Karita Palomäki: Elämää voi aina parantaa

On mukavaa lukea hyvä ja puhutteleva kirja. On mukavaa lukea kaunis kirja. On mukavaa lukea lukematon ja uudentuoksuinen kirja.

Tällainen monipuolisesti mukava ja hoitava lukukokemus muodostui Karita Palomäen Elämää voi aina parantaa -kirjan lukemisesta. Kirjan kauniit luontokuvat ovat Anne Toivosen. 

Kirja kuuluu Hidasta elämää -sarjaan, jossa on ilmestynyt parikymmentä muutakin itsensä hoitamiseen ja voimaannuttamiseen liittyvää kirjaa. Hidasta elämää  -hyvinvointisivusto on perustettu 2010, ja sen ydinteemoja ovat luonnollinen elämäntyyli, kokonaisvaltainen hyvinvointi ja henkinen kasvu.
Hidasta elämää  - kirjaperhe syventää sivustolta tuttuja aiheita. (Ks. https://hidastaelamaa.fi/ )


Elämää voi aina parantaa -kirjassa minua puhuttelivat monetkin kohdat, mutta eniten seuraavat:

"Joskus elämä muuttuu, menee täysin kaaokseen. Tällä on oma tarkoituksensa, vaikka emme sitä ihan heti oivaltaisikaan. Ja jossakin vaiheessa oivallusten myötä elämä järjestyy uudelleen siihen tilaan, joka on meille tarkoitettu."

"Et ole vastuussa siitä, mitä sinulle on lapsuudessa tapahtunut, mutta aikuisena olet vastuussa siitä, että annat mahdollisuuden omalle eheytymisellesi siksi ihmiseksi, joka aidosti olet." 

"Kuka olet todellisena itsenäsi, kun sinusta riisutaan kaikki muu, joka ei ole sinua? Todellinen minä voi kokea rauhaa, vapautta, rakkautta, yhteyttä muihin ja kykenee antautumaan elämälle ja sallii sen tapahtua. Kun elämä virtaa vapaasti, voima sinussa virtaa vapaasti. Tämä voima on lopulta rakkautta, joka on olemassa sinussa tälläkin hetkellä. Käänny sitä kohti."

Suosittelen kirjaa lämpimästi niille, joilla on tarve pysähtyä ja kääntyä sisäänpäin; niille, jotka prosessoivat elämäänsä ja etsivät itseään, voimavarojaan ja haluavat pitää huolta itsestään.

Suvi Bowellan: Nyt riittää: rajat kiltteydelle

                                 

Jotkut voivat naurahdellen ihmetellä, kuka näitä niin sanottuja selfhelp-kirjoja oikein lukee. Minä voin kuitenkin pystypäin vastata, että olen lukenut monia Hidasta elämää -sarjassa ilmestyneitä kirjoja. Kaikki ne ovat vastanneet johonkin tarpeeseeni, ja olen löytänyt niistä monia hoitavia ajatuksia.  

Suvi Bowellanin uusin kirja  Nyt riittää: rajat kiltteydelle vastasi nimensä mukaisesti erityisherkän ja kiltin ihmisen kokemuksiin, jotka ovat johtaneet esimerkiksi pitkiin sairauslomiin ja työssä uupumiseen. Kirja on Bazar-kustannuksen julkaisema ja ilmestynyt 2024.

Ensinnäkin pidän sarjan kirjojen hempeän kauniista ulkoasusta. Ne ovat selkeästi tunnistettavia muiden kirjojen joukosta. Toiseksi pidän siitä, että niistä voi löytää itsensä, läheisensä ja myös ystävyyssuhteitaan. Voi pysähtyä ajattelemaan asioita ja saamaan uusia näkökulmia. Voi vahvistua ja saada ymmärrystä omille kipupisteilleen, jotka ovat voineet syntyä jo lapsuuden kasvuympäristössä.

Kirjoitan tähän muutamia suoria lainauksia niistä kohdista, jotka minua tällä kertaa puhuttelivat. 

