Jyrki Erran tuore trilleri (2024) on hänen neljäs romaaninsa. Orjantappurakruunajaiset jatkaa hengästyttävän jännittävää Axel Wallas -sarjaa. Suomalainen taidemaalari Axel Wallas on keskushenkilö myös Erran edellisessä kirjassa Lyijyvalkoinen (2020), josta hän sai Vuoden johtolanka -palkinnon 2021. Etuliepeen mukaan "Erran kolmas romaani Lyijyvalkoinen vahvistaa hänen asemaansa Taavi Soininvaaran, Ilkka Remeksen ja Max Seeckin rinnalla varteenotettavana kotimaisena trilleristinä. - Helsingin Sanomat"
Ilkka Remes ja Max Seeck ovat minulle jollakin tavalla tuttuja kirjailijoita, mutta Taavi Soininvaaralta en ole lukenut mitään. Mielestäni Remekselle ja Seeckille on yhteistä nopeatempoinen ja elokuvamainen kerronta. Tämä tulee esille myös Jyrki Erran kirjoissa. Orjantappurakruunajaisissa on monia visuaalisia kohtia, jotka toimisivat elokuvassa hyvin, mm. loppukohtaus on erityisen dramaattinen.
Erran kirjat ovat kiinnostavia historiallisesti (esim. Berliinin ajokoirat), arkkitehtuurisesti ja taidehistorian kannalta. Voipa myös ruuanlaitosta kiinnostunut lukija saada vinkkejä omiin kulinaristisiin kokkauksiinsa. Tapahtumapaikat on kuvattu tarkasti, ja maalauksia kuvaillaan ja analysoidaan taitavasti. Kieli on sujuvaa ja helppolukuista. Erran koulutus ja työura arkkitehtinä pääsevät oikeuksiinsa rakennusten ja muun kaupunkiarkkitehtuurin kuvailussa. Ote on erityinen ja kiinnostava.
Toimintaa ja jännitystä riittää tälläkin kertaa. Orjantappurakruunajaisissa on kyse kahden italialaisen sukuhaaran valtataistelusta, verikostoista ja taidemaailmassa liikkuvista isoista rahoista. Kirjassa tapahtuu useita murhia, kaksi autopommi-iskua, ammuskelua ja ilmeinen hukuttamisyritys. Lisäksi kirjassa riittää eksyttäviä palatsisokkeloita ja kauhistuttava katakombi tummuneine pääkalloineen, luineen ja rottineen. Varsin mielenkiintoista taidehistoriaa siis!
Kirjassa pelataan kovilla panoksilla. Puolensa on valittava tarkoin, ja vaikka se ei takaakaan elämän jatkumista, se antaa ainakin hetken lisäaikaa. Lyijyvalkeasta tutun benediktiini fra Iacobin pelimerkit ovat hieman sekaisin, ja tarjotusta yhteistyökuviosta kieltäytyminen osoittautuu vaaralliseksi virheeksi, josta on maksettava kallis hinta.
Axel Wallas on varakas ja sivistynyt taidemaalari ja taideteosten aitouttaja. Hän on ystävällinen, rohkea ja nopeaälyinen. Hän ottaa avoimesti ja kiitollisena vastaan hänelle tarjoiltavaa ystävällisyyttä, tutustuu ihmisiin nopeasti ja luottaa heihin vähän liiankin helposti. Roomassa hän oleskelee suomalaisen ystävänsä ystävän luona. Axelin luottamus asunnon omistajan aikuiseen tyttäreen etenee nopeasti, ja välillä tekikin mieli huutaa: "Varo, senkin hölmö!" Onko Axelin avoin sinisilmäisyys juuri hänen suomalaisuuttaan korostava piirre?
Olen nyt lukenut kaikki Jyrki Erran teokset, ja olen kyllä ihastunut niihin ja niiden monipuolisesti lukuelämyksiä antaviin sisältöihin. Samalla kun luen jännittävää trilleriä, voin myös vähän sivistää itseäni googlettamalla mainittuja taiteilijoita, taideteoksia ja rakennuksia. Joitakin taidemaailman spesiaalisanoja on aika-ajoin tarkistettava, mutta se ei haittaa, ainakaan minua.
Tätä kirjastosta lainaamani kirjaa pääsin lukemaan ensimmäisenä. Kukaan muu ei ollut sivuja vielä käännellyt, ja mukana oli myös uuden kirjan ihana tuoksu. Kirjastolle annan pisteitä myös siitä, että kannet on muovitettu kokonaan. Viime aikoina on näkynyt myös säästäen muovitettuja kirjoja, mutta kirjan siisteyden ja kunnossapysymisen kannalta olen kokonaan muovittamisen kannalla, vaikka luonnonsuojelun kannalta siitä voidaan olla eri mieltä.
Aiemmissa kirjoissa on tunnistettava yhtenäinen ulkoasu, jonka kokonaisuudesta vastaa Sami Saramäki. Orjantappurakruunajaisten osalta kansikuvan tekijää ei mainita. Otavan verkkosivulla ja Kevään tähdet 2024 -katalogissa kannen tekijäksi mainitaan Tiina Palokoski.
Muut postaukseni Jyrki Erran kirjoista blogissani avautuvat alla olevasta linkistä:
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Jyrki+Erra
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti