 |
| Kuvan somisteena on postikortit Stephen Mackeyn maalauksesta Madame Esper ja |
Sain vinkin Jyrki Erran Berliinin ajokoirien (2015) lukemiseen Kirjallisuuden ystävät FB-ryhmästä, kun julkaisin bloggaukseni Meri Valkaman Sinun, Margot -kirjasta. Kiitos lukuvinkistä @Janne Savela!
Molemmissa kirjoissa yhteistä on päähenkilön lapsuus Berliinissä ja isän jäämistöstä löytyvät salaperäiset kirjeet, joiden kirjoittajaa ja isän menneisyyttä aletaan selvitellä. Siihenpä teosten yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Postauksessani kritisoin hieman Valkaman teosta ohuudesta nimenomaan DDR:n kuvauksen osalta, mutta tietenkin vain odotuksiini nähden. Erran kirjassa ei ohuutta tai pintapuolisuutta ollut näkyvissä, vaan kylmän sodan koukkusormet puristivat lukijaa yhtä lujaa kuin STASIn miehen ote kyynärpään hermosta.
Berliinin ajokoirien tapahtumat lähtevät liikkeelle vakavasti sairaan isän pyynnöstä, että poika Max matkustaisi Berliiniin tyhjentämään ja myymään heidän entisen kotinsa. Suomeen ja lapsuuden aikaan viitataan muistoissa, mutta varsinaisesti miljöönä on vuoden 1989 Berliini, vähän ennen muurin murtumista. Kylmä sota ja sen jakolinjat ovat läsnä ja ne leijuvat uhkaavasti henkilöiden ympärillä, vaikka henkilöt elävätkin näennäisen huoletonta elämää.
Avuksi asunnon tyhjentämiseen tulee Berliinissä asuva suomalainen Iiro, joka on Maxin entinen opiskelukaveri. On mukavaa uudistaa vanha ystävyys yhteisen urakan äärellä. Positiivista on myös tarjoilija Friedan ystävyydeksi tai jopa rakastumiseksi syvenevä tuttavuus, paitsi että keskeinen kysymys on, voiko heihin luottaa.
Miljöön luomisessa Berliini on aidonoloisesti läsnä. Paikkoja kuvataan niin, että ne vaikuttavat itse koetuilta ja tutuilta, ja saksan kieli on vahvasti esillä. Esimerkiksi vuoropuheluissa on saksaa, mutta kieltä ymmärtämättömällekin niiden sisältö avataan taitavasti tekstissä. Max kuvaa saksaa toiseksi äidinkielekseen juuri sen vuoksi, että hän on asunut Berliinissä lapsuudessaan ja käynyt Suomeen palaamisen jälkeenkin saksankielistä koulua. Aikuisena hän tekee esim. tulkkauksia ja käännöstöitä. Onkohan tämä myös kirjailijan omaa elämää?
Jyrki Erra on koulutukseltaan arkkitehti. Se näkyy mielestäni juurikin miljöön ja rakennusten kuvauksessa. Tuli myös mieleen, että tarinan näkökulmat vaihtuvat ikään kuin tietokonemallinnuksessa, jossa rakennuksia voidaan tarkastella eri kulmista: ulkoapäin, alta, päältä ja sisältä. Tämä oli mielestäni huikean mielenkiintoista. Lisäksi tarina tarinassa, eli Murator August Tiilenpään elämä, liittyi sekin arkkitehtuuriin 1500-luvulla.
Kirjan jännittävät tapahtumat on kuvattu niin, että ne eivät alkaneet ahdistaa herkkää lukijaa, mutta keskeinen, rajalinjalla sijaitseva ja muurin halkaisema rakennus, Palazzo Ereb sokkeloineen, kirjastoineen ja teattereineen tuli kerran uniin. Tämä on kyllä kirjoittajalle kunniaksi. Palatsi ja sen valkea kreivitär ovat kuin goottilaisesta kauhukirjallisuudesta: pimeässä vaeltava muistisairas kreivitär, jonka valkeat hiukset liehuvat ja silmät katsovat lyhdyn valossa menneisyyteen. Valtavan visuaalista ja myös rakennuksen kannalta mielenkiintoista kuvausta!
Palazzo Erebistä kirjailija kirjoittaa:
"Palazzo Erebin esikuvana on kaksi palatsia. Berliinissä vuonna 1997 näkemäni Espanjan suurlähetystö, jonka julkisivu tuolloin oli yhä kirjan takakannen kuvan mukaisessa, toisen maailmansodan jälkeisessä tuhotussa asussa, sekä Roomassa sijaitseva Antonio de Sangallon suunnittelemaksi oletettu 1500-luvulla rakennettu Palazzo Sacchetti.
Nimi Ereb on erään teorian mukaan foinikialaisten Euroopan maanosasta käyttämä nimitys, joka merkitsee paitsi Eurooppaa myös auringonlaskua. Nimen johdannainen Erebus tarkoittaa puolestaan kreikkalaisessa mytologiassa syvää pimeyttä, manalaa, pimeyden henkilöitymää."
Päähenkilön isä on ristiriitainen ja epäluotettava, mutta samalla ihmeellisen rakastava ja suojeleva. Hän muuttuu pikkupojan muistojen isästä ja sairaalavuoteella makaavasta taustahenkilöstä aktiiviseksi ja pelottavaksi toimijaksi. Max kysyykin isältään olennaisen kysymyksen: "Isä, kuka sinä oikein olet?"
Berliinin muurin murtumisen aikoihin tulee mukaan uusi hyytävä toimija, Vladimir, joka on Neuvostoliiton tiedustelun upseeri. Hänen kauttaan Berliinin ajokoirat lähestyy myös nykypäivää, jossa tiedustelun kovat otteet ja kauhistuttava panttijärjestelmä saattavat olla edelleen voimassa olevia toimintatapoja.
Berliinin ajokoirat on samalla hyvin otteessaan pitävä trilleri ja suuri rakkauskertomus. Vaikutuin Jyrki Erran fiksusta kirjoittamistavasta ja varasin heti kirjastosta hänen muutkin kirjansa.
Kaunasin sivut ilmestyi vuonna 2012. Kirjaa kuvattiin Kirjasampo.fi -sivustolla kansainvälisen luokan mysteeritrilleriksi Ruusun nimen hengessä! (https://www.kirjasampo.fi/ Luettu 4.3.2023).
Lyijyvalkoinen ilmestyi 2020, ja sillä Erra voitti Johtolanka-palkinnon vuonna 2021. (https://otava.fi/kirjat/lyijyvalkoinen/ Luettu 4.3.2023.)
Kirja teki suuren vaikutuksen Kirsin Book Club -lukupiiriläisiin (https://kirsinbookclub.com/2021/04/jyrki-erra-lyijyvalkoinen-mysteerina-caravaggion-provenienssi-aito-vai-ei/