• "Rajojen puute suhteessa itseen ja muihin ihmisiin on yksi merkittävistä väsymyksen ja uupumuksen aiheuttajista." ( s. 10 - 11)

• "Jokainen, joka kantaa vastuun itsestään ja kohtelee muita arvostavasti, tekee maailmasta vähän paremman paikan meille kaikille." (s. 15)

• "Hyväksy se, että toisella on oikeus rajoihinsa. Sinun ei tarvitse ymmärtää kaikkia syitä eikä sinulla ole oikeutta niistä udella." ( s. 46)

• "Annat itsestäsi paljon, muttet saa vastaavaa panostusta osaksesi." (s. 95)

• "Kun näkee itsensä arvokkaana ja tärkeänä, on mahdollisuus rakentaa elämä, jossa voi hyvin." (s. 187)

Blogistani löytyy myös muita Hidasta elämää - postauksia, jos tällaiset kirjat kiinnostavat. Voi saada lukuvinkkejä.

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Hidasta+el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4

Mukana on myös Annukka Cederlöfin: Tiluksilla: Unelmani maalla, joka ei varsinaisesti ole Hidasta elämää -sarjaa, mutta mielestäni se teemoiltaan sopii siihen.

 

 

 

 

 

Eevi Minkkinen: Ole itsellesi armollinen - Kirja hellittämisestä ja riittävyydestä

Eevi Minkkisen kirja Ole itsellesi armollinen - Kirja hellittämisestä ja 

riittävyydestä kuuluu Hidasta elämää -sarjaan. Hidasta elämää on vuonna 2010 perustettu hyvinvointisivusto, jonka ydinteemoja ovat luonnollinen elämäntyyli, kokonaisvaltainen hyvinvointi ja henkinen kasvu. Hidasta elämää -kirjaperhe syventää sivustolta tuttuja aiheita.


Takakansitekstin mukaan Ole itsellesi armollinen on omakohtainen opaskirja, joka tarjoaa tietoa, vertaistukea ja työkaluja vaikeiden tunteiden ja ajatusmallien kohtaamiseen. Minkkinen kirjoittaa tutuista aiheista: addiktioista, triggereistä, jotka laukaisevat negatiivisen toiminnan, emotionaalisista rajoista, kannattelukokemuksista, joita vaille ihminen on voinut jäädä lapsuudessa. Hänen oma taakkansa on ollut syömishäiriö ja sen aiheuttama itseviha ja häpeä, jotka ovat pitäneet häntä otteessaan ja estäneet nauttimasta elämästä.

Kirja on avoin ja omakohtainen. Sen lähteinä on toiminut kirjailijan omat kokemukset, koulutuksissa oppitut asiat ja luettu kirjallisuus sekä omat terapiaprosessit. Tieteellistä, ns. kovaa faktaa lähdetietoineen kirja ei ole, mutta kirjoittaja sanookin:

"Olen parhaani mukaan pyrkinyt kirjoittamaan vain siitä, mistä minulla on itsellä  kokemusta, se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin 'valmis'."

Hän on opiskellut kognitiivista psykoterapiaa sekä hyväksymis- ja omistautumisterapiaa. Kirja on avoimuudessaan sympaattinen.

Ajallisesti kirjan lukeminen tuli minulle hieman jälkijunassa, sillä osan sen aiheista olen jo käsitellyt muilla tavoilla, mutta kyllä tämäkin sopii hyvin siihen itsetutkiskelun ja voimaantumisen aihepiiriin, johon olen viime aikoina tutustunut.

