarpeeksi kauan. Kasvot, se osa mikä ei ollut kääreiden tai nenälastan peitossa, olivat komea näky, mykistävä suorastaan. Molempien silmien ympärillä olivat suuret pyöreät renkaat, kirjavat kuin kukkameri. Silmän sisänurkassa hehkui syvä iiriksenvioletti, sykkivänä ja loisteliaan elävänä. Valtaväri alaluomella: tumman lilan neilikan mehevä yön syvyys. Yläluomella häivähteli hempeä, hieman hennompi sinivioletti freesia, seassaan thaimaalaisen lilanpunaisen orkidean täyteläinen, hedelmällinen hohto. Itse silmät olivat siinä määrin laajentuneiden verisuonten täplittämät, että silmämuna näytti puhtaan lumen valkealta, kuin hollantilaiset Alsmeer-puutarhan valkeassa neilikassa, jonka terälehdissä on siellä täällä kirkkaanpunaisia, kuin tehtaan tekemiä värivirheitä ..."

Tarinassa on mukana myös kauniisti kuvaileva, satumainen sivutarina, jonka merkitystä en kuitenkaan hahmottanut. Voi olla, että se kuvasi Saanan sisäistä haavemaailmaa. Toinen asia, jota en aivan tavoittanut,  olivat pohjimmaiset syyt Saanan itsetuhoiseen käytökseen. Toki hän kasvoi vaativan yksinhuoltajaisän ja veljen kanssa ja oli aina kiltti ja sovinnollinen. Oliko syynä siis vain raju kapina kaikkea tavallista ja normaalia vastaan,  vai oliko syynä sittenkin se, että jonkun olisi pitänyt ohjata itsetuhoinen ja patologisesti valehteleva Saana sairaalaan jo ajat sitten, eikä vasta sormen katkettua?

Palaan Alasalmen tuotantoon myöhemmin, mutta seuraavaksi käväisen välillä muilla poluilla.


2 kommenttia:

  1. En ehkä innostuisi tästä. Luin lukiolaisena Sonja O. kävi täällä ja se lähinnä tympäisi. Jotenkin selkeästi oman aikansa tuote, joka ei mielestäni ollut oikein kestänyt aikaa.

    VastaaPoista