Voisi sanoa, että Päivi Alasalmen neljäs satukokoelma Unten puutarha ja muita satuja (2018) on oikeastaan saturomaani, koska kaikki sadut liittyvät toisiinsa ja muodostavat yhtenäisen kertomuksen. Kirjan on kuvittanut Laura Haapamäki. Mielikuvitukselliset tekstit ja huippukauniit kuvat muodostavat aikuiselle lukijallekin kiinnostavan ja kiehtovan lukukokemuksen.
Miljöönä on Vuorensumun kylä ja sen läheisyydessä oleva Varmapurnan kaupunki. Ne sijaitsevat alueella, jossa on vuoristoa ja lumileopardikin asuu, ja myös jeti on nähty. Norsut ovat raskaissa töissä. Maantieteellisesti ja vinkkien perusteella tarinat sijoittunevat jonnekin Aasiaan, mahdollisesti Nepalin lähistölle. Laura Haapamäen kuvat tukevat tätä ajatusta.
Varmapurnassa on Unten puutarha, sairaala, jossa hoidetaan vaikeasti sairaita potilaita, mutta vain yhtä kerrallaan. Tänne joutuu saturomaanin toinen päähenkilö, 13-vuotias Nuna. Hänen kaksoissisarensa Mena jää sairaalaan hänen tuekseen. Se onkin tärkeä ratkaisu, koska juuri hänen täytyy etsiä parannuskeinoa sisarelleen, kun lääkärit eivät sitä löydä. Aika alkaa käydä vähiin, joten Menan on oltava sekä rohkea että nokkela.
Unten puutarhan lääkäreiden kykenemättömyyteen löytyy selitys: heillä ei ole minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta! Mikään muukaan ei ole niin kuin ensin näyttäisi olevan. Varmapurnan ruhtinas Sewati perheineen on kadonnut jäljettömiin, ehkä kuollut. Nunan huoneeseen ilmestyy toistuvasti ruskeita mutaisia jalanjälkiä, mutta ketään ei näy, ja vintiltä kuuluu outoa ääntä.
Nunan, Menan ja kelvottomien lääkärien lisäksi henkilögalleriaan kuuluvat mm. eräs herkkumunkkien paistaja, johon Vuorensumun lääkäri oli nuoruudessaan rakastunut, eräs norsutilallinen perheineen, punakylkisiä kaloja ja varsin ilahduttava persoona; valkea, puhuva kissa.
Sadut ovat erillisiä, mutta muodostavat yhdessä kokonaisen kertomuksen Vuorensumun ja Varmapurnan asukkaista ja heidän elämästään. Unten puutarha on päätarina, johon toiset tarinat liittyvät. Tarinoissa on jännitystä, taikaa, positiivisuutta, rakkautta ja välittämistä. Yksittäisestä sadusta nostan esille Lumottu laiva -sadun, jonka loppuratkaisu on erityisen raikas ja nykyaikainen.
Päivi Alasalmen kieli on runsasta, selkeää ja kuvailevaa. Hauskat kielelliset tyylinvaihdokset piristävät kerrontaa, kuten alla olevassa esimerkissä:
"- Tervetuloa Varmapurnan huvipuistoon, kissa ilmoitti ylpeänä. - Minä kaipasinkin jo hiukan perjantai-illan huumaa. Menojalkaa alkoi vipattaa. Meinasin tulla mökkihöperöksi, mutta nyt myö lyödään lapikasta lattiaan, että irtoaa karstat koneesta."
Voin lämpimästi suositella Päivi Alasalmen kirjoittamaa ja Laura Haapamäen kuvittamaa satukokoelmaa lapsille, nuorille ja aikuisille. Suositukseni on saanut myös kolme aiempaa satukokoelmaa:
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Turhamainen+aasi
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Sinnik%C3%A4s+meripoika
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Kultainen+kissanpentu
Aivan ihanat kuvitukset jälleen kerran!
VastaaPoista