Positiivista on, että  kirjan harjoitukset on helppo toteuttaa lukemisen yhteydessä. Lisäksi pidin siitä, mitä Minkkinen kirjoittaa menneisyyden tutkimisesta:

"Nykyään henkiset suuntaukset puhuvat paljon siitä, että kaikki on tässä hetkessä. Toisaalta pidän tästä ajatuksesta ja siitä muistuttaminen tekee itselleni aika ajoin hyvää, mutta tässäkin on mielestäni pieni mutta. Näemme ja koemme tämän hetken menneisyydessä luotujen käsitystemme pohjalta ja reagoimme opituilla tavoilla. Siksi menneen tutkiminen voi olla joskus jopa tärkeämpää kuin ainainen tähän hetkeen keskittyminen. Juurien, haavojen ja egon tunteminen tuo meille ymmärrystä siitä, miksi koemme elämän kuten koemme, miksi reagoimme kuten reagoimme. Tämä taas antaa mahdollisuuden toimia toisin tai vapautua niistä tarinoista, joiden kantaminen tekee kipeää. Se ei todella ole helppoa, mutta mahdollista se on."

Tämä onkin minulle ajankohtainen ja mielenkiintoinen prosessi, sillä luen juuri nyt päiväkirjojani, joiden kirjoittaminen on alkanut jo 34 vuotta sitten!

Annukka Cederlöf: Tiluksilla: Unelmani maalla

Olen seurannut jo jonkin aikaa Facebookissa Tiluksilla-sivustoa. Se on mainio sivusto vihtiläisen maatilan elämästä ja asukeista. Huomiota on kiinnittänyt se, kuinka kivasti emäntä, Annukka Cederlöf, kirjoittaa. Tänä vuonna ilmestyi myös Cederlöfin kirja Tiluksilla: Unelmani maalla, johon tartuin positiivisin odotuksin. Kirjassa Cederlöf  kertoo elämästään ja taustoittaa maatilan ja eläin- ja ihmislauman syntyä. Kirja ei tuottanut pettymystä. Se on aito ja rehellinen, ja tuo esille myös elämän varjopuolet.

Kirjan mottona on Mauno Koiviston sanat: "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin." Tämä motto on toteutunut Annukka Cederlöfin elämänasenteessa ja ratkaisuissa joita hän on tehnyt itseään ja omia arvojaan kuunnellen. Päämääränä on ollut olla hyvän puolella.

Aina ei ole ollut helppoa sovittaa yhteen vuorotyö, perhe ja eläintenhoito. Maatilan elämä on aina kuitenkin tarjonnut arvokasta vastapainoa työn raskaudelle yhteiskunnan varjopuolien läheisyydessä. Elämä on tuonut myös paljon vastoinkäymisiä ja vaikeita asioita, uupumusta ja perheeseen kohdistunutta uhkaa, mutta kaikesta on selvitty. Kirjan viesti on positiivinen ja kannustava. Elämä on arvokasta. Omien arvojen ja sisäisen äänen kuuntelu on tärkeää. Rakkaus kantaa. Eläimet ovat mitä parhaimpia kumppaneita ja voivat opettaa paljon.

Annukka Cederlöfin Tiluksilla: Unelmani maalla on elämäntaito-opas olematta sitä. Se on kertomus elämästä, eläimistä ja elämisestä. Kirjassa on paljon hyviä oivalluksia elämän tärkeysjärjestyksestä, jotka ovat syntyneet kirjoittajan kokemuksista. Kirjan kirjoittaja voisi toimittaa niistä oman kokonaisuutensa. Ja myös yhteistyö Hidasta elämää -sivuston kanssa voisi olla hedelmällistä, jos se muuten sopii tekijän ajatusmaailmaan. Esimerkiksi mietelmät voisi julkaista Hidasta elämää -kortteina.

Tiluksilla-sivuston lisäksi on olemassa myös verkkokauppa 

https://www.tiluksilla.com, 

jonka sisältä löytyy emännän blogi, joka on todennäköisesti ainakin osittain ollut kirjan pohjana. Blogitekstit ovat hyvin kirjoitettuja, avoimia ja rehellisiä.

Tilan elämää voi seurata Facebookissa

www.facebook.com/tiluksilla  ja

 Instagrammissa:

@tiluksillaofficial 

Linkitän tähän vielä erikseen emännän blogin. https://www.tiluksilla.com/blogs/emannan-elamaa, koska tekstit koskettivat minua erityisesti.

Kiitos kirjasta, Annukka Cederlöf! Toivotan kaikkea hyvää koko perheelle ja eläinystäville. Päivityksiä on aina kiva seurata.

Suvi Bowellan: Kiltin tytön voimakirja

Suvi Bowellanin Kiltin tytön voimakirja on kaunis, niin kuin Hidasta elämää- sarjan kirjat yleensä ovat. Viihdyn hyvin kauneudessa ja rauhassa, joka sivuilta välittyy. Kuvat ovat lempeitä ja utuisia, ja ne on aseteltu sivuille harkitusti. Valokuvat ovat Emma Ronkaisen, ja graafisesta suunnittelusta ja taitosta vastaa Satu Konttinen.

Olen jo muutaman vuoden ajan lukenut monenlaista kirjallisuutta herkkyydestä, erityisherkkyydestä ja kiltteydestä, uupumisesta, burnoutista ja masennuksesta. Olen oppinut ymmärtämään itseäni ja kokemuksiani. Tästä syystä Bowellanin kirjassa ei ollut kovin paljon minulle uutta asiaa, mutta tutut asiat, kuten erityisherkkyys ja ylikiltti rajattomuus, saivat vahvistusta. 

Kirjaa oli mukava lukea juurikin sen välittämän rauhan ja hyväksynnän vuoksi. Olisin kuitenkin  toivonut hieman enemmän konkreettisia esimerkkejä rajojen vetämiseen ja "ein" sanomiseen. Olisin halunnut selkeitä harjoituksia tai tapauskuvauksia. Eli olisin toivonut malleja, nimenomaan henkisen voiman ja jämäkkyyden harjoittelemiseen, en niinkään tietoa kiltteydestä ja siihen vaikuttavista syistä. 

Joku kirjoitti, että Hidasta elämää - itsehoito-oppaista ei pitäisi kirjoittaa Kirjallisuuden ystävät -ryhmässä. No miksi ei? Miksi ei voisi vinkata kirjoja, joista itse on saanut positiivisia, eteenpäin vieviä ajatuksia vaikeina aikoina?

Tässä on muutamia positiivisia ajatuksia antaneita kirjoja, joista olen kirjoittanut blogiini:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/2020/06/eevi-minkkinen-ymmarra-itseasi-ymmarra.html

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/2020/03/eevi-minkkinen-ole-itsellesi-armollinen.html

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/2020/01/karita-palomaki-elamaa-voi-aina-parantaa.html

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/2019/08/suvi-bowellan-ihana-herkkyysrikasta.html

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/2019/08/prinsessa-marha-louise-ja-elisabeth.html

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/2019/05/liisa-uusitalo-arola-uuvuksissa-kirja.html

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/2019/10/juhani-laakso-mielen-taito-vapauta.html

Eevi Minkkinen: Ymmärrä itseäsi, ymmärrä suhteitasi. Lukija Maruska Verona

Eevi Minkkinen: Ymmärrä itseäsi, ymmärrä suhteitasi. Otavan äänikirja & E-kirja. Hidasta elämää. Lukija Maruska Verona. Storytel.

Olisinpa päässyt käsiksi Eevi Minkkisen kirjaan Ymmärrä itseäsi, ymmärrä suhteitasi jo 40 vuotta sitten, tai vähintään 20 tai 10 vuotta sitten! Olisin säästynyt aika monelta murheelta, jos minulla olisi jo aiemmin ollut tämän kirjan tieto. Jossittelu on kuitenkin turhaa, sillä kirjahan ilmestyi vasta vuonna 2019. Muukin jossittelu on turhaa. Elämä menee, miten menee, mutta aina voi oppia lisää - ainakin itsestään ja ymmärtää omia toimintatapojaan.

Kirja antoi ymmärrystä moniin itseäni vuosia vaivanneisiin asioihin. Kuuntelin kirjan, ja sitten vielä luin E-kirjankin. 

"Tämä kirja kertoo läheisriippuvuudesta toipumisesta ja siitä, miten epäterveistä parisuhdekaavoista voi löytää tien ulos." 

Tunnistin, että olen ollut läheisriippuvainen, (ja voin sen tunnustaa näin julkisestikin) ja tunnistin, että asiat, joista olen vuosia syyttänyt muita, johtuvatkin omista ominaisuuksistani. Silti en ole syyllinen. Itsensä syyllistäminen ei johda mihinkään, eikä ainakaan toipumiseen. Omia ajatustapojaan voi muuttaa, muita ei. 

Tällä kertaa en lähde avaamaan kirjaa tarkasti, koska jokainen lukija löytänee tekstistä erilaisia itseä ja suhteitaan koskettavia asioita. Nostan vain esille joitakin aiheita, joista kirjassa puhuttiin, jotta kirjan luokse voi helpommin löytää:

läheisriippuvuus, läheisriippuvalle suhteelle tyypilliset piirteet, heikko itsetunto, rajattomuus, ahdistus, hylkääminen, kiintymyssuhdemallit, ristiriitainen kiintymysmalli, välttelevä kiintymysmalli, emotionaalinen  läheisyys ja etäisyys, häpeä

Erityisesti minuun kolahti ristiriitaisen ja välttelevän kiintymysmallin perinpohjainen esittely.

Kirja kuuluu Hidasta elämää -sarjaan. Se on selkeästi kirjoitettu, ja myös lukijan ääni on selkeä ja miellyttävä.

******

P.S. Ristiriitainen kiintymysmalli ei ole mielestäni selkeä termi. Ei tällainen ihminen itse ole välttämättä mitenkään ristiriitainen, eikä varsinkaan millään lailla halua aiheuttaa ristiriitoja. Hän vain etsii tunneyhteyttä ja emotionaalista läheisyyttä, haluaa jakaa ajatuksia ja tunteita. Välttelevän kiintymysmallin omaksunut puolestaan haluaa etäisyyttä ja erillisyyttä. Hän ei ymmärrä toisen osapuolen pyrkimyksiä, eikä pidä niitä tärkeinä. Hänelle riittää oman pään sisällä työskentely. Tästä seuraa tietenkin ristiriitoja. Näin termi on ymmärrettävissä, mutta jos ihmisestä käytetään termiä ristiriitainen, mennään helposti harhaan. Jos kirjasta otetaan uusia painoksia, toivoisin tähän selvennystä. Voisiko ristiriitaista kiintymysmallia parempi termi olla esimerkiksi lähentyvä kiintymysmalli? Tällöin sanapari toimisi loogisesti: lähentyvä - välttelevä, myös ihmisistä puhuttaessa.

Reija Könönen ja Sanna Laakkio: Rohkeasti rehellinen

 

Joku sanoo, että kun pyytää, universumi vastaa. Tätä on vaikea uskoa, mutta usein on käynyt niin, että kun joku asia on ollut mielessä, Hidasta elämää -sivustolla on ollut juuri siihen sopiva päivitys, vaikka en ole algoritmejä siihen opettanut. 

Nyt löytyi juuri sopiva kirja tämän hetken mielentilaan ja elämäntilanteeseen. Reija Könönen ja Sanna Laakkio kirjoittavat kirjassaan Rohkeasti rehellinen siitä "Miten seistä omilla jaloillaan omien ja toisten toiveiden ristipaineessa? Rohkea rehellisyys on viestimistä ilman syyttelyä, painetta ja pelkoa. Samalla se on myös läsnäolevaa kuuntelemista, joka antaa tilaa muillekin." (takakansitekstiä)

Olen aina ollut myötäilijä, joka ei ole näytänyt loukkaantumistaan tai ilmaissut selkeästi mielipidettään tai rajojaan. Olen aina vältellyt konflikteja. Olen jännittänyt vuorovaikutustilanteissa etukäteen, tapahtumahetkellä ja myös jälkikäteen, ja varsinkin jälkikäteen on tullut eräskin yö vatvotuksi, mitä sanoin, miksi sanoin ja mitähän minusta nyt ajatellaan yms. Olen vasta aikuisiällä opetellut asettamaan rajoja, miten minua voi kohdella ja miten ei. Muutama ylilyöntikin on matkalla tapahtunut.

Reija Könönen ja Sanna Laakkio opettavat kirjassaan, miten voi viestiä jämäkästi eri tilanteissa olemalla itselleen rehellinen loukkaamatta muita. Kirja on lyhyt, kuten useimmat Hidasta elämää -sarjan kirjat (213 sivua) Luin sen nopeasti loman aloittavan viikonlopun aikana. Koin kuitenkin saavani kirjasta paljon ajateltavaa ja harjoiteltavaa. Itsetutkiskelu ja itsensä kehittäminen ovat minulle elinikäisen oppimisen tavoitteita.

Suvi Bowellan: Ihana herkkyys: rikasta elämää kaikilla aisteilla

Luinko juuri omaa elämäkertaani? 98% kirjan asioista vastasi omaa kokemustani.

"Kuvittele, että pujahdat vartalonmyötäiseen asuun, joka välittömästi virittää tuntoaistisi äärimmäisen herkäksi. Tunnet kehon sisäiset prosessit ja olet kuin ilmapuntari, joka havaitsee välittömästi muutokset tunneilmapiirissä. Laita lisäksi korviisi vahvistimet, jotka herkistävät kuuloaistisi havaitsemaan pienetkin muutokset ihmisten äänensävyssä, poimimaan tahattomasti lauseita naapuripöydässä käytävästä keskustelusta ja kuulemaan pienetkin nyanssit musiikissa. Laita vielä silmillesi lasit, joiden avulla pystyt näkemään pienetkin ilmeet ja eleet ja havaitset jatkuvasti kaiken  mikä näkökentässäsi vilahtaa. Huomiosi kiinnittyy mielenkiintoisiin yksityiskohtiin ja näet asioita, jotka menevät muilta helposti ohi. Lisäksi hajuaistisi on kuin vainukoiralla..."

          ***

"Informaatiotulvan alaisena herkin aistein varustettu uupuu, ellei osaa suojata itseään. Ympäristö, jossa ei voi suojautua hälyltä, nostaa stressitasoa salakavalasti pitkin päivää."

Nyt todellakin ymmärrän, mistä ahdistukset ja uupumukset ovat johtuneet sekä työssä että kotona. En olekaan välttämättä kelvoton ja huono. Olen synnynnäisesti erityisherkkä, mutta olen tajunnut sen vasta aivan hiljattain. Tämän ymmärtäminen on jo pudottanut taakkaa harteilta, mutta erityisherkkyyden hoitaminen ja sen vahvuudeksi muuttaminen on vielä kesken.

"Jos on elänyt koko ikänsä liiallisen ärsyketulvan alla, saanut paljon negatiivista palautetta ja joutunut väärinymmärretyksi, on äärimmäisen tervehdyttävää opetella ajattelemaan myönteisemmin ja kyseenalaistaa negatiivisuus."

Ei todellakaan ole ihme, että aistiherkkä ihminen voi uupua työssä, varsinkin nykyään niin suosituissa avokonttoreissa tai sen kaltaisissa tiloissa, joissa asiakkaatkin asettavat omat haasteensa sekä äänenkäytön että muun käytöksen osalta ja multitaskaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Suvi Bowellanin Ihana herkkyys: rikasta elämää kaikilla aisteilla käsittelee erityisherkkyyttä asiatasolla ja henkilökohtaisella tasolla. Kirjassa on paljon samaa kuin vasta lukemassani Prinsessa Märha Louisen ja Elisabeth Nordengin kirjassa Herkäksi syntynyt ( https://kirjakirjokansi.blogspot.com/2019/08/prinsessa-marha-louise-ja-elisabeth.html )
Bowellanin kirja on mielestäni kuitenkin jämäkämpi ja asiapitoisempi.

Bowellan kirjoittaa mielenkiintoisesti myös intuitiosta, joka on ihmisen sisäinen ohjausjärjestelmä ja antaa alitajunnan tietoa. Intuition avulla voi lukea ihmisiä ja heidän energioitaan ja tietää, kehen voi luottaa ja kenen kanssa on oltava varovainen. Erityisherkän taakkana voi olla toisten tunteiden imeminen itseensä ja toisten energioiden kantaminen.

Suvi Bowellanin kirja on visuaalisesti herkkä ja kaunis. Kuvat ovat utuisia ja kauniin sävyisiä. On paljon kukka- ja luontokuvia. Visuaalisuutta lisäävät vielä "käsinkirjoitetut" muistilaput tai tietyn asian korostussivut. Kirjassa on tuttua asiaa erityisherkän maailmasta. Uudella tavalla, sisältä päin kuvattua kokemusmaailmaa oli mukava lukea. Kieli on selkeää.

Tällä hetkellä minulla on työn alla erityisherkkyyteen, liialliseen kiltteyteen ja uupumiseen liittyvät kirjat. Yritän oppia jotakin.

Seuraavaksi aion lukea Stefan Ekbergin Kiltti joutuu kynnysmatoksi.

Sain myös Bowellanilta muutaman vinkin, jotka lisään lukulistaani, esimerkiksi nämä:
Asta Raami: Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä

Harriet Lerner: Kiukku on voimaa: opas naisille läheisten ihmissuhteiden muuttamiseksi

Lisäksi kiinnostaa Erityisherkän päiväkirja, jota voi tilata Hidasta elämää -puodista.( https://hidastaelamaa.fi/puoti/erityisherkan-paivakirja/ )

Sekä Prinsessa Märtha Louise ja Elisabeth Nordeng  että Suvi Bowellan ovat perustaneet yrityksen, joka kurssittaa muita ihmisiä tiedostamaan, kohtaamaan ja hoitamaan herkkyyttään. Mitenkähän tavallinen herkkä tallaaja pärjää työelämän paineissa eläkeikään saakka? Voi tehdä lukemalla opittuja itseään suojaavia harjoituksia,  ja voi tietenkin mennä myös kursseille.  Bowellanin kurssit voisivat kiinnostaa.

http://suvibowellan.com

https://www.sielunelamaa.com/

https://hidastaelamaa.fi/

Harri-Pekka Pietikäinen: Tunne pelkosi, vapaudu elämään

Usein on käynyt niin, että kun mietin jotain asiaa elämässäni, löytyy Hidasta elämää -sivustolta tai kirjoista juuri sopivaa luettavaa sen hetkiseen ongelmaan. Niin kävi Harri-Pekka Pietikäisen Tunne pelkosi, vapaudu elämään (2023) -kirjankin kanssa. Tunnistan kyllä pelkojani, mutta niistä vapautuminen on vielä vaiheessa. Pietikäinen toteaa, että monien pelkojen kumppani on häpeä. En tiedä, onko täydellinen vapautuminen edes mahdollista, vai onko vain hyväksyttävä, että kapeampikin elämä on ok ja lakattava syyllistämästä itseään siitä, mitä ei ole (vielä) uskaltanut.

Harri-Pekka Pietikäinen kirjoittaa omista peloistaan, häpeäkokemuksistaan, traumatisoineista tapahtumista avoimesti. Hän vannookin avoimuuden nimeen, koska se on hänen mielestään ainoa tie kahlitsevista peloista vapautumiseen. Toivoisin, että moni mies löytäisi kirjan ja ne miesten keskustelupiirit, joista Pietikäinen puhuu.

Tällä lukukerralla minuun kolahtivat muutamat asiat, joiden kanssa olen kipuillut, ja jotka näkyvät työelämässsä voimia vievinä ilmiöinä. Poimin niitä tähän sitaateiksi kommentoimatta niitä sen enempää. Niiden avaamisen foorumi on muualla.

"Pelon edessä lamaantuminen saattaa käynnistää voimakkaan kierteen, jolloin pelon sitoma energia ei pääse purkautumaan. Tällöin se synnyttää ajan saatossa voimistuvia kehotraumoja. On ihmiselle itseelleen haitallista, jos pelko voimistaa tunnetta oman autonomian vähyydestä ja saa tuntemaan,  ettemme hallitse omaa elämäämme." (s. 63)

"On oleellista ymmärtää ja oppia tunnistamaan, milloin kyseessä on väärä hälytys. Olemmeko todella vaarassa vai kuvittelemmeko vain olevamme?" (s. 74)

"Loppupeleissä kyse on siitä, ettei mikään ulkopuolinen voi todella satuttaa meitä. Sen voi tehdä ainoastaan omat oletuksemme ja uskomuksemme. Se, miten valitseme asiat nähdä ja niihin reagoida." (s.167)

Lisäksi Pietikäisen kirja antoi minulle muistuksen siitä, että omaa elämää koskevissa asioissa voimme olla kuskin sijaan matkustajia. Tässä on minulle selvä kehittämistehtävä: On syytä siirtyä kuskiksi, kun on sen aika, eikä vetäytyä matkustajan rooliin niissä asioissa, joihin voi itse vaikuttaa. 

Harri-Pekka Pietikäisen Tunne pelkosi, vapaudu elämään antoi minulle oivaltavia näkökulmia ja ajattelemisen aihetta ja toi vapautta loman aloittamiseen. Kiitos kirjasta @harripekkapietikainen!

Auli Malimaa: Onni asuu jo sinussa. 9 tapaa olla onnellinen

Luin nopeasti, yhdessä päivässä, kirjapinon päällimmäisen, Auli Malimaan Onni asuu jo sinussa. 9 tapaa olla onnellinen. Kirja kuuluu Hidasta elämää -sarjaan, kuten kauniista kansikuvastakin jo tunnistaa. 

Malimaa kirjoittaa 1950-luvulla syntyneen enneagrammi-persoonallisuusmalliin perustuvista persoonallisuustyypeistä. Enneagrammi-mallia on syvennetty 1970-luvulta lähtien modernissa psykologiassa.

 "Itsetuntemuksen lisäksi sitä voidaan käyttää vaivattoman vuorovaikutuksen, vahvuuksien hyödyntämisen sekä erilaisuuden ymmärtämisen ja arvostamisen välineenä kaikissa ihmissuhteissa niin työyhteisöissä kuin henkilökohtaisessa elämässäkin."

Olen joskus aiemmin lukenut jonkun vastaavan teoksen, jossa persoonallisuuksia kuvattiin väreillä, mutta Malimaa käyttää numeroita 1 - 9.

"Vain tunnistamalla persoonallisen selviytymisstrategiamme voimme vapautua sen rajoitteista ja oivaltaa todellisen tapamme avautua onnellisuuteen. Silloin ymmärrämme, että onni asuu jo meissä."

Auli Malimaa kirjoittaa henkilökohtaisella tasolla ja ymmärrettävästi peroonallisuustyypeistä. Oma numeroni löytyi helposti. Nyt olisi sitten vuorossa sen yhä syvempi tarkastelu sekä rajoittavien ja haitallisten toimintamallien karsiminen. Huh! Siinäpä sitä riittääkin työtä loppuelämäksi, mutta toivottavasti pääsisin edes hieman lähemmäksi keveyttä ja huolettomuutta, ehkäpä jopa tässä hetkessä elämistä, kestävämpää onnellisuuttakin kenties. 

Ystävien persoonallisuustyyppejäkin oli kirjaa lukiessa kiva arvailla. Lähipiiristä löytyy myös niitä, joiden persoonassa on sekoitus monia tyyppejä. He voivat olla kumppanina etäisiä ja verhottuja, mutta lähisuhteen ulkopuolella tulevat toimeen kenen kanssa tahansa, koska osaavat nostaa persoonastaan esille aina sellaisen ominaisuuden, joka myös vuorovaikutuskumppanissa on. He ovat kuin Uno-pelin värinvaihtokortti, joka selviää kaikista tilanteista.